Brymir – Slayer Of Gods
Palataanpa kymmenen vuotta ajassa taaksepäin. Musiikkikesäleiri ja metallicovereita soittava kokoonpano. LAI LAI HEIksi nimetty poppoo sai nimensä Ensiferum-yhtyeen samannimisen kappaleen mukaan, ja myöhemmin leirin kilpailukin voitettiin coveroimalla ”Token of Time” samaiselta orkesterilta.
Eipä menny kauankaan, kun Brymir sai alkunsa tämän kesäleiritemmellyksen myötä. Debyyttialbumi ”Breath Fire to the Sun” näki päivänvalon vuonna 2011. Rauta oli kuumaa, ja uutta materiaalia alettiin piakkoin työstää. 2013 julkaistiin ”The Black Hammer” -kappale joka sai varsin ylistävän vastaanoton. Brymir oli massiivisempi ja aggressiivisempi kuin aiemmin. Valitettavasti erinäisten vastoinkäymisten ja aikatauluongelmien takia kuuma rauta jäi takomatta. Uutta materiaalia odoteltiin kuumeisesti, mutta sitä ei kuulunut kolmeen vuoteen.
Nyt vuonna 2016 Brymir sai niin sanotusti ”paskat kasaan” ja läväytti tiskiin jopa kaksi singlejulkaisua, ennen kuin järjestyksessään toinen täysipitkä albumi näki vihdoin päivänvalon. Erittäin mahtipontisesti nimetty ”Slayer of Gods” esittelee maailmalle huomattavasti erilaisemman Brymirin kuin debyyttialbumilla. Kappaletematiikat ovat sijoittuneet tällä kertaa vahvasti eteläisemmän Euroopan mytologioihin. Myös kappaleiden yleisilme on saatu tukemaan tätä ilmapiirinvaihdosta kuitenkin niin, että tunnistettava kädenjälki löytyy.
Ensimmäinen kuuntelukierros ”Slayer of Godsia” on suoraan sanottuna lähinnä juosten kusemista. Tutustutaan albumin yleisilmeeseen ja suurpiirteisesti draaman kaareen. Sen jälkeen voi alkaa keskittyä siihen, mitä itse kappaleet tarjoavat. Muutamalla ensikuuntelulla orkestraatioiden ja muiden syntikoiden suhteellisen vähäinen, ajoittain jopa olematon käyttö tuntuu hieman omituiselta. Kun kappaleita on tarpeeksi pureskeltu, alkaa kaikelle löytyä selitys. Juuri nämä yllättävätkin ratkaisut hiovat kokonaisuuden sellaiseksi, kuin se nyt on. Koskettimien ajoittainen olemattomuus korostaa erittäin vahvasti niitä hetkiä, jolloin niihin pitääkin keskittyä. Jokainen aksentti on tarkalleen mietitty, eikä kyse ole mistään laiskasta maiseman maalaamisesta. Orkestraatiot ovat huomattavasti mahtipontisempia ja vahvempia kuin aiemmin.
Jos totta puhutaan, ”Slayer of Gods” on niin onnistunut teos, että siitä on vaikea keksiä juuri mitään sanottavaa. Kaikki on käytännössä niin hiottua ja viimeisteltyä, että sanaisen arkun pohjalta ei tunnu löytyvän yhtään mitään. Brymir on nostanut itsensä yhdeksi kirkkaimmaksi tähdeksi sinfonisen metallin taivaalla.
Kappalelista:
10/10