Boogia ja turboahdettua rockia – The Backstabbers päätti ”Borderline”-kiertueensa Flophouse Phonicsin kanssa The Rocksissa
Mikä olisikaan parempi tapa aloittaa kesäkuu kuin käymällä keikalla. Savonlinnan elävän musiikin tarjonta on piristynyt viime aikoina monien paikallisten toimijoiden tahosta, mutta silti täällä kuulee aivan liian harvoin kunnon rockia. Onneksi The Backstabbers tuli korjaamaan tätä puutosta yhdessä Flophouse Phonicsin kanssa kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Helsinkiläinen The Backstabbers tuli itselleni tutuksi muutama vuosi sitten kun yhtye julkaisi ”Ambassadors Of Action” -EP:nsä. Tuon jälkeen olen seuraillut milloin helsinkiläistrio mahtaisi tulla lähelle itseäni ja kun huomasin heidän tulevan nykyiseen kotikaupunkiini, keikalle lähtöä ei tarvinnut kahta kertaa miettiä.
Ennen The Backstabbersia Flophouse Phonics kapusi The Rocksin lavalle ja lämmittele lauteet kiitettävän kuumiksi. Erikoisen nimen omaava Flophouse Phonics oli myös kokoonpanona poikkeuksellinen, sillä 3-4 hengen miehistön sijaan yhtyeessä vaikuttaa kuusi jäsentä. Kitaristien, basistin ja rumpalin lisäksi orkesterissa oli congarumpuja ja perkussioita soittava Jukka Kartala, sekä saksofonisti Juho Makkonen. Nämä soittimet toivat luonnollisesti oman twistinsä Flophouse Phonics soundiin.
Mainos päättyy
Flophouse Phonics järisytti The Rocksia kolmen vartin verran. Yhtyeen esiintyminen oli hyvin ammattimainen ja jouhevasti etenevä. Yhtyeen vokalisti-kitaristi Teemu Ahlfors kertoi esityksen alkupuolella että keikan olevan samalla levyjulkaisukeikka, mutta ikävä kyllä vinyylit ovat vielä painossa. Keikan aikana ei kuultu pitkiä välipuheita vaan Flophouse Phonics antoi muhkea soundisen booginsa puhua puolestaan. Yhtyeen esiintymistä oli mukava seurata, mutta kuuntelukokemusta hieman latisti puuromainen miksaus, jonka seurauksena esimerkiksi laulusta oli hankala saada selvää. Myös saksofoni ja congarummut eivät päässeet loistamaan niin paljon kuin olin toivonut, ainoastaan niille varatuiden soolojen aikana.
The Backstabbers aloitti keikkansa hieman yhden jälkeen. Sain kokea nostalgisen elämyksen kun alkunauhana soi Red Alert 2 -pelistä tuttu ”Hell March” -kappale, joka tuli aikanaan peliä pelatessa hyvin tutuksi. The Backstabbers aloitti keikkansa heti täydellä voimalla ja kun esitys oli edennyt parin kappaleen verran, kauhistelin jo miten jumissa niskani tulisi huomenna olemaan. Helsinkiläistrio runnoi äärimmäisen nopeatempoisia kappaleita reippaalla otteella, jonka johdosta rock-kappaleet etenivät salaman nopeasti yhdestä toiseen. En muista hetkeen seuranneeni näin aggressiivista keikkaa.
Mainos päättyy
Helsinkiläistrion vauhdikas rock ei pelkästään vakuuttanut, vaan myös yhtyeen asenne ja motivoituminen rock ’n’ rollia kohtaan. Vokalisti-kitaristi Jesperi Mommo ylisti rockia välispiikeissä ja rohkaisi yleisöä huutamaan ja osoittamaan innostustaan. Mommo pyrki aktivoimaan yleisöä myös kyselemällä heidän tunnelmistaan, joihin hän ei ehkä saanut aina niin innokasta vastausta, mutta se ei yhtyeen menoa haitannut.
Ennen keikan loppua The Backstabbers soitti ZZ Top coverina ”Sharp Dressed Manin” ja hieman yllättäen, yhtye ei soittanut encorea vaan päätti esityksensä kolmen vartin jälkeen. Yllätys ei johtunut niinkään esityksen pituudesta vaan siitä, että minusta tuntui että keikka sujahti hetkessä ohi. Todellisuudessa The Backstabbers soitti kuitenkin 45 minuutin verran turboahdettua rockia. Ja kun itse keikkaa miettii, niin 45 minuuttia näin nopeatahtista rockia on melkoinen energialataus.
Kaiken kaikkiaan Flophouse Phonicsin ja The Backstabbersin keikat olivat paljon antavia. Itse olin odottanut jälkimmäisen yhtyeen esitystä enkä joutunut pettymään The Backstabbersin esiintymiseen tai musiikkiin millään lailla. Yhtyeen soittama aggressiivinen rock on mainiota viihdettä eikä vastaavaa ole juurikaan tarjolla kotimaassamme. The Rocksissa soitettu keikka päätti samalla yhtyeen ”Borderline”-kiertueen, joka kattoi kevään aikana kaikkiaan 13 keikkaa.
Kuten Flophouse Phonicsin kohdalla niin myös The Backstabbersin keikkakokemus kärsi hieman miksauksesta, jonka johdosta lauluosuudet eivät kuuluneet niin terävästi kuin olisi voinut toivoa. Miksaus ei kuitenkaan estänyt sitä mitä The Backstabbers oli tullut tuomaan The Rocksin asiakkaille, eli puhtaan ja raivokkaan rock ’n’ roll -elämyksen kuulemista. Mikäli kaipaat rehellistä ja päälle käyvää rockia, suosittelen suuntaamaan The Backstabbersin keikalle kun sellainen sattuu lähettyville.
Mainos päättyy
Flophouse Phonics Facebookissa
Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen