Bushin ”I Beat Loneliness” herättää vahvoja mielleyhtymiä Poets Of The Fallin ja Normandien suuntiin

Vuonna 1992 perustettu Bush on kulkenut pitkän ja monivaiheisen polun. Brittiyhtye kulki lähes muuttumattomana alkuperäisen kokoonpanonsa kanssa vuoteen 2002 saakka, kunnes se hajosi samaisena vuonna. Bush aktivoitui uudelleen vuonna 2010 sisältäen kaksi sen alkuperäistä perustajajäsentä: vokalisti-kitaristi Rossdalen ja rumpali Goodridgen. Heidän lisäksi rivistöön astuivat vuonna 2002 vahvistukseksi mukaan tullut kitaristi Traynor sekä uutena jäsenenä basisti Britz.

Uuden kokoonpanon voimin mentiin aina vuoteen 2019 saakka, minkä jälkeen Hughes tuli paikkaamaan Goodridgeä. Sen seurauksena ”I Beat Loneliness” onkin kolmas pitkäsoitto nykyisen jäsenistön voimin. Kolme varttia kellottava albumi on tasapainoinen ja sulavalinjainen kokonaisuus, joka saa kuulijasta vahvan otteen jo ensimmäisillä kappaleillaan. Pitkäsoiton kappaleista huokuu tietynlainen harmonisuus, vaikka teokset itsessään ovatkin välillä hyvinkin tarttuvia ja väkeviä.

Albumin mustavalkoinen, negatiiviseen värimaisemaan taitettu kansikuva summaa oikeastaan sen, mistä pitkäsoitossa on kyse: vaikka asiat voivat näyttää yksinkertaisilta, ovat ne sitä hyvin harvoin. Sanoituksissa liikutaan paljon itsereflektion ja tuntemusten tasolla. Lyriikat ovat välillä omakohtaisia mutta tarjoavat toki samaistumisen pintaa. Osa kappaleista on luonteeltaan jopa kannustavia ja rohkaisevia. Se ei toisaalta yllätä, sillä albumin kansien sisältä löytyy Bushin jäsenten rohkaiseva viesti mielenterveysongelmien kanssa painiville sekä linkit kolmeen apua tarjoavaan sivustoon.

”I Beat Loneliness” ja Bush ovat mielenkiintoisia tapauksia. Brittiyhtyeen pop-rockahtava ulosanti tuo paikoitellen mieleen kotimaisen Poets Of The Fallin erityisesti Rossdalen ja Saareston samankaltaisen äänenkäytön suhteen. Brittiyhtyeestä voi löytää myös jonkinlaista sukulaissieluisuutta ruotsalaisen Normandien kanssa, sillä ainakin ”I Beat Loneliness” -pitkäsoiton perusteella molemmat yhtyeet kirjoittavat hyvin ajatuksia herätteleviä sanoituksia. Kokonaisuudessaan Bushin kymmenes albumi on toimiva, vaikkeivät kaikki kappaleet herätäkään suuria tuntemuksia ja ajatuksia. Mutta silloin, kun Bush on siinä onnistunut, on lopputulos niin vaikuttavaa kuin kappaleilla ”I Beat Loneliness”, ”60 Ways To” ja ”Footsteps In The Sand” voi kuulla.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen