Helsinkiläinen pakanametalli orkesteri Brymir on juuri julkaissut debyyttialbuminsa Spinefarm Recordsin kautta ja siinäpä oikeastaan viimeinen sävyltään positiivinen lause tähän arvosteluun. On sinänsä ymmärrettävää ja omalla tavallaan jopa hyväksyttävää, että kun genre on tällä hetkellä näin kovassa huudossa, ottavat levy-yhtiöt suojiinsa jokaisen vähänkin sinne suuntaan kallellaan olevan yhtyeen. Valitettavaa on vain se kuuluisa kolikon kääntöpuoli, josta Brymir on loistava esimerkki; kaikki näistä yhtyeistä eivät ole vielä likimainkaan valmiita levyttämään asti.

Musiikillisesti Brymir seikkailee enimmäkseen melodisen death metallin osastolla, tarjoillen päälle pakanametallille tyypilliset massiiviset orkesterit. Hetkittäin käydään enemmän power metallin puolella, leikitellään hieman black metallilla ja muutamia ihan kivoja kitarasoolojakin levylle on saatu. Laulupuoli hoidetaan pääasiassa death metal tyyppisillä murinoilla ja välillä puhtailla lauluilla. Luulisi, että tällä konseptilla levyhän olisi jopa loistava? Ei.

Brymirin suurin ongelma on, että se ei tarjoile yhtään mitään uutta genreen saati musiikkimaailmaan ylipäätänsä. Sen perusvarma poljento jaksaa innostaa noin 10 minuutin ajan, jonka jälkeen allekirjoittaneen pää alkaa väkisin nuokkua alaspäin masennuksesta ja väsymyksestä. Kun peräti kolmannella yrittämällä onnistuin kuunnella koko 55 minuuttisen albumin läpi, niin jossain on pakko olla jotain vikaa, enkä usko että vika on tällä kertaa toimittajan korvissa. Koukuttavia kappaleita, tarttuvia melodioita, erikseen havaittavia hienoja yksityiskohtia jonkun soittajan toimesta; näitä tarvitaan, jotta menestystä olisi tarjolla. Muutama kelpo kitarasoolo ei ole riittävästi, valitettavasti.

Mielikuvitukseton, ponneton, tasapaksu, perusvarma, tylsä, siinäpä ne sanat jotka nyt mielestäni Brymirin debyyttiä kuvastavat. Yhtye olisi ehdottomasti tarvinnut muutaman demotuotoksen lisää ennen astumista isompiin kuvioihin, jotta se olisi saanut kunniakkaamman aloituksen uralleen. Turhan hätäilyn ansiosta Brymir saa aikaiseksi levyn, joka ei varmasti tule ainakaan tässä taloudessa soimaan enää ikinä; se ei ole niin huono, jotta sille jaksaisi nauraa, mutta kun ei se tarjoa mitään elämää suurempaa nautintoakaan. Tasapaksulle levylle annetaan toimituksesta tasapaksut pisteet ja toivotetaan parempaa onnea seuraaville tuotoksille.

5/10

Kappalelista:

1. Intro
2. Unconquerable
3. In Silence
4. A Free Man’s Path
5. Burning Within
6. Withering Past
7. Cycle Of Flame
8. Ragnarök
9. Retribution
10. Breathe Fire To The Sun

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

www.myspace.com/brymir

Kirjoittanut Riku Mäkinen