Metalcoresta on tullut vuosien varrella melkeinpä vain muutaman isomman bändin leikkikenttä ja harvasta genrestä löytyy yhtä paljon suoranaista kuraa. Saksalainen Caliban oli ainakin allekirjoittaneelle pitkään melkoista alelaaricorea, kunnes vuoden 2012 ”I Am Nemesis” räjäytti pankin sekä nosti yhtyeen osakkeita kertaheitolla, ja nyt odotettua jatkoa seuraa uuden ”Ghost Empire”-täyspitkän muodossa.

”Ghost Empirella” Caliban esittää melko perinteistä metalcorea puhtain kertosäkein varustettuna, mutta murjontaa on kuitenkin maustettu hieman amerikkalaisia virkaveljiään, enemmän melodisella death metallilla ja lähin musiikillinen vertauskuva voisi olla vaikkapa Heaven Shall Burn. Puhtaat kertosäkeet ovat genrelle tunnusomaisesta asemastaan hieman kaksiteräinen miekka, jotka epäonnistuessaan pilaavat muuten vallan mainiosti toimivia ralleja. Mutta puhtaista lauluista vastaava kitaristi Denis Schmidt hoitaa tonttinsa onneksi erinomaisesti. Myös ärinät kuulostavat tavallista kiukkuisemmalta ja soundipuoleltakin löytyy sopivasti mursketta puhtaiden että melodisten kitaraleadien halkoessa jyräämistä.

Puitteiden voidaan siis sanoa olevan kunnossa ja näin ollen pääosaan nousevat itse kappaleet, joihin mahtuu onneksi huomattavasti enemmän hittejä kuin huteja. Jyräävä aloitusraita ”King” toimii melko hyvänä yleiskuvana albumista, mutta tippuu kappaleena keskikastiin. ”Wolves And Rats” toimii erinomaisesti kauniisti leijailevan kitaraleadinsa sekä tehokkaiden murinoiden varassa ja ”Who We Are” laittaa luultavasti keikkayleisön takomaan nyrkkiä ja laulamaan mukana. Hieman vaisumpia vetoja ovat tylsähkö ”Chaos – Creation” sekä sanoituksiltaan hieman korni ja laiskan kertosäkeen omaava ”yOUR Song”.  Suurimmaksi ongelmaksi osoittautuukin laadullisesti melko tasaisen kappalenipun samankaltaisuus ja tunne siitä, että tämän on kuullut jo joskus ennenkin.

”Ghost Empire” on laadukasta jatkumoa yhtyeen mittavalla uralle, mutta yhtään mitään uutta sillä ei varsinaisesti ole tarjota. Se onkin sitten ihan makuasia, että onko tuollainen ”miksi korjata jotain joka ei ole rikki”-asenne hyvä vaiko huono asia. Caliban iskee tavanomaisuudestaan huolimatta kuitenkin allekirjoittaneen corehermoon jopa yllättävän kovaa, vaikkakaan se ei ihan saavuta esimerkiksi ”I Am Nemesiksen” tasoa. Jos nykypäivän Bring Me The Horizon on omaan makuusi liian pehmeää ja et jaksa odottaa As I Lay Dyingin Tim Lambesis -saagan päättymistä, niin Caliban toimii hyvänä lääkkeenä pahimpaan nälkään.

7½/10

Kappalelista:
1.King
2. Chaos – Creation
3. Wolves And Rats
4. NebeL
5. I Am Ghost
6. Devil’s Night
7. Your Song
8. Cries And Whispers
9, Good Man
10. I Am Rebellion
11. Who We Are
12. My Vertigo

http://calibanmetal.com/
https://www.facebook.com/CalibanOfficial?fref=ts

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Kirjoittanut: Lassi Hinttala