Carnal Forgen Petri Kuusisto muistelee 25-vuotiasta ”Please…Die!” -albumia: ”Mietimme aina, miten nopeasti tämän voisi soittaa”
Ruotsalainen death/thrash metal -yhtye Carnal Forge palaa 25 vuoden taakse juhlistaessaan vuonna 2001 ilmestyneen ”Please…Die!” -albuminsa merkkivuotta. Yhtyeen uran kolmas pitkäsoitto edustaa Carnal Forgea kenties aggressiivisimmillaan: nopeita riffejä, armotonta thrash metal -tykitystä ja ruotsalaisen death metalin melodisuutta yhdistänyt levy syntyi aikana, jolloin yhtye käytännössä eli harjoituskämpällään.
Albumilla on erityinen merkitys myös kitaristi Petri Kuusistolle. Carnal Forgeen jo edeltäneen ”Firedemon”-albumin aikaan liittynyt Kuusisto aloitti yhtyeessä basistina mutta vaihtoi sittemmin kitaraan. ”Please…Die!” oli hänen ensimmäinen levytyksensä kitaristina – ja ikää hänellä oli tuolloin vasta noin 19 vuotta.
Albumi julkaistaan nyt ensimmäistä kertaa myös vinyylinä. Kaaoszine vaihtoi Kuusiston kanssa ajatuksia levyn syntyvaiheista, yhtyeen silloisesta lähes pakkomielteisestä nopeuden tavoittelusta, 2000-luvun alun kiertue-elämästä sekä siitä, miltä 25-vuotias materiaali tuntuu soittaa tänä päivänä.
”Käytännössä asuimme treenikämpällä”
Kuusisto on ollut mukana Carnal Forgessa ”Firedemon”-albumista lähtien. Vaikka hän aloitti basistina, merkitsi ”Please…Die!” hänen siirtymistään kitaran varteen.
”Olen soittanut kitaraa bändissä ’Please…Die!’ -albumista lähtien. Roolini on soittaa kitaraa ja kirjoittaa kappaleita, ja viime aikoina olen myös äänittänyt ja miksannut musiikkiamme”, kertoo Kuusisto.
Kun ”Please…Die!” täyttää nyt 25 vuotta, tuntuu aika kitaristista samanaikaisesti sekä pitkältä että hämmästyttävän lyhyeltä.
”Tuntuu siltä kuin siitä olisi eilinen, mutta samaan aikaan ei. Minulla on paljon hauskoja muistoja siltä ajalta.”
Albumin tekeminen poikkesi huomattavasti siitä, miten Carnal Forge työskentelee nykyään. Koko yhtye oli studiossa samaan aikaan ja levyä tehtiin yhdessä aamusta iltaan.
”Koko bändi oli studiossa ja työskentelimme levytysten parissa päivin ja öin. Siihen kuului paljon vuotavia sormia ja kovaa työtä, mutta kaipaan todella sitä, että saimme viettää aikaa yhdessä äänitysten aikana. Nykyään äänitämme lähes kaiken omillamme.”
Nuorelle Kuusistolle tilanne oli muutenkin merkittävä.
”Se oli ensimmäinen levytykseni kitaristina. Olin ehkä 19-vuotias, ja oli valtava juttu päästä soittamaan kitaraa albumille.”
”Please…Die!” ilmestyi vain vuosi ”Firedemonin” jälkeen. Nykyisestä näkökulmasta julkaisutahti vaikuttaa hurjalta, mutta tuohon aikaan musiikki täytti käytännössä yhtyeen koko arjen.
”Käytännössä asuimme treenikämpällä. Uusia kappaleita syntyi jatkuvasti, ja luulen, että harjoittelimme vähintään viisi kertaa viikossa.”
Kova harjoittelutahti ei johtunut kuitenkaan pelkästään uuden materiaalin tarpeesta.
”Kaikki bändissä halusivat kehittyä soittajina, ja meillä oli todella hyvä kemia keskenämme. Sen vuoksi tekeminen oli myös todella hauskaa.”
”Kuinka nopeasti tämän voisi tehdä?”
Ruotsista nousi 2000-luvun alussa valtava määrä kansainvälisesti menestyneitä melodisen death metalin yhtyeitä, mutta Carnal Forgen musiikissa melodisuus yhdistyi huomattavasti kaoottisempaan ja thrash metal -vetoisempaan hyökkäykseen.
Kuusiston mukaan yhtye ei varsinkaan alkuaikoina käyttänyt kovin paljon aikaa oman musiikkinsa lokeroimiseen. Yksi tavoite kuitenkin löytyi helposti.
”Alussa kyse oli varmaan paljon nopeudesta ja aggressiivisuudesta. Mietimme aina: ’Kuinka nopeasti tämän voisi tehdä?'”
Myöhemmin suhtautuminen muuttui luonnollisemmaksi.
”Lopulta taisimme vain tehdä musiikkia ajattelematta asiaa sen enempää.”
”Please…Die!” kuulostaa vielä neljännesvuosisata myöhemmin poikkeuksellisen aggressiiviselta levyltä. Kyse ei kuitenkaan ollut siitä, että yhtye olisi tietoisesti päättänyt tehdä edeltäjäänsä rajumman albumin.
”Meillä oli tuohon aikaan niin paljon energiaa, ja halusimme aina soittaa nopeammin, paremmin ja tiukemmin. Lopputulos syntyi meille aika luonnollisesti.”
Levyn kaoottinen energia ei myöskään tarkoittanut, että meno studiossa olisi ollut samanlaista.
”Täytyy sanoa, että olimme studiossa erittäin kurinalaisia. Se tulee meiltä aika luonnostaan, koska kaikki haluavat lopputuloksen olevan hyvä.”
Yhtye ei tiennyt studiossa, mitkä kappaleet jäisivät elämään
”Please…Die!” sisältää kappaleita kuten ”Hand of Doom”, ”Welcome to Your Funeral” ja albumin nimikappale, jotka ovat jääneet edustamaan vahvasti Carnal Forgen tuolloista aikakautta.
Levyä tehtäessä yhtye ei kuitenkaan tunnistanut mitään yksittäistä kappaletta muita erityisemmäksi.
”Ei oikeastaan. Yritimme sillä hetkellä tehdä jokaisesta kappaleesta niin hyvän kuin mahdollista.”
Vasta myöhemmin materiaalista alkoi muodostua selkeämpi kokonaiskuva.
”Jälkikäteen ja pienen etäisyyden päästä pystyimme ehkä sanomaan, mitkä kappaleet onnistuivat hyvin ja mitkä eivät”, naurahtaa Kuusisto
Lopullisen päätöksen hän jättää silti yleisölle.
”Loppujen lopuksi kuulijoiden tehtävä on päättää se albumia kuunnellessaan.”
Wacken, Summer Breeze ja ”paljon hulluja muistoja”
”Please…Die!” vei Carnal Forgea myös tien päälle. Yhtye kiersi Eurooppaa muun muassa Dew-Scentedin kanssa ja esiintyi uransa aikana suurilla eurooppalaisilla festivaaleilla.
Kuusistolle tuosta ajasta ovat jääneet mieleen ennen kaikkea yleisöt sekä lukemattomat kohtaamiset.
”Ensimmäisenä tietenkin yleisö, mutta myös paljon hulluja muistoja ihmisistä ja muista bändeistä, joita tapasimme.”
Erityisesti festivaalit jäivät mieleen.
”Festivaalikeikat ovat varmaan niitä, jotka erottuvat kaikkein vahvimmin hullujen muistojen osalta – sekä lavalla että sen ulkopuolella.”
Yhtyeen tuon ajan vaiheisiin kuuluivat muun muassa esiintymiset Wacken Open Airissa, Sweden Rockissa ja Summer Breezessa, joten nuori yhtye pääsi nopeasti kokemaan eurooppalaisen metallikentän suuren mittakaavan.
Vanhojen kappaleiden vauhtiin pääseminen vaatii jälleen harjoittelua
25 vuotta antaa muusikolle melkoisesti perspektiiviä myös omaan soittamiseen. Kun Kuusisto kuuntelee ”Please…Die!” -albumia nyt, on yksi ero nykyiseen Carnal Forgeen helppo huomata.
”Kyllä me silloin soitimme nopeammin.”
Hän kokee kuitenkin kehittyneensä vuosien varrella sekä säveltäjänä että soittajana.
”Mielestäni biisinkirjoittaminen ja tapa soittaa ovat nykyään paljon parempia. Lead-kitarassa keskityn nykyään vähemmän nopeuteen ja enemmän fiilikseen ja vibratoon.”
Vanhojen kappaleiden kaivaminen takaisin soittoon tarkoittaa samalla paluuta nuoruusvuosien fyysisempään lähestymistapaan.
”Vanhojen kappaleiden soittaminen vaatii hieman harjoittelua, jotta siihen vauhtiin pääsee taas.”
Myös levyn tuotanto kestää Kuusiston mielestä aikaa yllättävän hyvin.
”’Please…Die!’ -albumin tuotanto kuulostaa edelleen ihan hyvältä, kun ottaa huomioon, kuinka kauan sitten se tehtiin.”
Vanhoista valokuvista palautui mieleen jo unohtuneita tarinoita
Juhlavuoden kunniaksi ”Please…Die!” julkaistaan viimein ensimmäistä kertaa vinyylinä. Uutta painosta varten yhtyeen Jari Kuusisto palasi vanhojen valokuvien ja muistojen äärelle kirjoittaessaan julkaisuun henkilökohtaisia kansitekstejä.
Prosessi osoittautui yllättävän hauskaksi.
”Kun aloin katsella kaikkia vanhoja kuvia, alkoi mieleeni palautua asioita, joita en edes tiennyt enää muistavani”, kertoo Kuusisto.
Kuvat palauttivat mieleen aikakauden, jolloin Carnal Forge eli ja hengitti musiikkia lähes tauotta.
”Meillä oli niin hauskaa tuossa vaiheessa bändin historiaa. Toivoisin, että voisin tehdä sen kaiken uudelleen, enkä ole varma, muuttaisinko mitään”, naurahtaa Kuusisto.
Keikkojen lisäksi mieleen ovat jääneet juhliminen ja ihmiset, joita yhtye kohtasi matkalla.
”Kaikki juhlat, hienot keikat ja tapaamamme ihmiset tulevat aina olemaan osa minua ja bändiä. Yhtyeen alkuvuodet olivat aivan helvetin hauskaa aikaa.”
Neljännesvuosisata myöhemmin ”Please…Die!” toimii paitsi kuvana nuoresta, aggressiivisesta Carnal Forgesta, myös dokumenttina ajasta, jolloin yhtyeen jäsenet harjoittelivat viidesti viikossa, viettivät päivät ja yöt yhdessä studiossa ja pyrkivät jatkuvasti soittamaan hieman nopeammin, paremmin ja tiukemmin.