Jerry A. Lang (kuva: J. A. Areta Goñi, JUXE)

”Brutaalin rehellistä voimaa” – haastattelussa Poison Idea -käskyttäjänä tunnettu Jerry A. Lang

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 20.1.2023

Juuri ennen jouluaattoa meillä oli tilaisuus haastatella erästä Yhdysvaltain länsirannikon hardcore punkin tinkimättömimmistä pioneereista. Jerry A. Lang on parhaiten tunnettu Oregonin Portlandin nihilistisen raivopääremmin, Poison Idean, vokalistina ja perustajajäsenenä. Vaikka tuo hänen tunnetuin bändinsä lopettikin toimintansa pari vuotta sitten vajaan 40 vuoden mittaisen, kunniakkaan uransa päätteeksi, Jerry on pitänyt itsensä kiireisenä useiden muiden projektien merkeissä. Viimeisimmät projektinsa ovat olleet upouuden sooloalbumin, ”From The Fire Into The Water” ja omaelämäkerran, ”Black Heart Fades Blue” kasaaminen. Otetaan selvää, mistä kaikesta on kyse, ja mitä kaikkea Jerryllä on ollut mielessään.

Tervehdys Jerry ja tervetuloa Kaaoszinen haastatteluun! Miten aiot viettää joulua ja vuodenvaihteen lomakauttasi tänä vuonna?

Jerry: Heipä hei. Jään jouluksi tänne Portlandiin, Oregoniin. Täällä meillä ulkona on tänään ydintalvi… tarkoitan lunta… kaikki on täysin jäässä… jokainen on jumittuneina koteihinsa eikä kukaan lähde minnekään. Mutta uudenvuodenaattona Dare Los Angelesista tulee soittamaan tänne Portlandiin, ja minä soitan heidän keikkansa yhteydessä punk rock -biiseistä koostuvan DJ-settini.

Tiedätkö, tämä on ensimmäinen kerta, kun olemme joulun aikaan vapaita kaikista covid-suluista viimeiseen kolmeen vuoteen. Me täällä emme tienneet pitkään aikaan, mitä huomenna tapahtuu. Jos vaikka maailmanloppu olisi tulossa. Voimme nyt mennä ulos tapaamaan ystäviämme pitkästä aikaa. Tämä on ensimmäinen kerta, kun voimme tavata koko perhettämme covidin jälkeen. Sitä aion tehdä. Nähdä rakkaitani.

Juuri vähän aikaa sitten julkaisit sooloalbumin ”From The Fire Into The Water”, joka sisältää kappaleita useilta vuosien varrella sivuprojekteinasi olleilta bändeiltä. Voitko kertoa meille hieman enemmän siitä, kuinka uuden sooloalbumisi konsepti ylipäätään rakentui?

Jerry: No, minä olen tehnyt musiikkia kaikkien näiden bändien kanssa (Poison Idean lisäksi)… kuten Crime Scenen kanssa esimerkiksi. Olen työskennellyt useiden bändien kanssa, ja halusin yhdistää näytteitä kaikilta noilta kokoonpanoilta ja sitten julkaista ne kompaktina pakettina. Sitten palasin kaivamaan esiin lisää vanhoja juttuja, joita tein The Hard-Onsin ja Dare to Defyn kanssa. Lopuksi kokosin ne kaikki yhdelle levylle. Henkilökohtaisesti pidän lopputuloksesta.

Kokoelma-albumityyppisellä sooloalbumillasi on varsin laaja valikoima eri musiikkityylejä. 1960-luvun Nancy Sinatra-Lee Hazlewood popcoverista punk rockin ja crossoverin kautta hardcoren, metallin sekä industrial rockin kautta post punkiin. Kävikö missään kohtaa mielessä, että paketti olisi musiikillisesti liiankin laaja-alainen?

Jerry: Kaikki tuon levyn sisältö on melko pitkälle harkittu. Kaikkea sellaista musiikkia kuuntelen kotonani istuskellessani iltaa. Albumini kuulostaa ikään kuin se olisi isojen bileiden soittolista. Tiedäthän, pidän juuri tuollaisesta mittavasta blandiksesta. Mikään biisi sillä ei kuitenkaan kuulosta kokonaisuuteen sopimattomalta palaselta.

Sinulla on ollut yli kymmenen spin-off-projektibändiä Poison Idean rinnalla pitkin matkaa. Oletko koskaan ajatellut, että olisit voinut uhrata joidenkin niiden toimintaan enemmänkin aikaa ja vaivaa?

Jerry: Joo. Itse asiassa olen soittanut viime aikoina aktiivisimmin Crime Scenen kanssa ja päättänyt tehdä heidän kanssaan pitkäsoittolevyn. Rakastan sitä bändiä, tykkään soittaa heidän kanssaan. Ja olen puhunut myös The Hard-Onsin kavereiden kanssa toivoen, että he myös tekisivät levyn kanssani – myöskin täyspitkän. Toivon, että jos toiveeni toteutuu, tekisimme myös joitain keikkoja yhdessä bändin kanssa.

Tein myös albumin hard rock -yhtye BBB:n kanssa. Sillä on kaikkiaan kahdeksan kappaletta, ja se kuulostaa näin ennakkoon helvetin hyvältä. Albumin on määrä ilmestyä vuoden 2023 aikana. Näin ollen jatkamme vain työskentelyä. Ja meillä on vielä enemmänkin nauhoitettavaksi kelpaavaa biisimateriaalia. Enkä hylkää kenenkään yhteistyötarjousta, jos kyse on vain hyvästä musiikista. Vaikka se olisi tyylillisesti mitä tahansa, ihan vaikkapa industrial metalista kantriin, niin jos itse musa on hyvää, menen ja teen sen ja sillä selvä.

Jerry A. Lang (kuva: J. A. Areta Goñi, JUXE)

… Onko kohdallasi kyse musiikista ilman rajoja?

Jerry: Juuri niin! Nimenomaan. Se kuuluu tyyliini ja on vieläpä hauskaa.


Ja ilmeisesti jopa Poison Idea hardcore punk -yhtyeenä on saanut runsaasti vaikutteita erilaisesta kuuntelemastasi musiikista. Olenko oikeassa?


Jerry: Kyllä, tarkoitan, että voimme katsoa mitä tahansa Poison Idea -levyä aina ”Feel the Darknessiin” asti. Sieltä kaiken räimeen seasta löytyy myös aina jotain muuta… kuten pianolla säestettyä musiikkia. Siellä on glam-vaikutteista Hanoi Rocks -juttua ja toisaalta metallivivahteita. Siellä on kaikenlaista… hidasta, lounge-musaa, goottikamaa… Tapanamme on ollut sekoittaa biiseihimme kaikenlaisia ​​juttuja joista pidämme. Musiikissamme on aina ollut tuo toinen, kokeileva puoli.

On hienoa tietää, että olitte hardcore punk -yhtye, joka on ennakkoluuloton kaikenlaisille musiikkigenreille. Se on erittäin ihailtava lähtökohtainen asenne musiikin tekemiselle. Onko sinulla suosikkikappaleita, jotka haluat poimia uudelta sooloalbumiltasi ja esitellä vanhan liiton Poison Idea -faneille?


Jerry: Tiedätkö, kuuntelen jokaista kappaletta kuin… Odotas… Annas kun etsin sen levyn (ottaa levyn hyllystä katsoakseen sen kansitekstejä lähemmin)… Elikkä, The Savage Beatin kanssa tekemäni suoraviivainen ”That’s My Music”. Rakastan sitä biisiä. Sen yhtyeen jäbät ovat suorasukaisuuteen luottavia, parkkiintuneita rock ’n roll -kavereita. Sitten Dead Moon -lainakappale (Jerry A. & The Ransomin ”I Hate the Blues”). Se kuulostaa minusta melkein The Crampsilta. Minun on sanottava, että minä todellakin pidän jokaisesta näistä kappaleista yhtä paljon. Niistä en laittaisi yhtäkään toistensa edelle.

Vaikka täällä on sellainen kappale kuin Big StickinDarling Raven”. Kliinisesti metronomiin soitettu juttu. Silti pidän siitä. Pidän tästä kaikesta. Ymmärrätkö… Se on kuin isä vertaisi, mistä lapsistaan hän pitää eniten? (nauraa) Blitz-cover ”Fatigue” onnistui myös hyvin. Teimme sen portlandilaisen bändin, Soft Killin, kanssa. Olen suuri Blitz-fani. Olen aina ollut Blitz-fani. Rakastan todella tapaa, jolla he vaihtoivat tyylin ”Someone’s Gonna Diesta” ”Warriors”-tyyliin ja edelleen popahtavampaan ”Fatigueen”. Se bändi kehittyi ja muuttui koko olemassaolonsa ajan. Toivon, että kun Mackie, se Blitzin kaveri (basisti ja alkuperäisjäsen), kuulee meidän versiomme, hänkin tulisi pitämään siitä.

Vastasit periaatteessa jo seuraavaan kysymykseeni: ”Millaista musiikkia kuuntelet?” Kerroitkin jo minulle, että sinulla on todella laaja musiikkimaku. Onko jotain musiikkia, jota et kuuntele?


Jerry: Tiedätkö mitä. Ihmiset kysyvät minulta aina, mitä uusia bändejä kuuntelen. Ja vastaan ​​aina heille, että on niin paljon vanhempaakin juttua, jota en ole koskaan kuullut… Tein tuossa taannoin musiikkipodcastia erään henkilön kanssa, joka tutustutti minut kreikkalaiseen musiikkiin – vanhinta ihmisen tuntemaa musiikkia. Se oli hautajaismusiikkia ajalta ennen Kristuksen syntymää. Se vain kuulosti… Vau (sanomattoman kauniilta)!!!

…Miksi minun siis pitäisi kuunnella uutta musiikkia, jos menneisyydestä löytyy niin paljon uutta: George Jonesista Little Richardiin ja kaikkeen muuhun? Eilen illalla katsoin The 13th Floor Elevatorsin ja Roky Ericksonin konserttipätkän. Luulen, että se äänitettiin heidän Euroopan-kiertueensa aikana Saksassa 2013.

Palataan vielä hetkeksi Poison Idean aktiivipäiviin. Vuonna 2019 lopetitte bändin kanssa. Miten aikasi on kulunut yhtyeen aktiivitoiminnan jälkeen, ja mitkä olivat tärkeimmät syyt miksi päätit lopettaa Poison Idean?

Jerry: Niin, kirjoitin tuon kirjan… ja se tarina on kerrottu pitkälti siinä. Tiedätkö, oli aika, jolloin bändillämme ei mennyt niin hyvin. Olimme aina humalassa ja soitimme huonoja keikkoja, joten kokosin nämä yhtyeen kaverit yhteen ja sanoin: ”Kuulkaas. Haluan rundata vuoden – tammikuusta joulukuuhun, ottaa homma asenteella ja tehdä parhaat mahdolliset keikat…” Vain tehdäkseni parhaimmat esitykset, ja pistää sen jälkeen pillit pussiin. Anna minulle vuosi aikaa, että voimme jyrätä tämän homman hyvällä energialla maaliin, minkä jälkeen voimme lopettaa hyvin mielin. Tämän rupeaman myötä julkaisimme tuolloin uuden studiolevynkin.

Joten niin me teimme sen kiertueen. Soitimme muun muassa Rebellionissa Blackpoolissa, Englannissa. Teimme sen kaiken niin hyvin kuin mahdollista. Lopuksi teimme New Yorkissa kaksi viimeistä keikkaamme. Kävimme sitä ennen Japanissa. Tulimme sieltä takaisin. Jokainen veto oli tiukka ja ytimekäs. Joten se siitä. Ne olivat loistavat hyvästien jätöt. Emmekä muistele bändin aikoja allapäin. Olemme edelleen ystäviä Poison Idean kavereiden kanssa. Se oli siinä. Siirryimme seuraavien haasteiden pariin.

Jerry A. Lang (kuva: J. A. Areta Goñi, JUXE)

Mainitsit siis julkaisevasi omaelämäkerran nimeltä ”Black Heart Fades Blue” alkuvuodesta 2023. Mitä Poison Idea -fanit ja muusikonuraasi lähempää seuranneet ihmiset voivat odottaa kirjaltasi?


Jerry: Kaikki sen jo ennakkoon lukeneet henkilöt ovat kertoneet minulle, että kun luet sen, tiedät silloin Poison Idean musiikin luonteen. Tiedätkö, kaikki taiteen tekeminen tyylilajista riippumatta perustuu rehellisyyteen, siihen, miltä sinusta taiteilijana tuntuu. Jos kirjoitan laulun, se kuulostaa tältä. Jos maalaan kuvan, se näyttää siltä. Jos kirjoitan kirjan, siitä tulee tietynlainen. Se on samalla brutaalia, rehellistä ja se on voimakasta. Siinä kaikki, mitä voin asiaan liittyen sanoa. Tiedäthän, muusikoista on tehty paljon kirjoja. Tarinoita kiertueista, tarinoita tappeluista… Blah, blah, blah… Tämä minun kirjani on enemmän syvältä sielustani.


Löytyykö sieltä tarinoita myös varhaisen elämäsi vaiheista, kasvuprosessistasi vai keskittyykö sen tarina käytännössä Poison Ideaan ja musiikilliseen uraasi?


Jerry: Rehellisesti sanottuna Poison Idea on mukana ainoastaan pienenä palana koko tarinaa. Kirja on pohjimmiltaan elämäni tarina. Ja elämänihän on ollut hullua. Voin rehellisesti sanoa, että mitä tahansa ikinä olenkin julkaissut, albumit Poison Idealla, soololevyni, kirjani, ne kaikki ovat aina olleet rehellistä tavaraa, suoraan sydämestäni. Pidän ja nautin kaiken sellaisen tekemisestä. Mielestäni kirjani kuvastaa suoraan Poison Idean kappaleita, ja uskallan povata siitä sen verran, että et tule pettymään. Siinä kaikki, mitä voin kertoa siitä. Kun olet lukenut kirjan, voit palata kertomaan minulle, valehtelenko… hah, tai jos et pidä siitä, ostan sen sinulta takaisin.

Onko mahdollista, että vielä jonakin päivänä Poison Idea palaisi yhdessä keikkalavoille?


Jerry: No siis en aio sanoa ”ei”, koska en tiedä. Kuten ehkä jo sanoin, se kaikki ei ole minusta kiinni. Se on jonkun ylemmän tahon päätettävissä… Kuka tietää..? Sanoisin, että jonain päivänä jotain tapahtuu, mutta sillä välin aion soittaa Crime Scenen kanssa ja aion tehdä uusia juttuja BBB:n kanssa. Aion myös jatkaa työskentelyä ja soittohommia kenen tahansa kanssa avoimin mielin, jos heidän musiikkinsa vain on hyvää.

Poison Idea on arvostettu vaikuttaja monelle suurelle bändille yli punkin ja metallin skenerajojen. ​​Näistä esimerkkeinä mainittakoon Turbonegro, Machine Head, Pantera ja tuhannet muut. Onko sinulla itselläsi käsitystä miksi juuri te, Poison Idea, nihilistisenä ja vihaisena DIY-pohjaisena hardcore ja punk rock -yhtyeenä nousitte yhdeksi skenenne edelläkävijäksi ja edelleen erääksi kaikkien aikojen merkittävimmistä ja tunnetuimmista amerikkalaisista punk rock -bändeistä?


Jerry: Luulen, että ihmiset ymmärtävät, että musiikkimme on rehellistä, puhdasta, todellista, jotain joka on alkuperäistä, emmekä ole kopio kenestäkään muusta. Kuten sanoin, puhumme totuutta, soitamme rehellisesti. Vähän samalla tavalla kuin mitä tunnen Roky Ericksonia tai Syd Barrettia (varhainen Pink Floyd) kohtaan.

Alkuperäisen sekopäistä meininkiäkö?

Jerry: Juuri niin!

Entä kuinka mielestäsi meininki kansainvälisessä punk- ja hardcore-skenessä on muuttunut näiden yli 40 vuoden Poison Idean aktiivivuosien aikana?


Jerry: Tiedätkö, se ”punk” on nykyään ainoastaan nimike. Sen tekeminen on nyt suvaittavampaa ja helpompaa kuin mitä se oli alkuaikoinamme. Voit nähdä sen miten tahansa itse haluat. Mutta kuten esimerkiksi joitakin asioita internetissä mainostetaan nykyään ”uutena punk rockina”. Kun tarkkailen lähemmin sitä, mietin ”mitä tämä on? Machine Gun Kelly? punk rock?” Ja kun kuuntelen sitä, mietin ”ei se mitään punk rockia ole – mitä hittoa tämä on? Minä olen punkin kuningas. Olen vitun punk rockin ruumiillistuma, mutta mitä helvettiä tämä sitten on?” Media on myös muuttanut keskustelukulttuuria. Siihen aikaan emme kutsuneet mitään Duran Durania punk rockiksi.

Tiedätkö, minulle musiikin täytyy olla puhdasta… kuten esimerkiksi suomalainen Lama. Se oli niin hyvää, niin mahtavaa. Se oli rock ’n rollia mutta se oli räkäistä, aggressiivista, perseelle potkivaa rock ’n rollia. Ja Suomesta tuli muutakin hienoa tavaraa. Kuten Terveet Kädet. Se oli Pig Championin (edesmennyt Poison Idea -kitaristi) suosikkeja 80-luvun puolivälistä. Minäkin rakastan sitä bändiä. Tietysti uutta punk rockiakin tehdään vielä tänäkin päivänä, mutta näyttää siltä, ​​että se kaikki on pitkälti tehty jo aiemmin. Hah.

Valitse 3–5 artistia, joita olet viime aikoina kuunnellut kotistereostasi.

Jerry: Taas mennään… Kuuntelen periaatteessa mitä tahansa. Jos menen pesemään autoni, kuuntelen sen CD-soittimesta David Bowieta. Hänellä oli se kaikki hallussa. Bowie oli musiikillisilta periaatteiltaan kuin Poison Idea. Psykedeelisestä funkiin ja soulista poppiin, glamiin ja pelottavaan matskuun. Kuten ”Diamond Dogs” -albumi, jolta voi löytää myös melkeinpä goottia kamaa. Hänen musiikissaan on kaikkea. Kuuntelen mielelläni myös kolmea ensimmäistä MC5 -levyä (”Kick Out the Jams, ”Back in the U.S.A.” ja ”High Time”). Ne potkivat. Englannista on sitten tällainen uudempi bändi kuin Janus Starck. Heidän riveissään soitti English Dogs ja The Damned -rumpali Pinch. Nuo kaikki on helvetin hienoa musaa. Voin viettää tunteja ja päiviä kuuntelemalla näitä kaikkia.

Onko sinulla mitään lähitulevaisuuden kiertuesuunnitelmia, esimerkiksi että tulisit Eurooppaan tekemään kiertueen joidenkin bändiesi kanssa?

Jerry: Tällä hetkellä suunnittelen itse asiassa kirjani promootiotilaisuuden järjestämistä ensi kesän Rebellion-festivaaleille Englantiin. Kun pääsen sinne, voin myös kasata bändin paikallisista muusikoista ja soittaa rundin. Katsotaan…


Jos sinulla ikinä vain on mahdollisuus, tule soittamaan myös Skandinaviaan ja Suomeen. Täälläkin riittää Poison Idea -faneja.


Jerry: Kiitos. Mielelläni tulen myös sinne teillepäin.

Jerry A. Lang (kuva: J. A. Areta Goñi, JUXE)


Mitä vapaa-ajan harrastuksia sinulla on ja mitä tykkäät puuhailla silloin, kun et painiskele bändi- ja musiikkihommien parissa?

Jerry: Yritän tehdä jotain uutta joka päivä – jotain, josta en etukäteen tiedä mitään. Teen sen siksi, että mieleni pysyisi virkeänä ja aktiivisena. Palasin juuri Pariisista, Ranskasta, ja kävin sen tiimoilta ruoanlaittokurssin. Muutaman kuukauden kuluttua olen suunnitellut meneväni etelään kokeilemaan laitesukellusta. En ole koskaan ennen koettanut sitä elämässäni. Vaimoni opettaa minulle ruoanlaittoa ja kaikkea esimerkiksi kukkiin liittyen. Maailmassa on niin paljon uutta koettavaa ja kokeiltavaa. Voi tehdä uusia asioita joka päivä.


Kiitos Jerry sydämellisestä haastattelusta omastani ja Kaaoszinen puolesta. Toivomme sinulle kaikkea hyvää tuleviin koetuksiin!

Jerry: Kiitos paljon!