Demot

Burntfield – Organic Waves

Kirjoittanut Rudi Peltonen - 12.3.2014

Melodista rockia ei ole ikinä liikaa, varsinkaan jos siinä on bluesvivahdetta! Burntfield kuulostaa post-apokalyptiselta tuomionpäiväbändiltä, mutta groovaava meininki on superhieno keino välttyä maailmanlopulta. Nämä rokkikukot esittelevät ”Organic Waves” -EP:n mitä positiivisimmalla energialla tuoden toivoa stadionrockin uudelle valtakaudelle, kun kaiken maailman Cheeckit ja Robinit valtaavat Olympiastadionit.

2012 päivänvalon nähnyt poppoo on kotoisin Suomen Helsingistä, ja 2013 saatiin nelikko kunnolla kasaan. Kitaristit ja basisti jakavat lauluosuudet keskenään, rumpali kannuttaa jykevästi lyömäsoittimia. Tämä EP on tällä hetkellä tuorein ja ensimmäinen taidonnäyte. ”Vanhaa ja modernia sekoittamalla sekä laulu- ja sävellysosuuksia jakamalla syntyy vahvoja melodioita ja monipuolisia sävellyksiä” on fraasi, jolla tätä myydään. Onnistuuko hissipuhe?

Aloitusraita ”Change My Ways” tuo humoristisesti mieleen Deep Purplen ja geneerisen folk-musiikin hybridin, mutta munaisuutta alkaa löytyä vokaalien puhkuessa sisään. Mieletön energiatulkki tuo laulaja! Kitarat surisevat kulovalkean lailla, bassolinjat takaavat mielenkiinnon ja rumpalointi on mukaansatempaavaa! ”Love Is Fire” alkaa upeilla laulustemmoilla, kunnes musiikki raikaa jälleen. Rauhallinen välikohta sooloineen saa lähes herkistymään, kunnes muistaa kasatataas itsensä. ”What Remains” on ehkä turhan pitkä ja korni balladi, vaikka onkin mielenkiintoisine sävelkulkuineen suloisen kaunis, niin kuin autenttisen musiikin pitää ollakin.

Äänimaailma toimii tasapainoisena ja mielekkäänä, soittimet erottuvat, eikä runsasta äänimaailmaa voisi paremmin veitsellä leikata. Mielekkäimpänä asiana toimivat erittäin lämpimät ”bluesahtavansiistietumikkisoolosoundit”, jotka puhuvat puolestaan hienossa formaatissa. Vaikka progeiluakin tuli vähän harrastetua, jäisuuhun vähän tylsähkö maku muutamasta liian tasaisesta kohdasta. Muuten oikein pätevää tekemistä ja hyvää tuotantoa!

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Burntfield jaksaa ilostuttaa iltakahvin äärellä. Vielä jos jonkin kivan lisänimen keksisi, esimerkiksi ”Suomen Van Halen” tai jotain yhtä typerää. Kuunnelkaa, miltä rockmusiikin pitää kuulua!