Ottaako näistä norjalaisista kukaan tolkkua? Tuntuu, että vuosikymmen toisensa perään maan metalliscenessä on muutaman henkilön ydinryhmä joka esiintyy valtaosissa vuonomaasta tulevista yhtyeistä. Tällä kertaa hämmästykseni kohdistuu lähinnä ICS Vortexin paluu Borknagarin vokalistiksi, mies kun tätä nykyä mikrofonin ääressä ääntelee myös Arcturuksessa sekä omassa sooloyhtyeessään. Eikä siinä sinänsä mitään, vahva lauluäänihän herralla on, mutta samalla myös niin kovin omaperäinen, että tuntuu kovin hassulta sitä käytettävän niin monen yhtyeen kanssa.

Huolimatta tästä omasta perin negatiivisesta näkökulmastani laulujen suhteen, esittelee Borknagar tällä yhdeksännellä täyspitkällään yhtyeen kenties vahvimmillaan sitten debyyttialbumin. Hyvin kauas se on kulkenut alkuaikojensa black metallista, josta nykypäivänä on jäljellä enää pieniä vaikutteita. Lähinnä kai yhtyettä voisi luokitella eeppiseksi metalliksi sen tarkemmin määrittelemättä. Hiukan se muistuttaa paikka paikoin Arcturusta, mutta ei mitenkään häiritsevästi.

Mikä tärkeämpää kuin genreluokittelu, on se, että Borknagar pitkästä aikaa on saanut aikaiseksi muutamia loistavia kappaleita. Avausraidat ”Epochalypse”, ”Roots” sekä ”The Beauty Of Dead Cities” antavat osviittaa siihen, että ”Urd” on kova levytys. Hiukan se kuitenkin lässähtää keskivaiheilla levyä, kun kappaleet tuppaavat muistuttamaan toisiaan ja sitä kautta levy jäämään vähän junnaamaan paikoilleen. Viidentenä raitana kuultava ”The Plains Of Memories” kuulostaa välillä hiukan liikaa Metallican ”The Unforgiven”-kappaleelta. Melodia ei ole ihan täsmälleen sama, mutta rytmityksen ollessa niin hämmentävän samankaltainen, jää joka kerta kyseisen kappaleen soidessa arvostelijalle päälle ”So I dub thee unforgiven…” ja niin edelleen. Jokainen voi itse huvikseen laulaa kyseessä olevan kappaleen sanoja mukana, Borknagarin tahdissa, jos ei usko.

”Urd” tarjoilee itselleni vähintäänkin kaksijakoiset tunnelmat, jos ei peräti kolmijakoiset. Kappaleet levyllä ovat yksinään kuunneltuina erinomaisia, mutta samalla kovin liikaa samaa kaavaa noudattavia, jotta kokonaisuudesta voisi puhua mielenkiintoisena. Ja vaikka itseäni häiritsee ICS Vortexin laulujen käyttö näin useassa eri yhtyeessä, on se osio samalla myös parasta tässä levyssä.

Ottakaa nyt tästä arvostelusta selkoa sitten, kun en lukuisten kuuntelukertojenkaan jälkeen oikein osaa päättää, että tykkäänkö tästä levystä vai en. Periaatteessa kyllä, mutta toisaalta se ei musiikillisesti esittele kovinkaan tarttuvia ralleja, vaan pääpaino on härskisti laitettu ICS Vortexin laulutaidoille. Silti täytyy sanoa, etten ole saanut tästä yhtyeestä juuri mitään nautintoa irti noin 16 vuoden aikana, joten siinä mielessä ”Urd” oli ihan positiivinen kokemus. Hivenen yhtye kaipaisi vaan vaihtelua kappaleisiinsa, koska mitä pidemmälle levyä kuuntelee, sitä enemmän se itseään toistaa. Toinen vaihtoehto olisi ollut muutaman kappaleen lyhyempi levytys, nyt 53-minuuttinen kuulostaa aavistuksen liian pitkältä.

7/10

Kappalelista:
01. Epochalypse
02. Roots
03. The Beauty Of Dead Cities
04. The Earthling
05. The Plains Of Memories
06. Mount Regency
07. Frostrite
08. The Winter Eclipse
09. In A Deeper World

http://borknagar.com/

Kirjoittanut Riku Mäkinen