Bring Me The Horizon 22.8.2013 @ The Circle, Lontoo
Conversen ja Bring Me The Horizonin yhteistyön tuloksena järjestettävä intiimi yksityiskeikka Lontoon sydämessä ei kuulostanut lainkaan huonolta idealta viettää torstai-iltaa. Lippuja oli saatavilla kuitenkin vain voittamalla, ja tällä kertaa onni potkaisi myös meikäläistä. Tieto voitosta kilahti sähköpostiin saman päivän aamuna, joten peukaloiden pyörittelylle ei liiemmin jäänyt aikaa.
Lähdin suunnistamaan kohti keikkapaikkaa hyvissä ajoin. Ovet aukeaisivat kahdeksalta, ja kello lähenteli vasta kuutta. Todettuani, että jonossa seisoo tasan kaksi ihmistä, koin parhaaksi marssia lähimpään kahvilaan odottelemaan h-hetken lähestymistä.
Tunnin päästä tilanne näytti jo paremmalta. Jonottajille jaettiin rannekkeita, ja hetken kuluttua jono pistettiin yllättäen lähes suoraa takanani poikki. Ovien auettua ymmärsin hyvin nopeasti, mistä tämä johtui. Edes kaikki kutsutut eivät olisi mahtuneet sisään.
Mainos päättyy
Ennen keikkaa yleisöä lämmitteli taustalla soinut Bullet For My Valentinen dj-setti, joka oli sekin kerrassaan onnistunut kattaus. Keikkapaikkana toimiva tatuointistudio ei tosiaan kokonsa puolesta juuri normaalista poikennut, ja täten saimme arviolta 40-henkisen yleisön kanssa nauttia kunnon olohuonetunnelmasta.
Tätä kyseistä tunnelmaa riitti kuitenkin jopa ensimmäisten kahden biisin verran, ja kun ”The House of Wolves” räjähti ilmoille, räjähti yleisö sen mukana. Tästä alkoi meikäläisen selviytymistarina, ja turvapaikan määränpäänä toimi itse Oliver Sykesin kainalo. Kolmekymmentä senttiä korkea, aitaamaton lava ei liiemmin kyseistä loikkaa estellyt, eikä järjestysmiesten totaalinen puute häirinnyt sekään.
Parasta oli nähdä, kuinka itse bändi nautti keikasta täysillä. Valtaville yleisöille soittamaan tottuneelle bändille pientäkin pienempi konsertti tuo varmasti tietynlaista vapautta ja kontrastia normaaliin, pitkälti rajoitettuun meininkiin. Huolimatta siitä, että kitaraa ja bassoa veivattiin lavan sivusta tilanpuutteen vuoksi, ei yksikään soittaja jäänyt ilman huomiota.
Mainos päättyy
Tukalilta tilanteilta ei tietenkään kellarikämpässä reivatessa voida välttyä, mutta siinä missä Suomessa ollaan totuttu joka tilanteessa suorastaan väkivaltaisiin järjestysmiehiin, kävivät yleisön yli surffanneet fanit tekemässä ainoastaan lyhyen välikuoleman lavalla ja kiskoivat sen jälkeen itse itsensä takaisin lähtöpisteeseensä.
Äänentoistolta ei näin pienessä tilassa voi tietenkään ihmeitä odottaa. Kyseinen bändi kuitenkin pukkaa muutenkin vetämään keikkansa enemmän show-meiningillä, eikä tämä ilta ollut poikkeus. Oliver tarjosi tälläkin kertaa tiuhaan tahtiin mikkiä yleisölle, ja huomioi iloisesti jokaista saavutettavissa olevaa fania suorastaan herttaisesti. Moni pakahtui silminnähden onnesta, ja koko yleisö toimi ihailtavasti loppuun asti tiiminä.
Tämän tapainen keikkakulttuuri on turhan harvassa, mutta toki varmasti myös vaikeasti toteutettavissa. Tunnelma oli kaikessa ainutlaatuisuudessaan sitäkin hienompi, ja moni olisi varmasti maksanut itsensä kipeäksi kokeakseen saman. Allekirjoittanut pääsi kaiken lisäksi kuin ihmeen kaupalla viettämään loistavia jatkoja pikkuporukalla esiintyjien hotellille, joten jäipä tästäkin torstaista lapsille taas kerrottavaa.
Settilista:
1. Shadow Moses
2. Chelsea Smile
3. Go to Hell, for Heaven’s Sake
4. The House of Wolves
5. Can You Feel My Heart
6. Diamond’s Aren’t Forever
7. Sleepwalking
8. Blessed with a Curse
9. Antivist
Mainos päättyy
Teksti: Vilma Ala-Koukkari