Candice Nightin ”Sea Glass” on kuin levollinen iltakävely rannalla

Yhdysvaltalainen Candice Night on tullut parhaiten tunnetuksi miehensä Richie Blackmoren perustaman Blackmore’s Night -yhtyeestä, jonka riveissä Night on laulanut peräti yhdentoista pitkäsoiton verran. Blackmore’s Nightin lisäksi vokalistia on kuultu myös muutamilla Rainbow’n julkaisuilla. Candice Night on tehnyt myös omaa soolouraa, jonka tuorein julkaisu ”Sea Glass” ilmestyi tänä keväänä.

Candice Night on varmasti hyötynyt miehensä verkostoista soolouransa aikana, mutta naissolistilla on myös omat kannuksensa. Night omaa kauniin, heleän äänen, joka saa aikaan harmonisen, lähes seesteisen tunnelman. Kappaleiden äänimaisemat onkin sovitettu vokalistin äänialaa ajatellen pääsääntöisesti rauhallisiksi, mikä tukee rauhallista kokonaisvaikutelmaa. ”Unsung Hero (She’ll Never Tell)” on pitkäsoiton nopeatempoisin kappale, mikä jo itsessään kertoo sen, että albumin painopisteenä on harmonisuus.

Levollisuuden puolesta albumilla puhuvat myös sovitukset itsessään, jotka liikkuvat niin kantrin, folkin kuin popin välimaastoissa. ”Angel And Jezebel” edustaa albumin kantriosastoa, kun puolestaan ”The Last Goodbye” on pitkäsoiton todellinen voimaballadi pelkistetyn pianonsoiton ja jousisovitusten kera. Ja vaikka suurimmalla osalla kappaleista kuullaan harmonista pianonsoittoa, nousee kappaleiden pääinstrumentiksi Nightin ääni, joka täysin ansaitusti varastaa huomion.

Candice Nightin ”Sea Glass” on hyvin harmoninen ja kaunis albumi, jonka agendana on selvästi ollut se, että vähemmän on enemmän. Albumin äänimaisema on pääsääntöisesti hyvin pelkistetty ja koruton, mikä osaltaan tuo kappaleisiin hyvin vahvoja tunnelatauksia. Night on selvästi toivonut pitkäsoitosta sellaista, että sen äärellä hidastetaan vauhtia ja pysähdytään kuulemaan ja tuntemaan. Ja siinä on myös onnistuttu. Loppua kohden albumi toistaa hieman itseään, mutta muuten meno on levollisen soljuvaa.

Kappalelista:

Kirjoittanut: Aleksi Parkkonen