Bring Me The Horizon @ The Circus
Toukokuun puolivälissä saapui Helsinkiin Bring Me The Horizon, joka lukeutuu tämän hetken suosituimpiin metalcore-yhtyeisiin. Olen itsekin kuunnellut BMTH:a lähes alusta asti ja mielenkiinnolla seurannut Oliver Sykesin luotsaaman yhtyeen menestyspolkua – paljon ovat saavuttaneet ja mahdollisesti vielä on paljon saavutettavaa. Tällä kertaa BMTH valtasi The Circuksen lavan; aiemmilla kerroilla haltuun on otettu esimerkiksi Nosturi ja Ruisrock.
Lämppäriksi saapui brittiläinen Your Demise joka nähtiin nyt viimeistä kertaa Suomessa, sillä yhtye on ilmoittanut lopettavansa tämän kiertueen jälkeen. Huolimatta siitä, että keikka pidettiin tiistai-iltana, oli paikalle saapunut järjetön määrä jengiä. The Circuksen ovella kiemurteleva jono melkeinpä häiritsi ohikulkijoita vähän vaille seitsemän, kun itse saavuin paikalle. Seitsemän aikoihin, kun ovet aukesivat, eivät jonot tuntuneet yhtään lyhenevän ja paikalle saapui koko ajan lisää jonottajia.
Your Demise oli loistava valinta Bring Me The Horizonin lämppäriksi, sillä kerrankin lämppäri teki sen, mikä sen on tarkoitus tehdä: ihan oikeasti lämmitteli yleisön. Vokalisti Ed McRae sai mukavasti yleisöön liikettä, jengi jaksoi hyppiä ja pomppia, sekä pari pittiäkin muodostettiin. Hardcore punkin tapaan kuuluvasti pientä vittuilu-läppääkin heiteltiin. Hienoa kuitenkin huomata, että bändi jaksaa antaa kaikkensa vaikka loppu häämöttääkin jo. Yhdeksän biisiä vedettiin kunnon energialla ja bändi jätti yleisön odottamaan malttamattomana illan varsinaista pääesiintyjää.
Mainos päättyy
Luovin tieni suhteellisen keskelle yleisöä heti Your Demisen lopettamisen jälkeen ja nopeasti sain huomata, että sadat muutkin ihmiset olivat tajunneet saman. Mikäli Bring Me The Horizonin halusi nähdä edes suurin piirtein edestä, oli paikalle jyrättävä heti nyt. Tunnelma oli tiivis melkein tunnin odotuksen aikana, mutta sitäkin riehakkaampi. Ympärilläni välkkyivät kännyköiden näytöt joiden suurimman osan taustakuvana löytyi Sykesin hontelo kroppa. Ystäviä johdateltiin muun porukan luokse hyppimällä että heilumalla ja settilistoja arvuuteltiin ahkerasti.
Kun ”Shadow Moseksen” ensisävelet alkoivat soida, sekosi yleisö aivan totaalisesti. Sykesin saapuessa lavalle pumppasivat teinityttöjen sydämet verta hieman kovempaa ja koko yleisö lauloi mukana ”We’re going nowhere…”. Jo ensimmäisen biisin aikana tajusin, että tämä on niitä keikkoja millä on pakko hyppiä, jaksoi tai ei. Yleisö oli pakkautunut niin tiiviiksi massaksi lavan eteen, että jokainen hyppi, halusi tai ei. Kannoin pientä huolta nuorimpien kuuntelijoiden puolesta, mutta lopulta annoin fiiliksen viedä mukanaan ja karjuin ”This is sempiternal…” keuhkojeni pohjasta muiden mukana.
Setti oli koottu vanhoista tutuista ja uusista herkkupaloista. Lista oli toimiva, eikä jättänyt paljon aikaa vetää happea biisien välissä. ”Alligator Bloodista” siirryttiin kauniisti ”Go To Hell For Heaven`s Sakeen”. Räjähtävällä energialla BMTH veti keikan läpi nostaen teinityttöjen ja emopoikien fiiliksen kattoon jokaisella biisillä. BMTH:a voidaan syyttää välillä heikoista lauluista, kliseisistä sanoituksista, ei-niin-loistavista kitaroista jne., mutta live-shown nämä tyypit osaavat. Enkä usko edes, että Helsingin keikka oli tämän rundin paras. Odotuksen arvoinen se kuitenkin oli, sillä ympärille katsoessani näin onnesta hehkuvia kasvoja, kun jengi lauloi Sykesin mukana.
Mainos päättyy
Bring Me The Horizon säästi herkkupalat tietenkin loppuun: hetkellisesti jo ehdin luulemaan, että ”Blessed With A Curse” on tiputettu pois settilistalta, mutta ei onneksi, sieltä se löytyi toiseksi viimeisenä, ennen encorea siis. Kun siitä jatkettiin suoraan ”Antivistiin”, joka nosti yleisön keskisormet kohti The Circuksen kattoa, oli ilta käytännössä kruunattu. Kyseinen kappale on yleensä ollut maanantaiaamuni harmituskappale, mutta tällä kertaa se sinetöi yhden parhaista keikkakokemuksistani.
Tiesin, että encorena on pakko tulla ”Sleepwalking”, joten lähdin luovimaan tietäni pois ahdistavan yleisömassan läpi väljemmille vesille. Se kannatti. Samalla kun Sykesin hontelo kroppa heilui encoren tahtiin lavalla, liikkui koko yleisömassa lavan edessä samaan tahtiin. Ja tietenkin lauloi. Bring Me The Horizon lunasti odotukseni ja kokemuksena jäi ehdottomasti yhtenä parhaista näkemistäni keikoista ikinä.
Kirjoittanut: Mira Pöyhönen
Mainos päättyy