Candlemass kuulostaa itseltään yltämättä omalle tasolleen ”House of Doom” -EP:llään

Kirjoittanut Jyri Kinnari - 24.5.2018

Vuosikymmeniä synkissä tunnelmissa vaeltanut veteraaniyhtye Candlemass on elänyt vaiherikkaan uran. Sen aikana on syntynyt suuri määrä musiikkia, jonka taso on vaihdellut paljon. Välillä yhtye on ollut hyvinkin aktiivinen, kun välillä on pohdittu, onko sitä enää olemassakaan. Viime vuosina aktiivisuus on lisääntynyt ainakin levytyspuolella. Vaikka vuoden 2012 ”Psalms for the Dead” -albumin oli tarkoitus päättää Candlemassin levytysura, pari vuotta sitten julkaistulla ”Death Thy Lover” -EP:llä päätös pyörrettiin. Minulle jäi tuosta levystä erittäin hyvä tunne: Candlemass levytti uudistuneena mutta tunnistettavana itsenään parhaat kappaleensa vuosikymmeniin. Tuttu synkkyys palasi tuomaan lohtua. Basisti ja pääasiallinen säveltäjä Leif Edling myös perusti uuden The Doomsday Kingdom -yhtyeen palauduttuaan edes jossain määrin elävien kirjoihin pahan burnoutin jälkeen. Sen debyyttialbumissa kuuluu paljon samaa kuin Candlemassissa, mutta musiikin persoona ja vahvuus koostuvat myös monesta muusta tekijästä. Seuraavaksi pikakelataan päivämäärään 25.5.2018, jolloin ilmestyy Candlemassin uusi ”House of Doom” -EP.

”House of Doom” -kappale on tehty samannimistä videopeliä varten. Myös EP:n muilla kappaleilla on yhteys videopeliin, ainakin kappaleiden nimet ja sanoitukset ovat saaneet inspiraationsa sen sisällöstä. Ilmeisesti Candlemassin jäsenistö on ollut jollain tasolla mukana myös pelin kehitystyössä. Musiikki on tuttua nykypäivän Candlemassia, tyylillisesti melko lähellä ”Death Thy Lover” -EP:tä sillä erotuksella, ettei alkuaikojen albumien kaiut kuulu yhtä paljon. Kappaleissa on paljon samaa surumielisyyttä ja synkkyyttä kuin Candlemassissa on aina ollut. Lohduttoman hyytävä tunnelma tulee iholle todella vahvana, mikä on yksi EP:n parhaita puolia. Hauska ajatella, että juuri tuollaisesta tunnelmasta voi löytää lohtua ja tukea. Ehkäpä synkät sielut ymmärtävät toisiaan ja tuntevat toistensa mielenmaiseman paremmin kuin muut.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”House of Doom” on Candlemassille vankan keskitason levytys, ei parhaimmasta eikä huonoimmasta päästä. Minulle levyn nimikkokappale on levyn paras kappale. Se sisältää pari oikein kovan luokan kitarariffiä, ja kertosäkeen jopa hieman popahtavasti tarttuva melodia toimii yksinkertaisuudessaan varsin mukavasti. Kappale kärsii puolivälin paikkeilla sekavuudesta, mutta kokonaisuutena se on hieman keskivertoa parempaa Candlemassia.

”Flowers of Deceptionissa” on eteenpäin rullaavaa energiaa, ihan kivoja riffejä ja Mats Levén antaa laulajana parastaan. Kokonaisuus on kuitenkin aika mielikuvitukseton. Yleisellä tasolla se voisi kestää vertailua ihan hyvin, mutta Candlemassiksi kappale ei ole lähelläkään parhaimmistoa vaan korkeintaan ihan perushyvä täytekappale.

”Fortunetelleriin” on onnistuttu kiteyttämään akustiseksi balladiksi Candlemassin henki ja tunnelma yllättävänkin hyvin. Raskas tunnelma ei tarvitse toteutuakseen aina raskasta soittoa ja soundimaailmaa. Kitaraa käsitellään todella kauniisti, mutta kokonaisuus jää junnaamaan paikalleen kasvamatta oikein mihinkään suuntaan. Kertosäe kuulostaa jääneen puolitiehen. ”Fortuneteller” on vioistaan huolimatta onnistunut balladi ja saattaisi toimia introna, outrona tai välisoittona ihan hyvin. Levyn lopettaa raskaisiin doom-riffeihin lähinnä outrona toimiva ”Dolls on a Wall”. Sen merkitys jää kuitenkin hieman epäselväksi. Päällimmäisenä mieleen jää, että ”tässä olisi pari lupaavaa riffiä työstövaiheessa olevaa kappaletta varten”. Miltäköhän kappale kuulostaisi laulun kanssa ja kokonaiseksi kappaleeksi venytettynä?

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”House of Doom” on ”ihan ok” -tason EP. Candlemassin edelliseen EP:seen ja The Doomsday Kingdomin debyyttialbumiin verrattuna ”House of Doomin” kohdalla on tapahtunut pienoinen notkahdus tai mahalasku. Tuttu Candlemass ja sävellysten potentiaali kyllä kaikuvat taustalla, mutta hieman kohmeisina. Liekki ei ole sammunut vaan hieman hiipunut, ja se voi varmasti vielä roihahtaa täysiin voimiinsakin. Candlemassin tuotanto on ollut aina todella vaihtelevan tasoista, joten uuden julkaisun kohdalla ei ikinä tiedä, mitä tuleman pitää. Vaikka ”House of Doom” lietsoo pientä pessimismiä, syksyllä julkaistava albumi voi olla ihan mitä tahansa. Silloin mitataan perinpohjaisesti nykykuntoisen Candlemassin luovuus ja osaaminen.