Brazen Abbot kallistui ”Bad Religion” -albumillaan liikaa melankolian puolelle

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 28.2.2025

Italiainen Frontiers Music -levy-yhtiö julkaisi joulukuussa uudelleen Brazen Abbotin toisen ja kolmannen pitkäsoiton. Nikolo Kotzevin 90-luvulla aloittama projekti paisui erinäisten tapahtumien seurauksena isommaksi kokonaisuudeksi kuin Kotzev oli suunnitellut. Alun perin yhden vokalistin varaan perustettu yhtye laajeni konseptiksi, jonka äänessä kuultiin useampaa solistia. Joe Lynn Turner, Thomas Vikström ja Göran Edman hoitivat kahden edellä mainitun albumin lauluosuudet.

Brazen Abbotin kolmannen albumin nimi on provosoivampi kuin edeltäjänsä. Pitkäsoiton alkuperäinen Japani-painos on myös kansikuvaltaan huomattavasti huomiota herättävämpi kahden palavan kitarankaulan kanssa, jotka on asemoitu ristin muotoon. Albumin nimestä huolimatta sanoituksissa käsitellään vähän uskontoa, ja kristinuskon suuntaan on vain muutama laiha viittaus kappaleissa ”Nightmares” ja ”Wings Of A Dream”.

”Bad Religion” on yleistunnelmaltaan kuitenkin synkempi ja melankolisempi kuin edeltäjänsä. Brazen Abbotin kolmannella albumilla ei kuulla ”Common People” -kappaleen kaltaista ilottelua eikä samassa määrin ”Line Of Fire” -teoksen mukaista tykittelyä. Vikströmin tulkitsema ”Day Of The Eagle” on oikeastaan ensimmäinen kappale, joka kunnolla herättää kiinnostusta lauluosuuksiensa ja jousisoitinosuuksiensa puolesta. Vastaavasti balladimainen ”We Don’t Talk Anymore” puhuttelee sanoituksillaan, joissa kuvaillaan arkipäiväistynyttä rakkautta. – Onnistuupa kappale jäämään soimaan korviin kertosäkeistöjensä puolesta… Muuten kappaleet soljuvat toinen toisensa perään suurempaa kiinnostusta herättämättä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Brazen Abbotin ”Eye Of The Stormin” jälkeen ”Bad Religion” tuntuu pettymykseltä. Albumi on edeltäjäänsä verrattuna yllätyksetön ja tasainen, vaikka vokalistit vuorottelevatkin kappale toisensa perään. Pitkäsoitto tuntuu kallistuneen liiaksi melankolian puolelle, eikä sillä tunnu olevan muuta punaista lankaa kuin apatia. Kiinnostavana huomiona on kuitenkin todettava, että kun Turner ja Edman tuntuivat loistavan edellisellä albumilla, on Vikströmin suorituksissa onnistuttu tällä kertaa parhaiten. Harmillisesti ”Bad Religion” jäi viimeiseksi Brazen Abbotin julkaisuksi, jolla kuultiin Vikströmiä.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy