Bullet for My Valentine, Adept, Coldrain @ The Circus 1.3.2014
Vihdoin! Neljän vuoden venailun jälkeen, tämä brittien suuruus saatiin Suomen lavoille. Viime vuoden heinäkuussa Bullet for My Valentine vakiinnutti paikkansa Iron Maidenin lämmittelijänä Olympiastadionilla, mutta aikatauluristiriitojen vuoksi he joutuivat perumaan esiintymisensä. Korvaava yhtye Amorphis täytti tällöin paikan ja samantyyppisiä vaihdoksia myös tällä Helsingin klubikeikalla päästiin suorittamaan. BFMV:n jääminen pois Maidenin lämppärinä harmitti monia, mutta niin harmitti myös While She Sleepsin jääminen pois Circuksen lämmittelijäorkestereiden kastista. Ruotsalainen Adept ja Japanin Nagoyasta lähtöisin oleva Coldrain olivat uudet päivitetyt kiinnitykset. Edellisenä iltana yhtye korkkasi neljän vuoden paussinsa loppuunmyydyllä Tampereen Pakkahuoneella ja niin ikään The Circus oli myyty viimeistä lippua myöten.
Ovet oli suunniteltu aukaistavaksi siinä kello 19 ja puolisen tuntia ennen tätä, jono oli ainakin 15 metriä pitkä. Sisäänpääsyn jälkeen eturiviin saatiin samantien mukavan kokoinen lihamuuri, vaikka paikalle ei ollut valunut vielä edes puolia. Anniskelualueet ammottivat tyhjyyttään Coldrainin saapuessa lavalle ja äijät heiluivat jo intron aikaan. Hieman hämmentävästä esiintymistavastaan huolimatta se oli pirun energistä ja sata lasissa veivattiin alusta loppuun. Kitaristit potkivat vähän väliä ilmaa ja rumpalikin piti pientä show’ta eikä vain paiskonut menemään, koko orkesterin pään heilutteluita unohtamatta. Noin seitsemän vuotta koossa ollut Coldrain soittaa heitä seuranneen lämmittelijän Adeptin tapaan post-hardcorea, mutta negatiivisuudessaan vellova yhteislaulu ”The War is On” poikkesi upeasi valtavirrasta.
Adeptin vokalisti pahoitteli heti heidän aloittaessaan idioottimaista ääntään ja kertoi syyksi sairauden, johon hän syö parhaillaan antibiootteja. Länsinaapureilta odotin paljon enemmän, mutta ehkä tuolla verukkeella se on annettavissa anteeksi. Vaikka mielestäni Adept jäi hieman Coldrainin varjoon, saatiin ensimmäiset moshpitit nähdä jo Adeptin setin alkuvaiheessa. Tilaa permannolla oli tuolloin vielä loistavasti ja pikkuhiljaa Circus alkoi täyttyä – myös anniskelualueen puolelta. Adept ei ollut ollenkaan niin loistava livebändi mitä levyltä voisi kuvitella, mutta eihän sille yksinkertaisesti voi mitään, jos kroppa ei anna itsestään kuin 50%. Totta kai kappaleista jotkin, kuten ”The Lost Boys” myös säväytti.
Mainos päättyy
Bullettien oli tarkoitus aloittaa alkuperäisesti ilmoitetun aikataulun mukaan 21.30, mutta aikataulua oli aikaistettu vartilla. Kaverini sanoi ironisesti kupeessani, kuinka siistiä olisi jos he aloittaisivat etuajassa. Meininki oli korkealla väliaikamusiikkien soidessa ja kaiuttimista pauhaavaa ”Thunderstruckia” fiilisteltiin vielä ennen illan tähtien saapumista lavalle. Tästä aikataulumuutoksesta ei ollut mitään tietoa, ja vaikka aluksi kiirehtiminen ihmetytti, tuntui ”Thunderstruckin” jälkeen ilmoille kajahtanut intro erittäin hyvältä.
Huuto oli valtaisa ja keikka aloitettiin tulevan levyn kappaleella ”Raising Hell”. Tämä ei todellakaan ollut odotettavissa, ”Breaking Point” se oli viime vuonnakin. Ihan hyvä ettei koko biisiä soitettu ollenkaan, mutta tämähän oli pääteltävissä, sillä rumpali Michael ”Moose” Thomaksen valikoimasta ei ”The Poison” –aikojen lehmänkelloa tai vastaavaa löytynyt. Raskaalla jatkettiin ja vuoden 2008 sinkku ”Scream Aim Fire” soitettiin heti perään. Keikka alkoi ”alusta” vuoden 2010 Jäähallin keikan tyyliin ”Your Betrayalilla”. Pelkäsin, että ”The Poisonin” biisejä ei kuultaisi juuri ollenkaan, kun nykyään kama on niin erilaista, että yhtyeen entiset metalcorescenet olisivat taakse jäänyttä elämää. Juurista pidettiin kuitenkin kiinni jo vuodesta -98 toimineen yhtyeen toimesta. Bändin toiselta EP:ltä ”Hand of Blood” soitettiin kokonaisuudessaan ”4 Words (to Choke Upon)” ja myöhemmin vähän lisääkin. Tätä ennen kuitenkin jatkettiin viime vuoden setin tapaan, jossa sekä kitaristilaulaja Matt Tuck että soolokitaristi Michael ”Padge” Paget vetivät omat soolonsa. Mattin soolo koski kappaleen ”The Last Fight” akustista versiota, jossa yleisö pääsee näyttämään sanojen osaamiskykynsä. Originaali kappale soitettiin tämän jälkeen tietenkin alusta loppuun.
Illan toisiksi laimein veto oli ”Bittersweet Memories”, jonka jälkeen Padge pääsi sooloilemaan. Porukan ainoa ulkonäkönsä pääpiirteet säilyttänyt herra hymyili lavalla aivan kuin olisi siellä ensimmäistä kertaa, mutta toimi silti niin konkarimaisesti. Soolot eivät olleet ehkä ihan niin hyviä mitä olisi voinut odottaa, mutta fiilis oli tärkein. Kukkoilu jatkui aivan seuraavan, lähinnä tyttöjen biisin ”Dirty Little Secrets” alkuun. Tämän jälkeen emme kuulleetkaan vähään aikaan kuin noita otteita. ”Hand of Blood” on yhtyeen ensimmäinen ”virallinen” julkaisu ja tämän kappaleen alku aloitti jotain suurenmoista: Bullet for My Valentine-medleyn! Viisi kappaletta viiden albumin sisällöstä loi yhden mahtavan kokonaisuuden. Sisällöstä löytyi: ”Hand of Blood” (“Bullet for My Valentine” EP 2004), ”Room 409” (“The Poison” 2006), ”Hearts Burst Into Fire” (“Scream Aim Fire” 2008), ”Begging for Mercy” (“Fever” 2010) ja ”Riot” (“Temper Temper” 2013). Nähtävissä on selvä aikajatkumo, jossa kiteytyi loistavasti yhtyeen kehitys tai lähinnä muutos alkuaikoihin nähden. Heavy metallia he sanovat nykyään soittavan, kun taas toiset kategorisoivat nykyisen materiaalin lähemmäksi walesilaista metalcorea. Joka tapauksessa yhtye on kokenut muutosta, mutta ei se livenä ainakaan haitannut.
Ainakin Coldrain lämppää Bullet for My Valentinea vielä Euroopan kiertueella ja BFMV:n raskaimpiin ralleihin kuuluva ”Waking the Demon” tarvitsi karjunta-apua. Sitä saatiin Coldrain-vokalistin toimesta ja jumalauta miten hyvin kaveri veti soveltaen pari ylimääräistä taustakarjuntaa, joita ei julkaistulla materiaalilla ole. Matt antoi hänelle ja koko bändille suosionosoituksia omasta toimestaan, kun yleisökin tykkäsi. Adept sai niin ikään osakseen taputuksia.
Se illan laimein veto oli ehdottomasti encoren aloittanut Motörheadin ”Ace of Spades”, tuntui ikuisuudelta kuunnella sitä, vaikka käsittääkseni siitäkin soitettiin vain pätkä. Listan päätti fanien kestosuosikki ”Tears Don’t Fall” ja lopettamaan päästiin jo n. kello 22.25. Pitempäänkin olisi saanut soittaa, mutta kyllä sisältöä tuohon saumaan kerkesi tulla.
Vähän meni arvostus ja mielenkiinto ko. bändiin heidän vaihtaessa suuntaa ja muuttaessa mm. ulkonäköään. Näin jälkeenpäin on helppo sanoa, että se oli vain sitä kasvua ja kehitystä, sillä seuraavaakin kertaa on ehdottomasti mentävä katsomaan. Kyllähän pikkulapsetkin kokeilevat rajojaan mm. pettävän jään pinnalla, mutta kerran sinne molskahdettuaan, sinne joko hukkuu tai nousee ylös entistä viisaampana ja kokemusta rikkaampana. Uutta levyä on tulossa jälleen, joka tyydyttää fanien halua ympäri maailman – onhan maailmankuululla yhtyeellä vientiä. Organisoinnin on pakko olla hyvin hanskassa, jos jäsenet vielä kirjoittavat biisejäkin rundatessaan. Coldrainille ja Adeptille kiitos, mutta itse olisin vaihtanut nämä While She Sleepsiin.
Settilista:
Mainos päättyy
1. Raising Hell
2. Scream Aim Fire
3. Your Betrayal
4. All These Things I Hate
5. 4 Words (to Choke Upon)
6. Temper Temper
(The Last Fight, Matthew Tuckin soolo)
7. The Last Fight
8. Bittersweet Memories
(Padgen soolo)
9. Dirty Little Secrets
10. Medley
11. Waking the Demon
12. Pleasure and Pain
Encore:
1. Ace of Spades (Motörhead cover)
2. Tears Don’t Fall
Raportti: Ville Raitio
Valokuvat: Teemu Siikarla
