Bowmenin ”Mission IV” ei ole kertakäyttöistä, vaan albumin äärellä viihtyy monta kertaa

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 26.6.2024

Saksalainen Bowmen julkaisi kesän kynnyksellä kolmannen albuminsa, joka hieman harhaanjohtavasti kantaa nimeä ”Mission IV”. Tämän seikan ei pidä antaa kuitenkaan häiritä, sillä kyseessä on mainio rock-albumi, joka ei tyhjene muutaman kuuntelukerran jälkeenkään.

Bowmen ei koostu nuorista miehistä vaan ajan kypsyttämistä muusikoista, joilla on selvä visio musiikistaan. Bowmenin tuorein albumi nojaa äänimaisemansa suhteen raskaaseen rockiin, jonka kappaleissa on vahvoja tunnelatauksia. Tunnelma on heti intensiivinen ”Demons”-aloitusraidalla, mutta albumi pääsee kunnolla vauhtiin ”Broken Man” -kappaleen myötä. Yhtenä syynä lienee se, että ”Hold Me Now” on pitkäsoiton ensimmäinen slovari, jonka jälkeen ”Broken Man” lisää virtaa uudelleen. Koen kuitenkin albumin loppupuolen olevan imultaan vahvempi kuin alun, mikä selittää osin tunnelman muutoksen.

Bowmen yhdistelee ulosannissaan rohkeasti niin raskasta rockia, yhdysvaltalaisen rockin äänimaisemaa, bluesia, folkia kuin progressiivisen rockin piirteitäkin. Sen seurauksena ”Mission IV” on monisävyinen, joka onnistuu antamaan kuulijalle uusia näkökulmia kerta toisensa jälkeen. Oman leimansa yhtyeen äänimaisemaan antaa vokalisti-kitaristi Markus Escher, jonka melankolisessa ja narisevassa äänessä on samanlaista vivahdetta kuin edesmenneellä David Bowiella. Ja se jos mikä on itsessään mielenkiintoinen piirre.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Saksalaisyhtyeen kolmas albumi on monitahoinen, josta on haastavaa valita yhtä kappaletta ylitse muiden. Surumielinen ja tarttuva ”Broken Man” jää pitkäsoitolta helposti mieleen, mutta sähköinen ”Palace Of The King” ja eepoksellinen ”Black Angel” ovat myös omat erityiset lukunsa. Myöskään bonuskappaleena olevaa akustista versiota ”Hold Me Now” -teoksesta ei sovi unohtaa, sillä riisuttu versio kohoaa myös korkealle.

Kokonaisuudessaan ”Mission IV” on tasapainoinen ja taidokkaasti toteutettu. Albumi etenee ongelmattomasti ja sisältää paljon tutkittavaa. Melankolisuus leimaa vahvasti pitkäsoittoa, mutta osasta kappaleista on silti löydettävissä pirteyttä. Bowmen on antanut paljon mutusteltavaa eikä se ole lainkaan hullumpi asia. Tämä albumi tuntuu aukenevan joka kuuntelukerta enemmän ja enemmän.

Kappalelista:

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Yhtyeen Facebook-sivulle pääset tästä: https://www.facebook.com/bowmenband

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen