Business as Usual: Men at Workin listaykkönen 40 vuotta

Melbournessa Austaliassa akustisena duona vuonna 1979 perustettu Men at Work on yksi 1980-luvun menestyneimmistä pop rock-yhtyeistä. Bändi myi olemassaoloaikanaan moninkertaista platinaa, ja saavutti ensimmäisenä australialaisena bändinä listaykkössijan sekä Isossa-Britanniassa että Yhdysvalloissa. Yhtye aloitti keikkailun paikallisissa lähiöpubeissa, solmien levytyssopimuksen CBS Recordin kanssa vuonna 1981. Yhtyeen debyyttialbumi ”Business as Usual” kapusi Yhdysvaltojen albumilistan kärkeen, pitäen asemansa jopa 15 viikkoa. Lisäksi Men at Work lunasti itselleen parhaimman uuden yhtyeen Grammy-palkinnon. Tämän kasaripopin kulmakiven julkaisusta tulee 9.11.2021 täyteen tasan 40 vuotta. Yhtyeen seuraavat albumit ”Cargo” ja ”Two Hearts” myivät kohtalaisen hyvin. Laulaja-kitaristi Colin Hayn ”yhden miehen orkesteriksi” kutistunut bändi hajosi lopulta vuonna 1985. Kovan kysynnän vuoksi yhtye kokosi rivinsä uudestaan osittain vanhoista jäsenistä koostuvaksi kokoonpanoksi uudestaan vuonna 1996. julkaisten loppuunmyydyltä Etelä-Amerin kiertueelta kuvatun liveabumin. Yhtye hajosi 2002 sisäisten ristiriitojen vuoksi.

”Business as Usual” on pop rock-albumiksi melko silottelematon, mutta hyvin tuotettua kasarin alun timanttia. Se ohuehkosta sointimaailmasta erottaa jokaisen soittiminen ja pienimmätkin nyanssit kristallinkirkkaasti. Aloitusraita ”Who Can it Be Now” esittelee niin tarttuvia melodioita kuin Greg Hamin maukkaita saksofoniosuuksia. Tyylikäs rock-henkinen fonisoolo toimii kiinnostavana kontrastina sekä kappaleen introssa ja kertosäkeessä kuultavalle mollipohjaiselle foniaiheelle. Lisäksi levyn kitaravetoisuus on virkistävä lisä aikana, jolloin syntetisaattorit valtasivat enenevissä alaa pop-musiikissa. Nämä kaksi elementtiä yhdistyvät maukkaasti biisillä ”I Can You See it in Your Eyes”, jossa syntikka toimii maukkaana lisänä muun soinnin taustalla. Kappaleen melodinen kitarasoolo on ehdottomasti sen parasta antia.

Nopeatempoinen ”I Can See It in Your Eyes” saattelee letkeään reggaehenkiseen biisiin ”Down Under, mikä on epäilemättä yhtyeen tunnetuin ja menestynein sinkku. Yksinkertaiset melodiat, tarttuva kertosäe, nokkelat koukut ja taustalla sirkuttavat poikkihuiluosiot tekevät siitä täydellisyyttä hipovan listahitin. Biiin keskeinen poikkihuiluaihe johti tekijänoikeuskiistnan, koska sen koettiin muistuttavan liikaa Marion Sinclairin vuonna 1934 kynäilemää australialaista kappaletta ”Kookaburra Sits in an Old Gum Tree”. Oikeusjuttu ratkesi Sinclairin hyväksi, joka sai viisi prosenttia kappaleen rojalteista vaaditun 60 sijaan.

Reippaasti rullaavaa ”Undergroundia” seuraa nopeatempoinen ”Helpless Automaton”, jossa kuullaan jälleen tyylikästä kitaransoittoa, mikä sekoittuu herkullisesti pehmeään syntikkamattoon. Yksi albumin mieleenpainuvia kappaleita on kolmas sinkku ”Be Good Johnny”. Tämä koukuttava uuden aalloon-rallatus vie kuulijan kouluvuosiin, jolloin opettaja taukoamatta vaativat parempia käytöstapoja. Tämä pehmeän popin, rock-asenteen ja tarttuvan kertsin yhdistelmä on ehdotonta new wave-kultaa. Hidastempoisesta ”Touching the Untouchablesta” edetään reggaerytmiseen ”Catch A Stariin”, mikä tuo mieleen aikalaisyhtye Policen. Salaperäinen ”Down by the Sea” lopettaa levyn seestesiiin, suolavedentuoksuisiin tunnelmiin.

”Business as Usual” on liioittelematta yksi 1980-luvun parhaimpia new wave-albumeita. Sen hienostunut, mutta silottelematon saundi, pehmen popin, asenteikkaan rockin ja tyylitajuisen biisinikkaroinnin yhdistelmä tekee siitä kaiken hypetyksensä arvoisen. Vaikka jotkut biisit ovat muistettavampia kuin toiset varsinaisesta täytebiiseistä ei voi puhua. Kaikkiaan albumi on tiukka ja mielenkiintoinen kokonaisuus, jota ajan hammas on nakertanut hellästi, jos ollenkaan.

Kappaleet:

1. Who Can it Be Now?
2. Can You See It in My Eyes
3. Down Under
4. Underground
5. Helpless Automaton
6. People Just Love to Play with Words
7. Be Good Johnny
8. Touching the Untouchables
9. Catch a Star
10.  Down by the Sea