Buckcherry – Confessions

Kirjoittanut Juha Attola - 8.3.2013

Laulaja Josh Toddin luotsaama Buckcherry on edennyt urallaan kuudenteen albumiinsa, joka on saanut nimekseen ”Confessions”. Edelliset levyt ovat omasta mielestäni olleet ihan hyvänkuuloisia, joskin melko tavanomaisia rock-albumeita. Yhtye oli mielestäni kovimmassa vedossa debyytillään, joka oli nimetty yhtyeen mukaan.

”Confessions” -albumi lähtee käyntiin ”Gluttony”-nimisen kappaleen myötä. Aikalailla peruspoljentaa yhtye tarjoaa, eikä albumi ainakaan tämän kappaleen myötä mitenkään räjähdä käyntiin. ”Wrath” ottaa askeleen grungen suuntaan, kuitenkaan olematta varsinaisesti grungea. Ihan hyvänkuuloinen kappale, mutta jotenkin liian tavanomaisen kuuloinen jotta se jaksaisi nousta mitenkään suureksi tekeleeksi.

Buckcherry on kierrellyt isoja areenoita isojen nimien kanssa, mutta aina lämmittelybändin roolissa. Syynä tähän on varmasti kappaleiden tasaisuus; isommat, mega-suosioon nostavat hitit puuttuvat. Vokalisti Josh Todd hoitelee oman tonttinsa hyvin ja omaa varsin hyvän rock-äänen, mutta kun kappaleista puuttuu sisältö, ei hänkään voi hommaa pelastaa. Esimerkiksi ruotsalainen Hardcore Superstar tekee samankaltaista musiikkia huomattavasti tiukemmalla otteella.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Confessions” ei kuitenkaan ole mikään kertakuuntelulla ohitettava albumi, se nimittäin varsinaisesti heräilee vasta puolessavälissä. ”Water” ja ”Air” rokkaavat erittäin mallikkaasti, eikä huonoja ole myöskään kappaleet ”Envy” tai ”Lust”. Albumin loppupuolelta löytyy myös muutama varsin hieno balladi, kuten ”Sloth”, ja tuntuu että tällä levyllä kovimmat kappaleet ovatkin juuri tällä osastolla. Kappale on erittäin vakuuttava ja vahva esitys kaikin puolin ja jälleen kerran Toddin ääni pääse oikeuksiinsa. ”Pride” ei nyt varsinaisesti ole balladi, joskaan ei aivan sitä rokkaavintakaan osastoa, hieno kappale kuitenkin kaikessa yksinkertaisuudessaan. Levyn päättävä ”Dreamin’ Of You” yllättää jälleen: yksinkertainen perus-balladi sanotuksia myöten, mutta toimii erinomaisesti. ”Confessions” ei pysty ehkä yhtyettä nostamaan vieläkään tuonne pääesiintyjän paikalle, mutta loppua kohden kokoajan paraneva albumi on kuitenkin ihan kelvollinen rock-albumi. Jos satut omistamaan yhtyeen edelliset albumit, niin kyllä tämäkin kannattaa hankkia.