”Carolinan crossover kiteytyy” – klassikkoarviossa Corrosion Of Conformityn 30-vuotias ”Blind”

Kirjoittanut Mikko Nissinen - 12.11.2021

Pohjois-Carolinan Raleighin crossover/southern metal -veteraanin, Corrosion Of Conformityn (COC) neljäs ja yhtyeen merkittävintä soinnillista murrosta edustava albumi ”Blind” julkaistiin 6.11.1991. COC aloitti uransa luupäistä hardcorea ja thrashia sekoittelevana, nelimiehisenä yksikkönä vuonna 1982. Sittemmin trioksi tiivistyneet yhtyeen murea ominaissoundi hioutui, kehittyi ja kiteytyi 1980-luvun mittaan Mullinin, basisti Mike Deanin ja kitaristi Woody Weathermanin soitettua lukemattomia keikkoja Pohjois-Amerikan eri kolkkien punk-luolissa ja -festareilla. Yhtye julkaisi ensimmäiset hardcore-aikakauden albuminsa ”Eye For An Eye” (1984), ”Animosity” (1985) ja ”Technocracy” (1987) yhdysvaltalaisten metalli- ja punk-levy-yhtiöiden kautta. Ensimmäisellä näistä lauloi sittemmin edesmennyt Eric Eycke, jälkimmäisillä taas Mullin ja Dean jakoivat keskenään vokalistin velvollisuudet.

Kaupallinen yhteistyö

Vinyylien suosio kasvaa kasvamistaan - Backstage Rock Shop tuo myyntiin kiinnostavia harvinaisuuksia ja uudelleenjulkaisuja →

Parin 1980-luvun puolivälissä julkaistun, kulttimainetta saavuttaneen hardcore-pitoisen crossover-levyn jälkeen yhtyeen runkomiehenä tunnettu Dean jätti yhtyeen, ja vaikka hänet saatiinkin korvattua hetkellisesti Simon Bobilla, lipui bändi hiljalleen pariksi vuodeksi tarkemmin määrittelemättömään hiljaiselon tilaan.

Vaikka tauon aikana Weatherman perustikin Deanin kanssa lyhtyikäiseksi jääneet Snake Nation -yhtyeen, ei hän eikä Mullin silti luovuttaneet COC:n suhteen, vaan jatkoivat uuden vokalistin etsimistä. Zine-ilmoituksessa Hetfieldin ja Ozzyn kaltaista laulajaa etsinyt bändi rekrytoi lopulta vuonna 1990 vokalistikseen Karl Agellin, basistiksi Phil Swisherin ja rytmikitaraan sittemmin yhtyeen keulahahmoksi kohonneen Pepper Keenanin. Kyseisellä kokoonpanolla yhtye siirtyi New York Cityn Baby Monsters Studiosiin äänittämään neljättä albumiaan tuottaja John Custerin ja äänittäjä Steve McAllisterin kanssa.

Ensimmäistä kertaa yhtyeen aisaparina tuottajana ”Blind”-albumilla toimineen John Custerin neuvokkuuden ja näkemyksellisyyden myötä Corrosion Of Conformity alkoi löytää omintakeisen soundinsa southern rockin, doomin ja sludgecoren polttopisteestä. Sittemmin tavaramerkikseen hioutuneen, todella raskaan, leveän mutta silti luonnollisen lämpimästi groovaavan sointinsa myötä yhtye jätti askel askeleelta yksiulotteisen hardcore-paukutuksen taka-alalle, vaikka asenteesta tinkimättömyys tai musiikillinen ’löystyminen’ ei kuvaan kuulunutkaan. Kyseisen jalostumisen myötä se sai ensimmäistä kertaa osakseen myös laajemman mittakaavan kansainvälistä huomiota ja suosiota. Tämä tapahtui pitkälti runsasta rotaatiota mm. MTV:llä saaneen, Keenanin albumin ainoana laulamanaan kappaleena tulkitseman indie-metal-hitin, ”Vote With A Bulletin” ansiosta.

Mullinin johtama, kompleksinen mutta luontevan groovaava ja tasapainoinen rytmityö yhdessä Weathernmanin ja Deanin rytmisesti briljantin yhteissoiton kanssa kiteytyy hienosti avausraidalla ”These Shrouded Temples”. Iron Maidenin alkuajoista muistuttavan kitaroiden terssiharmoniaitketyksen Black Sabbathin ensimmäisen levyn jazz-blues-himmailuun yhdistävä ”Damned For All Time” jatkaa albumin korkealaatuista osaamista. Troublen ja Melvinsin suunnalta vaihtoehtoisemman southern metalin vaikutteensa ammentava, albumin toinen videobiisi ”Dance Of The Dead” soljuu notkeasti näiden vanavedessä. Kappaleen esittelee myös Weathermanin erittäin tunnistettavasti soittaman, Gibson SG1:n kielten bendauksiin ja nopeaa vibratoon perustuvan soolosoundin.

Gootahtavan vaihtoehtometallin ainesosista rakentuva ”Buried” on puolestaan albumin kulmikkainta antia, mutta silti epämääräisessä loogisuudessaan mielenkiintoisesti hengittävä biisi. ”Break The Circle” oli taas aikaansa edellä ollessaan yhtyeen 1990-luvun menestysalbumin, ”Wisebloodin” (1996) suoraviivaisesti rullaavaa groovea enteilevä etiäinen.

Mine Are The Eyes Of God” yhdistelee puolestaan kokeellisen grungahtavan rytmityön, itämaisen psykedeeliset melodiat thrash-orientoituneeseen riffittelyyn. Herkällä, puhtaalla, miedosti kaiutetulla sähkökitaralla soitettu instrumentaali ”Shallow Ground” tuo sopivasti ilmaa ja tilaa albumin puolenvälin jälkeen. Makea instrumentaali on kuin sekoitus MetallicanOrionin” täyteläistä melodisuutta ja akustisen Alice In Chainsin rauhoittavaa unenomaisuutta. Suoraviivaisesti junttaava ”Vote With A Bullet” osoittaa heti perään COC:n kyvykkyyden tehdä ärhäkkää ja kaikessa ajattomuudessaan ajan hermolla ollutta, grungahtavaa mutta silti doom-sävytteistä, jykevästi etenevää alavirerockia.

Jo tämän yksittäisen singlebiisin perusteella Keenanin lauluäänen voidaan todeta osoittautuneen Agellia täyteläisemmäksi ja vokaalitulkintansa tätä itsevarmemmaksi. Vaikka albumi jäikin vokalisti Agellin ainoaksi COC-albumiksi, hänen luontevan flegmaattisesti rytmipohjia vastaan uiville laulumelodioille rakentuva tulkintatyylinsä muodostui myöhemmin merkittäväksi osaksi yhtyeen ominaissoundia Pepper Keenanin omaksuttua maneerinsa yksityiskohtaisesti. Pitkälti tämän johdosta Keenanista tehtiin yhtyeen rytmikitaristi jo seuraavalle COC -albumille.

”Technocracy” -albumin thrash metal-vaikutteiseen kasari-crossoveriin ja White Zombien tyyppiseen, puolittain räppättyyn vaihtoehtometalliin kallellaan oleva ”White Noise” tuo albumin loppupäähän mukavasti kiireen tuntua ja tempoa. Albumi olisi saattanut toimia paremmin paria biisiä lyhyempänä, sillä hieman kasvoton, keskitempoisen keskinkertainen ”Great Purification” ja yksitoikkoisen toisteisena junnaava, sludgahtava grungebiisi ”Echoes In The Well” vesittävät ja pitkittävät turhaa muuten hienoa kokonaisuutta.

”Blindilla” ei ollut Corrosion Of Conformitylle ainoastaan itselleen luontevan musiikillinen oljenkorsi selviytyäkseen metalliyhtyeenä koko genrelle vaikeasta 1990-luvusta. Se tarjosi yhtyeelle myös mahdollisuuden nousta maailmanlaajuisesti suurten raskaan rockin nimien joukkoon. Sitä seuraavan albumin, ”Deliverancen” (1994) myötä COC nousi ison levy-yhtiön, Colombia Recordsin rosteriin. Tuolloin myös ”Blind” julkaistiin uuden yhtiön puolesta uusiopainoksena.

Columbian vuonna 1995 ottamalla ”Blind”-painoksella kuullaan myös pari bonusraitaa, jotka ovat tarpeellisuudessaan tosin melko kyseenalaisia. Näistä mainitsemisenarvoisimmat vedot ovat soundimaiseman ohkaisuudesta ja turhasta kliinisyydestä kärsivä MC5-cover ”Future Now” ja Johnny Cash-henkinen, kieli poskessa tehty ja ilmeisesti livenä taltioitu, spontaani kantrirenkutus ”Jim Beam and The Coon Ass”.

Uransa alusta asti tiukkatahtista DIY-uraa ja keikkailua tahkonnut Corrosion Of Conformity kasvatti tasaisesti suosiotaan pitkälti erinomaisesti groovaavan ja juurevan soiton päälle ymmärtäneen rumpalin sekä ahkeran punk-toimijan, pari vuotta sitten menehtyneen Reed Mullinin aktiivisuuden ansiosta. Lisäksi Mullinin, Deanin ja Weathermanin työteliäisyys ja päättäväisyys kehittää yhtyettä nosti COC:n vaihe vaiheelta ruohonjuuritasolta maailmanluokan vaihtoehtometalli/crossover-yhtyeeksi.