Kuvittele tyypillinen lähiöräkälä ja lauantai-illan karaoke. Hiki ja halpa kalja. Karaokeisäntä on löytänyt jostain Manowarin tuotantoa listalleen, mistä innostuneena lähiökuppila-asiakkuuden ammattilainen Pera lähtee laulamaan sitä kahdeksan tuopin tuomalla itseluottamuksella ja tupakan ja viinan käristämällä äänellä. Jos se nauhoitettaisiin, saataisiin jotain hyvin samanlaista kuin itävaltalaisduo Bölzerin ”Hero”.

Usein levy vaatii avautuakseen pari kuuntelua. Sitten on niitä todella kovia pähkinöitä, jotka päästävät sisukseensa käsiksi vasta todella hartaan työn päätteeksi. Niistä avautuu vielä puolen vuoden tehokuuntelun jälkeen uusia kerroksia. Toisaalta on sitten niitäkin, jotka tempaavat kiinni ja vievät mennessään heti.

”Hero” ei ensikuuntelulla antanut mitään, mutta tuntui tietyllä tavalla lupailevan jotain. Kuuntelin sen uudestaan – ja vielä uudestaan. Ei mitään. Lopulta luovutin. Tämä on niitä levyjä, jotka eivät ole minua varten.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Miksi siis ei? Soundi on tuhnuinen, mutta ei sellaisella musiikkityylin olemusta esiintuovalla juurevalla tavalla. Death ja black metalia yhdistelevä musiikki ottaa deathin puolelta puuroksi menevät soundit ja black metalin puolelta sieltä pahimmillaan löytyvän vaivaannuttavan ja tahattoman koomista tasoa olevan laulutyöskentelyn. Jos tässä kaikessa olisi jokin johtava idea, jonka minäkin pystyisin löytämään, tämä voisi kääntyä ihan toimivaksi konseptiksi.

Soittotaidosta homma ei jää kiinni, ja paikoitellen biiseissä on ihan hyviä koukkuja. Monotonisessa metallikeitossa on sentään jotain sattumia. Esimerkiksi ”I Am III” luo periaatteessa hienoa kiehtovan uhkaavaa tunnelmaa, mutta kun syvyys vain puuttuu, kokemus on ontto.

”Heron” kunniaksi on sanottava, että keskinkertainen se ei ole. Bölzer kuvailee bändin nimenkin tarkoittavan kaoottista iskua, jota ei ole erityisesti ohjattu mihinkään tiettyyn paikkaan. Rapatessa on todellakin roiskunut. Bändi on yrittänyt ihan oikeasti, mennyt kovaa ja vetänyt yli kahtasataa metsään. On siinä oma arvonsa, ja kyllä se olisi voinut onnistua. Ehkä seuraava levy sitten.

3/10

Kappalelistaus
1. Urdr
2. The Archer
3. Hero
4. Phosphor
5. Decima
6. I AM III
7. Spiritual Athleticism
8. Chlorophyllia
9. Atropos

Kirjoittaja: Pasi Huttunen