Oulusta ponnistava Brüssel Kaupallinen on julkaissut neljännen studioalbuminsa. Kyseessä on raskaampaa rokkia soittava yhtye. Yhtye on perustettu jo vuonna 1989, joten ainakaan liian kovasta julkaisutahdista ei yhtyettä voi syyttää.

Levyn aloittaa nimikkoraita ”Minä Olen Vihattu”. Tuo kappale tuo mieleen erään Herra Ylpöksi itseään nimittävän taiteilijan tuotokset. Aika pitkälti samoja polkuja nimittäin kulkee BK:n musiikki. Jännä juttu sinänsä, että esim. Kotiteollisuus -yhtyeen rumpalin mukaan BK on ollut aikoinaan jonkin sortin vaikuttaja yhtyeen musiikkiin. Itselleni tästä yhtyeestä tuli nimittäin mieleen lähinnä jonkin sortin kellaribändi veivaamassa Kotiteollisuutta.

Levyn suurin ongelma minun mielestäni on yhtyeen vokalisti. Kovin tasapaksusti lauletut/lausutut säkeet tuovat lähinnä mieleen jonkun pubin perällä runoja lausuvan kaverin. Kappaleet itsessään kulkevat ihan mallikkaasti keskiraskaiden riffien voimalla, mutta lähes unelias laulu väsyttää jo ensikuulemalla. Useamman kuuntelukerran jälkeen alkaa laulut jopa hieman ärsyttää. ”Rituaalit”, kappaleessa vierailee Jouni Hynynen, mutta hänenkin osuutensa levyllä jää hyvin vaisuksi. Lähinnä hän lausuu kappaleen sanoja taustalla.

Omasta mielestäni tämän tyylisiä yhtyeitä on jo ihan tarpeeksi, mutta BK:lle annettakoon pisteet muista poikkeavasta nimestä. Myöskin kansitaide levyllä on hieno. Varmasti tämä levy tulee löytämään tiensä levyhyllyihin, joista löytyy yhtyeitä kuten Maj Karma, Kotiteollisuus, Kaihoro tai vaikkapa CMX. Itselleni kyseiset yhtyeet eivät juurikaan mitään mainittavia elämyksiä ole tarjonneet, eikä tarjonnut kyllä BK:kaan.

4/10

Kappaleista:

1. Minä Olen Vihattu
2. Onnen Langat Ja Nauravat Naulat
3. Elohopea Suonissani
4. Lukittu Pää
5. Rituaalit
6. Puuterikoirat
7. Orjalaiva
8. Luita Tyynyn Alla
9. Elävänä Hukkunut
10. Aika II
11. Surua Ei Voi Paeta

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

http://www.brusselkaupallinen.com/

Kirjoittanut: Juha Attola