Cabalin ”Drag Me Down” on rujoa ja kalmankatkuista deathcorea, mutta jotain tuntuu kadonneen matkan varrella

Kirjoittanut Samuel Järvinen - 13.4.2020

Vuonna 2018 tanskalainen deathcore-yhtye Cabal julkaisi debyyttialbuminsa ”Mark of Rot”, jota koristi varsin synkkä ja jopa mysteerinenkin aura. Mistä on yhtäkkiä tullut tämä yhtye, joka soittaa tavallista likaisempaa ja paholaismaisempaa deathcorea, jossa on selvästi oma kuvastonsa ja estetiikkansa? Bändi julkaisi karmivia ja yhteen nivoutuvia musiikkivideoita, ja musiikissa puolestaan yhdisteltiin runsaasti black metal -vaikutteita raskaaseen deathcoreen.

Bändin toisen albumin ”Drag Me Downin” myötä bändi tuntuu sekä kuvaannollisesti että kirjaimellisesti laskeneen huppujaan alas, ja tarjolla on tuttuun tapaan levyllinen julmaa ja raskasta deathcorea. Suuri osa albumin musiikista on edelleen sitä vanhaa tuttua: breakdowneja, mureita riffejä, hieman nu metal -henkistä rumputyöskentelyä ja erilaisia hälyääniä, jotka lisäävät levyn tunnelmaan omaa pahuuttaan. Cabalin musiikin ytimessä on tietty pohjoismainen tulokulma pohjimmiltaan hyvin läntiseen deathcore-soundiin. Hyvä esimerkki samanlaisen lähestymistavan omaavasta yhtyeestä on ruotsalainen Humanity’s Last Breath, jonka viimevuotisella loistavalla albumilla on kuultavissa samanlaista painotusta dissonanssiin ja tunnelmaan.

Tietyllä tapaa albumilla tuntuu tulevan esille mielikuva siitä, että yhtye toistaa tietoisesti samanlaisia ideoita kuin debyytilläänkin. Kappaleet kuten ”Drag Me Down”, ”It Haunts Me” ja ”Death March” ovat juuri sellaista raskasta ja riitasointuista deathcorea, jota yhtyeen debyyttialbumillakin kuultiin.

Death March” on selvästi henkinen jatko-osa debyytin avauskappaleelle ”False Light”, ja kyseiseen kappaleeseen myös viitataankin kappaleen sanoituksissa. Kappale edustaa selvästi Cabalia parhaimmillaan: se on vihainen ja black metal -vivahteinen sekä uhkuu syvyyksien kauhua. Kappale ”Bitter Friends” puolestaan kuulostaa hieman ”Nothingin” jatkajalta, ja jos aikaisemmin vierailijana kuultiin CJ McMahonia, nyt vierailijan roolin täyttää Triviumin Matt Heafy.

Enemmistö albumin kappaleista tuntuu nojaavan liikaa siihen, mitä bändi osaa parhaiten. Cabal poikkeaa harvoin siitä, mitä jo edellisellä albumilla kuultiin, mutta tässä tapauksessa vain puuttuu se sama uutuuden tunne, joka debyyttialbumilla oli. Välillä bändi ymmärtää siirtyä raivomielisestä mukiloimisestaan hieman riisutumpaan atmosfääriin, jossa tunnelma siirtyy pelkästä riffien tausta-ambienssista päärooliin, mutta niissäkään on harvoin mitään erityisen vangitsevaa tai sellaista, mitä moni black metal -yhtye ei olisi jo tehnyt.

”Drag Me Down” itsessään on juuri sitä, mitä voi toivoa: likaista, paikoitellen karmivaa ja kauttaaltaan raskasta deathcorea modernilla twistillä. Jotain tuntuu kuitenkin kadonneen debyyttialbumiin verrattuna, ja parhaiten tuota kadonnutta elementtiä kuvannee persoona. Toki Cabalin musiikin erottaa helposti monista muista deathcore-bändeistä, mutta tavallaan ”Drag Me Downin” musiikki kuulostaa hieman laimennetulta versiolta siitä, mitä yhtye on tehnyt aikaisemmin.

6/10

Kappalelista:

  1. Gift Givers
  2. Drag Me Down
  3. It Haunts Me
  4. Tongues
  5. Sjælebrand
  6. The Hangman’s Song
  7. Death March
  8. Bitter Friends
  9. Unbound
  10. Demagogue