Eeppisen doom metalin alkuhämärissä syntyi ”Epicus Doomicus Metallicus” -niminen albumi, joka toi musiikkiin uudenlaista, kylmää ja lohdutonta raskautta. Kyseessä on sittemmin doom-genren merkittäväksi pioneeriksi muotoutuneen Candlemassin vuonna 1986 julkaistu debyyttialbumi. Sen levyttänyt kokoonpano jäi kuitenkin lyhytikäiseksi, kun kylmälle tunteelle äänen antanut laulaja Johan Längqvist jätti yhtyeen pian albumin tekemisen jälkeen. Uudeksi laulajaksi valittiin komeaääninen Messiah Marcolin, jonka kanssa yhtye kirjoitti jälleen uuden luvun metallimusiikin historiaan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Candlemass on vuosikymmenten aikana tehnyt suuren määrän loistavaa musiikkia ja laulajiakin on ollut lukuisia, mutta ”Epicus Doomicus Metallicusin” ainutlaatuinen tunnelma ei ole enää toistunut Candlemassin tai minkään muunkaan yhtyeen levyillä. Se on jäänyt ikään kuin ratkaisemattomaksi arvoitukseksi ja kiehtovaksi mysteeriksi, joka herättää hieman pelonsekaista ja voimakkaasti kylmäävää nautintoa. Nykyisin ”Epicus Doomicus Metallicus” on yksi doom metalin tärkeimpiä klassikkoalbumeita.

Helmikuussa 2019 julkaistu ”The Door to Doom” on Candlemassin 12. albumi ja sen myötä on koittanut jälleen muutoksen aika. ”Epicus Doomicus Metallicusin” jälkeen vain satunnaisesti valikoiduilla keikoilla laulanut Längqvist on palannut yhtyeen vakituiseksi jäseneksi ja antaa äänensä kaikua vahvana ja väkevänä koko 48 minuutin mitalta. Hänen lauluaan kuunnellessa tulee lähes epäuskoinen olo – ääni ei ole vanhentunut kolmen vuosikymmenen aikana ollenkaan, ainoastaan vahvistunut ja saanut lisää karismaa. Ja musiikki istuu hänen laulettavakseen aivan täydellisesti. Sama yliluonnollinen taika sitoo Johan Längqvistin ja Candlemassin yhteen yhä edelleen.

Yhtyeen omin sanoin tarkoituksena on ollut palata juurille ja hakea sieltä uutta energiaa musiikin tekemiseen. Jonkinlaisesta renessanssista voidaan puhua, sillä ”The Door to Doom” yltää vaivatta samaan sarjaan Candlemassin klassikkoalbumeiden kanssa. Jotain alkuaikojen synkästä mystiikasta on herännyt henkiin ja Candlemassin sielu palaa suuremmalla liekillä kuin pitkiin aikoihin. Musiikissa on siis vahvoja yhteyksiä vanhaan Candlemassiin ja se on suuri osa tämän levyn viehätystä. Mutta lisäksi yhteyksiä on paljon myös viimeisen reilun 10 vuoden tuotantoon. Eli uusi ja vanha kohtaavat, mutta lopputulos ei kuitenkaan ole täysin samanlaista Candlemassin minkään aikakauden musiikin kanssa. ”The Door to Doom” ei ole paluu menneisyyteen, vaan enemmänkin uuden luvun alku.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

Albumin alkaessa ”Splendor Demon Majestyn” ilkeä kitaravingutus ja murskaava riffi iskevät suoraan doom metalin ytimeen, eikä sieltä poistuta ennen viimeisen kappaleen viimeisiä nuotteja. Kappaleita yhdistävät musertavan raskaat riffit ja painostavan synkkä mystiikka, mutta niistä jokainen tuo levylle myös jotain sellaista, mitä muissa kappaleissa ei ole. ”The Door to Doom” toimii loistavasti kokonaisuutena, mutta kappaleita voi kuunnella myös yksittäin ja saavuttaa silti saman tunnelman, joka tuntuu henkeäsalpaavan vahvana.

”The Door to Doom” on parasta Candlemassia vuosikymmeniin. Epävakaan tien kulkenut yhtye on löytänyt itsensä uudelleen ja palannut takaisin doom metalin huipulle. Toki jää vielä nähtäväksi, kuinka hyvin tämä albumi kestää aikaa paikkansa lujittaneisiin klassikoihin verrattuna. Toistaiseksi kaikki on hyvin, ja käsillämme lepää raskastunnelmaisen äänitaiteen merkkiteos.

9/10

Kappalelista:
1. Splendor Demon Majesty
2. Under the Ocean
3. Astorolous – The Great Octopus
4. Bridge of the Blind
5. Death’s Wheel
6. Black Trinity
7. House of Doom
8. The Omega Circle

Candlemassin kotisivut
Candlemass Facebookissa

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy