Borknagar – Winter Thrice

90-luvulta asti erikoista bläkkisprogea vääntäneen Borknagarin uusimman levyn ”Winter Thricen” äänimaisema on yllättävän kevyt, eikä se nimestään huolimatta tuo mieleen synkkää ja lohdutonta pimeää talvea vaan kevään alun, jolloin lumi alkaa sulaa ja aurinko hieman pilkistää pilvien takaa. Soundit ovat kohtalaisen puunatut, mutta myös sopivat levyn progressiivisen kevyeen luonteeseen, joka on kulkenut jo hyvin kauas black metallista. Levyä tuskin kutsuttaisiin lainkaan black metalliksi ilman käriseviä osioita ja menneisyyden tai bändin jäsenten muuta tuotantoa. ”Winter Thrice” onkin lähempänä progressiivista metallia, jolle omaa soundia värittävät vaihtelevat ja polveilevat vokaalilinjat. Lähimmäksi vertailukohdaksi nostaisin suomalaisen The Man-Eating Treen rauhallisen melankolian, joskin Borknagar on ikään kuin yhtyeen progressiivisempi ja tyyliltään rohkeampi isoveli. Esimerkkinä tästä Borknagar sotkee rohkeasti nopeampia blastauksia puhtaisiin upeisiin vokaaleihin, ja toisaalta taas sillä on myös rauhallisempia hetkiä syntikoiden ja ärinöiden vetämänä. Myös Soen tulee yleistunnelmaltaan mieleen, joskin norjalaisella kosketuksella.

Muutama ensimmäinen kappale menee ihmetellessä moninaisten kappaleiden osioiden vaihtelevaa soljuvuutta ja kauniita, aavistuksen melankolisia vokaalilinjoja, jotka sitovat kappaleita toimiviksi kokonaisuuksiksi. Levy onkin tasalaatuinen, joskin muutama herkullisempi hetki mahtuu mukaan. Esimerkiksi kappaleen ”Cold Runs the River” pahaenteiset syntikat kiihdytetään blast beattiin sylkevien kärinöiden kanssa. Siitä seuraava oma suosikkibiisini ”Panorama” tarjoaa hienoa haikkakomppausta, jonka ohessa leikkisät synailut kulkevat kertosäkeessä mieleenjäävään synarytmittelyyn. Kolmantena huippuhetkenä voinee mainita avausbiisin, ”The Rhymes of the Mountainin”, joka sisältää enemmän taustan sonnikuoroa kuin muut kappaleet, mikä lisää eeppisyyden vaikutelmaa. Se on muutenkin oiva yhteenveto levyn soundista. Tosin, koska levy on niin tasalaatuinen kauttaaltaan, voi jokaisella kuulijalla olla omat perustellut suosikkikohtansa. Mitään muiden ylitse nousevaa hittiä ei levyllä ole. Levy soljuu eteenpäin kuin keväällä sulaneesta lumesta syntyneet purot, ja se tuleekin kuunneltua puolivahingossa läpi yhä uudestaan.

Ensisijaisesti huomio on annettu todella usean vokaalin upeille vokaalilinjoille. Levyllä laulavat muun muassa Dimmu Borgirista tuttu ICS Vortex, Vintersorgista ja muista projekteista tuttu Vintersorg sekä moni muu, kuten esimerkiksi Ulverista tuttu Garm. Rauhalliset ja kauniit vokaalit soljuvat tunnelmallisten folkahtavien, kuulaiden osioiden etualalla. Levy on täynnä kypsää rauhallisuutta tunnelman osalta, joka toisaalta ajoittain särjetään hienosti ärinöillä. On täysin oikeutettua antaa näin kovatasoisille vokaaleille niinkin keskeiset roolit kuin vokaaleilla tällä levyllä on. Musiikillisesti yhtye hengittää todella hyvin, ja vaikka ensisijaisesti huomio onkin vokaaleissa, kitarat ovat progressiiviset komppaukseltaan. Myös syntikoilla on erittäin suuri merkitys kitaroiden rinnalla. Rummut ovat perushyvät, joskin tarjoavat omaan makuuni hieman liikaa tuplabasaria, mutta toisaalta se saa huomion keskittymään perustellusti muihin instrumentteihin. Jos jostakin pitää nillittää, niin yhtyeellä on taipumus tehdä joistakin lauletuista avainmelodioistaan turhan samantapaisia. Toiseksi soundit ovat vähän turhankin ponnettomat ja kiillotetut.

Levyn kuuntelee kuitenkin mielellään läpi useampaan kertaan, sillä progressiivinen soundi persoonallisine vokaaleineen takaa toistojen mielekkyyden. Silti ässäbiisien ja -melodioiden puute johtaa siihen, ettei yksikään kappale pääse suosikkibiisieni listalle. Siitä huolimatta levy kulkee vuorilta laskevan kevätpuron lailla kauniin tasaisesti sofistikoituneen ja kepeän, mutta melankolisen tunnelmansa avulla.

8/10

Kappalelista:
01. The Rhymes of the Mountain
02. Winter Thrice
03. Cold Runs the River
04. Panorama
05. When Chaos Calls
06. Erodent
07. Noctilucent
08. Terminus

https://www.facebook.com/borknagarofficial/

Kirjoittanut: Juri Hiltunen

Kommentoi julkaisua