Callisto
2000-luvun alussa perustettu, viidessätoista vuodessa Kokkolasta turkulaistunut post metal -yhtye Callisto on hiljattain saanut valmiiksi neljännen täyspitkänsä nimeltään ”Secret Youth”. Svart Recordsin kautta 30.1.2015 julkaistava ”utu-metallin” eepos on jo ennen julkaisuaan kerännyt melkoista suitsutusta ympäri Suomea. Kaaoszine tavoitti yhtyeen sähköpostitse ja kyseli yhtyeen tunnelmia uuden albumin tiimoilta.
Tervehdys Callisto! Mitä leiriinne kuuluu alkuvuodesta 2015?
Markus: Oikein mukavaa: kovasti haastatteluja ja yleisten asioiden hoitamista. Siinä sivussa pitäisi yrittää päästä treenaamaan tulevien keikkojen lähestyessä uhkaavasti.
Olette saaneet valmiiksi nimeä ”Secret Youth” kantavan neljännen täyspitkänne, jolta on jo julkaistu singlet ”Backbone” sekä ”Pale Pretender”. Minkälainen lätty on kyseessä?
Markus: Kyllä noi jo julkaistut biisit aika pitkälti kertoo, minkälaista matskua sieltä on tulossa. Levyhän tulee ulos ihan kohta, joten ei kauan mene, ennen kuin sitä pääsee kuuntelemaan. No, jos sitä haluaa verrata edelliseen levyyn, niin ainakin se on ehkä vähemmän proge ja jollain tietyllä tavalla suoraviivaisempi ja jopa nopeatempoisesti kuin meidän aiemmat levyt. Soundimaailma on aika karu, kylmä ja hyökkääväkin? Studiossa livenä soittaminen nosti biisien arvon vielä korkeammalle kuin pystyi kuvittelemaankaan, eli biisien tunnelma ja rakenne soveltuivat täydellisesti hieman rosoisempaan ulosantiin. Itse en suostuisi edes enää nauhoittelemaan sillä meiningillä, että tehdään erikseen rummut, basso, kitarat jne. Tekeekö sitä enää kukaan?
Edellisestä albumistanne ”Providencestä” on kulunut jo kuusi vuotta, mikä on melko pitkä julkaisuväli. Syntyivätkö uuden levyn kappaleet hiljalleen kuudessa vuodessa vai jonkin lyhyemmän jakson aikana? Onko albumi siis ”top 10” kuuden vuoden sävellyksistä vai selkeämmän yhtenäisen sävellysprosessin tuotos?
Markus: 2009 huhti-toukokuussa tosiaan tuli ”Providence” ulos (ei siis ihan 6 vuotta sitten), ja 2009 ja 2010 meni aika pitkälti keikkojen soittamiseen kyseisen levyn tiimoilta. 2010 ruvettiin jo hieman miettimään uusia biisejäkin; ehkä parin uuden levyn biisin ideat ovat tolta ajalta, muuten biisien tekeminen keskittyy ehkä enemmänkin vuosiin 2013 ja 2014. Vuonna 2011 meillä oli 10-vuotiskeikka, joka vei aika paljon aikaa ja energiaa meiltä. Lisäksi meillä oli 2011/2012 miehistönvaihdos, joka lamaannutti bändin toimintaa jonkin verran, mutta siitä selvittiin ja nyt ollaan tässä.
Levyn äänimaailmaa hallitsee tasaisen raskas, utuinen tunnelma. Mistä löytyy inspiraatio tällaisiin kappaleisiin? Riittikö aihioksi talvinen Turku vai onko ideoita haettu kenties jostakin syvemmältä?
Markus: Nuoruuden ahdistukset ja aikuisena monien asioiden oivaltaminen uudessa valossa! No joo, leikki sikseen. Kyllähän varmasti pääsyy tuollaisen musiikin tekemiseen ovat ne bändit, joista me on ammennettu bändin alkuvaiheista tähän päivään, ja elokuvat, luonto, ihmiset ja erilaiset tarinat ja yksinkertaisesti intohimo tehdä tämmöistä musiikkia. Meidän kuuden musiikillinen kemia ja vuosien ystävyys on luontevaa ja luovaa. Jos saan lainata Jimmy Pagen lausetta: kun häneltä kysyttiin, mikä tekee Zeppelinistä sen, mikä se on, niin hän vastasi jotenkin: ”There is magic between four of us and the result is Zeppelin.” En osaa sanoa oikein. Turun talvi on aika hirveä ja suhteellisen loskainen, varmasti silläkin voi olla jotain osuutta asiaan.
Mainos päättyy
Callisto on perustettu vuonna 2000 Kokkolassa. Teillä on siis jo puolentoista vuosikymmenen pituinen ura takananne. Miten tämä näkyy yhtyeessänne ja mitkä ovat suurimmat muutokset kuluneen viidentoista vuoden aikana?
Markus: Calliston virallinen alkamisvuosi oli 2001. Vuoden 2000 alussa mun ja basistin vanha bändi hajosi ja me perustettiin heti uusi bändi ja tehtiin vuonna 2000 yksi demokin. Rumpalina oli vielä mun ja basistin vanhan bändin rumpali ja silloin pyydettiin myös mukaan Johannes Nygård kitaraan. Mutta 2001 vaihdettiin bändin nimeä ja Ariel tuli rumpuihin, jolloin Callisto virallisesti aloitti; 2001 tehtiin myös bändin ensimmäiset keikat (ja yksi demo). Musiikkityylihän on varmasti kehittynyt levy levyltä, kaksi ekaa ep:tä ja eka täysipitkä tehtiin neljän hengen kokoonpanolla, ”Noir”-levyllä tuli Arto mukaan koskettimiin ja kolmannella levyllä tuli Jani vokaaleihin, neljännellä levyllä vaihtui kitaristi.
Kun ”Secret Youthia” vertaa aiempiin tuotoksiinne, on ainakin huomattavissa soundin muuttuminen yhtenäisempään suuntaan. Kitara ja basso pelaavat todella kauniisti yhteen, ja varsinkin bassosoundi on todella ”rouhea”. Puhdas laulu on myös syrjäyttänyt melko määrätietoisesti aikaisemmilla levyillä hallinneen karjunnan. Ovatko ”palaset loksahtaneet paikoilleen” vai mikä on muuttunut?
Markus: Kiitoksia palautteesta! Olen samaa mieltä, että bassosoundi on mahtava tällä levyllä, ja faktahan on, se että bändin raskaus tulee bassosoundista eikä mistään isosta kitarasärövallista. Itse asiassa tällä levyllä on aika meluisat kitarat ja itse ainakin lähdin hakemaan kitaransoiton suhteen suhteellisen aggressiivasta, meluisaa ja vähäsäröistä soundia ja mielestäni onnistuin siinä. Se tuli aika luontaisestikin sillä tyylillä, mikä on itselle tyypillistä. Olen kyllästynyt tunkkaisiin ”murskasäröihin” vuosien varrella, tällä levyllä soitin kaikki kitararaitani Monsterin nupilla ja kaapilla. Eli kyllä palaset ovat loksahtaneet paikoilleen mukavasti, tällä levyllä on bändin kaikki elementit semmoisessa kuosissa, kuin niiden pitää ollakin. Jokainen niin sanotusti on hoitanut oman tonttinsa täydellisesti ja kaikkien soitto on tukenut toisiaan. Ei periaatteessa mikään ole suoranaisesti muuttunut.
Yhteydessänne on usein esiintynyt termi ”post metal”. Nykyään kuitenkin ilmoitatte Facebookissa soittavanne ”progressive noise rockia”. Avaisitteko näitä nimikkeitä hiukan? Mihin kohtaa genreviidakkoa asettaisitte itsenne?
Markus: Jos suoraan sanotaan, ei me ole haluttu koskaan kuulua mihinkään genreen vaan genremääritelmät ovat tulleet meidän bändin kuuntelijoilta ja medialta. Aina on pakko lokeroida bändi jonnekin, se on ahdistavaa! Jotkin bändit toki sitä oikein haluaakin, ja ymmärän senkin puolen. Varmasti bändin alkupuolen tuotanto tonne post metal -lokerikkoon menikin mutta ei ehkä myöhäisempi materiaali. Toi uusi nimike keksittiin bändin ja levy-yhtiön kanssa yhdessä, koska ymmärrän kyllä, että bändiä on pakko jotenkin markkinoida ja viedä eteenpäin, joten toi progressiivinen noise rock sopi hyvin ”Secret Youth” -levyn tunnelmaan ja piiseihin.
Jo ennen uuden levynne julkaisua on sitä spekuloitu mahdolliseksi juuri alkaneen vuoden levyksi, ja olette jo saaneet osaksenne melkoista suitsutusta. Esimerkiksi Kaaoszine antoi levystä arvosanan 9,5/10. Mitä ajatuksia tämä on herättänyt?
Mainos päättyy
Markus: Tämä herättää hienoja ja lämpimiä ajatuksia, ja olen erittäin kiitollinen ja otettu! Se artisti, joka väittää, ettei välitä palautteesta ja tekee pelkästään ”itselle” musiikkia, on täyttä puppua. Jokainen välittää ja haluaa kuulla palautetta omasta tuotoksestaan, ja tällä kertaa se palaute on ollut pääosin positiivista. Ainakin itse ole iloinen ja niin varmasti koko bändi.
Mitä yhtyeenne historiikkiin kirjoitetaan seuraavaksi? Ilmeisesti ainakin kierrätte alkuvuodesta Suomea sekä lähdette keväämmällä Euroopan-kiertueelle. Mitä muuta tulevaisuus tuo tullessaan?
Markus: Tän hetken prioriteetti on julkaista levy ja tehdä keikkoja niin paljon kuin mahdollista. Loppysyksystä istahdetaan alas ja pohditaan, mitä halutaan tehdä Calliston suhteen. Kaikki on auki.
Kiitos haastattelusta! Haluatteko lähettää vapaamuotoisia terveisiä Kaaoszinen lukijoille?
Markus: Kiitoksia haastattelusta ja menkää ostamaan levy parin viikon päästä, tukekaa bändiä ja levy-yhtiöitä, deletoikaa Spotify koneeltanne älkääkä ladatko laittomia torrentteja!
https://www.facebook.com/callistochaos/
Kaaoszinen ennakkoarvostelun ”Secret Youth” albumista voit lukea tästä.
Haastattelu: Jonni Karlsson