Porvaricoren kruunattu kuningas Bob Malmström nosti itsensä uudelle musiikilliselle tasolle kakkosalbumillaan ”Punkens Framtid” muutama vuosi sitten. ”Punkens Framtid” oli tuolloin yksi parhaista raskaan musiikin albumeista vuosikausiin eikä sen jälkeenkään kovin moni levy ole sitä ohittanut. Myös viime vuonna julkaistu ”Kejsarsnitt”-EP on varsin pätevä teos. ”Vi Kommer i Krig” -kolmosalbumia on syystäkin odotettu innokkaasti.

Levyn linja on pääosin pitkälti sama kuin Bob Malmströmin aikaisemmillakin levyillä. Kappaleet perustuvat raskaaseen grindcoren, rockin, metallin ja raskaan osaston punkin eri alalajien sekaiseen poljentoon, ja välillä kappaleita piristetään rockisti popahtavilla kertosäkeillä ja erilaisilla kokeiluilla. Hauskaa on se, miten hyvin puhtaasti lauletut kevyehköt kertosäkeet on sovitettu yhteen raskaan musiikin kanssa. Raskaiden osien painopistekin vaihtelee hardcoren ja metallin välillä, useimmiten kuitenkin painottuen hardcoren ja grindin suuntaan. Metallisemmat kappaleet ovat vähemmistössä ja toimivat nekin eräänlaisina piristysruiskeina. Voimakkaan murinan sävyttämä ”Panzerdivision Malmström” on hyvä esimerkki tällaisesta kappaleesta. Sävellyksellisesti se muistuttaa paljon vanhan koulukunnan death metalia, mutta potkua löytyy siinä missä punkimmistakin kappaleista. Kaiken kaikkiaan linja on kuitenkin yhtenäisempi ja suoraviivaisempi kuin edellisellä albumilla, jolla kuultiin vähän enemmän erilaisia irtiottoja. Kokonaisuutena albumi on edeltäjiään aavistuksen verran aggressiivisempi ja intensiivisempi.

”Vi Kommer i Krig” on täynnä väkivaltaisen aggressiivisia ja raskaita kappaleita, joissa on sama perusajatus, mutta joissa on myös jotain omaa ja yksilökohtaista. Kappaleet eroavat toisistaan tarpeeksi pitääkseen levyn mielenkiintoisena, ja toisaalta niillä on tarpeeksi yhteistä tehdäkseen levystä eheän ja yhtenäisen kokonaisuuden. ”Vi Kommer i Krig” on tasaisen vahva albumi, jolla ei ole varsinaisia heikkoja lenkkejä. Pari levyn keskitasoa heikompaa kappaletta on mukana, mutta nekään eivät ole missään nimessä huonoja tai turhia. Bob Malmström on tehnyt albumin, joka on kelpo seuraaja ”Punkens Framtidille”, ja joka kuitenkin eroaa edukseen aiemmasta tuotannosta omilla yksilöllisillä piirteillään. Maailmasta ei löydy tällä hetkellä kovin montaa yhtyettä, joka tekisi nopean ja raskaan musiikin yhtä hyvin kuin Bob Malmström.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

8½/10

Kappalelista:
1. Finska är inget språk, det är ett symptom
2. Vänsterunga
3. Manchuriets slavar
4. Dra åt helvete och dö
5. Min egen hjälte
6. Det bättre hatsång
7. Gatorna är vara
8. Sluta!
9. Panzerdivision Malmström
10. Lejonet och gasellen
11. Tryffelsvin
12. Imperiet

Bob Malmströmin kotisivut
Bob Malmström Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Jyri Kinnari