Brutusten kimppakivat – arviossa Fit For An Autopsyn, Thy Art Is Murderin ja Malevolencen split-EP ”The Aggression Sessions”

Räyhäkämmän metallin ryhmät yhdistelevät voimiaan. Nuclear Blast Recordsille kuuluvat kiertuekumppanukset: yhdysvaltalainen Fit For An Autopsy, australialainen Thy Art Is Murder ja brittiläinen Malevolence ovat julkaisseet kultakin yhtyeeltä kaksi ennenjulkaisematonta kappaletta esittelevän-split-EP:n ”The Aggression Sessions”. Fyysisenä versiona EP julkaistaan heinäkuun 21. päivä

Äänite on jatkoa vuonna 2016 ilmestyneelle, yhtä lailla kuuden kappaleen EP:lle ”The Depression Sessions”, jonka Thy Art Is Murder ja Fit For An Autopsy tekivät yhdessä yhdysvaltalaisen The Acacia Strainin kanssa.

Fit For An Autopsy on tälläkin kertaa vahvassa tikissä ja luomisvoimansa kukoistaa. Julkaisun videosinglenä julkaistu ”Hellions” on nykyaikaisesta, liiankin selkeästä tuotannosta huolimatta biisinä kolossaalinen, ultraraskas moukari, jonka välimerelliset vivahteet Septicfleshin tyyliin ja Will Putneyn matala viemätimurahtelu vakuuttavat kuulijan. Toisella kierroksella yhtye ottaa käsittelyynsä länsinaapurin Göteborg-dödisklassikon At The Gatesin ”Under A Serpent Sun”, jonka itsepintaisen jämäkkä versio on oivallinen sekin pienoisesta ilmaisullisesta kasvottomuudesta huolimatta.

Kokonaisuuden taidokkaimmasta ja taiteellisimmasta kappaleesta vastaa deathcore-viisikko Thy Art Is Murder polveilevalla, rujon herkkyyden ja metalcoren ynnä djentin välimaastosta vauhtinsa hakevan raakalaismaisuuden yhteensulaumalla, ”Until There Is No Longer”. Samaan nippuun yhtye niittaa myös tiskiin klassisen death metalin klassikon Cannibal Corpsen ”Hammer Smashed Facen” uskollisen, mutta soundeiltaan selkeästi alkuperäistä tasapainoisemman ja raskaamman versioinnin.

Viimeisenä, mutta ei suinkaan ennakkoasetelmiltaan vähäisimpänä korttinsa näyttää brittiläinen metalcoren, death metalin, sludgen ja hardcoren yhdistävä Malevolence. Yhtyeen omalla uutukaisella ”Waste of Myself” se sortuu valitettavasti ymppäämän aivan liikaa rytmi- ja riffimuutoksia ja pikkukikkoja sisältäviä ainesosia neliminuuttisen tech-thrash-kappaleen sovitusratkaisuksi. Möräkästi rähisty ja nu-metal-pohjaa hyödyntävä versio Anastacian millennium-pop-hitistä ”Left Outside Alone” Malevolencelta lähtee sitten jo selkeästi paremmin. Cover-biisi on rohkea, tyylikäs ja huvittavan poikkiteloinen valinta kaikkea genreopillista, ryppyotsaista metalliskeneuskollisuutta vastaan.

Vaikka 23-minuuttisen split-EP:n kohtaloksi oli ennakkokuvitelmissa vaarana tulla sillisalaattimaisen sekava pikkunippu jämäbiisejä ja kunkin orkesterin kuriositeetteja, lopputulos on yllättävän eheä ja raikas. Vaikka kyseessä on selvä välityö, se on piristävän erilainen sellainen eikä mikään rahastuslevy. Lisäksi sen luulisi palvelevan kutakin yhtyettä matkalla kohti seuraavia studiotuotoksia.