Burning Point – Burning Point

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 11.6.2015

Pete Ahosella on monta rautaa tulessa. Ghost Machineryn ja Stargazeryn lisäksi myös miehen pitkäikäisin bändi Burning Point esittää perinteitä kunnioittavaa heavy/power metalia. Nimikkolevy ”Burning Point” on jo yhtyeen kuudes täyspitkä. Kolmen vuoden levytystauon aikana muutoksen tuulet ovat puhaltaneet Burning Pointin leirissä. Näkyvimpänä puhurina yhtyeen keulilla häärii entinen Battle Beast -vokalisti Nitte Valo, kun aiempien levyjen lauluista vastasi maestro Ahonen.

Levy sisältää neljä kokonaan uutta kappaletta, kuusi uudelleennauhoitusta ja yhden Kiss-coverin. Ratkaisu on jossain määrin perusteltu ja toimii uuden laulajan esittelynä, kun vanhatkin kappaleet on valittu varsin pätevästi. Uutta materiaalia olisi tästä huolimatta kaivannut reilummin, varsinkin nelosraita ”Find Your Soulin” veroisella tarttuvuudella varustettuna. ”My Darkest Time” on tyylikäs, hieman U.D.O.:n ja W.A.S.P.:n hitaammat kappaleet mieleen tuova fiilistely. Vanhoista biiseistä esiin voisi nostaa itselleni tutuimman levyn ”Feeding the Flamesin” hittipotentiaalia huokuvan ”Into the Firen”. Kyseisen levyn kappaleet ovat muutenkin hyvin edustettuina, koska ”Blackened the Sun” ja ”All the Madness” on myös poimittu tuolta levyltä. Levyn päättävä coverbiisi ”I’ve Had Enough (Into the Fire)” sopii nimeään myöten saumattomasti levykokonaisuuteen. Kaltaiseni Kiss-ummikko olisi helposti voinut sokkotestissä luulla, että kyseessä on Burning Pointin oma sävellys.

Levyn tuotanto jättää hieman hampaan koloon saatekirjeen hehkutuksista huolimatta. Aiemmilla albumeilla äänimaailma on ollut lihaisan murea, mutta nyt mennään kevennetyllä vegaaniversiolla. Soundeista jää kovin diskanttinen ja digitaalinen vaikutelma. Tämän lisäksi laulut on jätetty kummallisen etäisiksi. Rehellisesti sanottuna Nitte Valo ei pääse nyt aivan oikeuksiinsa eikä tuo Burning Pointin musiikkiin juurikaan lisäarvoa, varsinkin kun Ahosen laulusuoritukset aiemmilla levyillä ovat olleet oikein mallikkaita. Tämä oli allekirjoittaneelle pieni pettymys, sillä olen pitänyt Valon soundista aina Battle Beastin demobiiseistä alkaen. Vaikea sanoa, johtuuko laulujen hienoinen valjuus pelkästään tuotannosta, ovatko kyseessä sovitukselliset ongelmat vai jääkö itse laulajattaren suorituksesta se viimeinen potku puuttumaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Pienestä kritiikistä huolimatta käsissä on nippu onnistuneita sävellyksiä, eikä Burning Pointin musiikista voi hyvän heavy metalin ystävä olla pitämättä. Voisin kuvitella, että keikalla bändi näyttää todellisen voimansa. Ammattitaitoa löytyy roppakaupalla, mikä kuuluu lukuisista iskevistä riffeistä ja laulumelodioista. Ensi kerralla kun skarpataan tuotannon kohdalla ja piiskataan laulajatar vähän hurjempaan suoritukseen, voidaan puhua erinomaisesta levystä.