Cassie – Sing About Me

Cassie on kompleksisesti määrittyvän post-rock, -metal ja indiemeren nuori helmi. “Sing About Me” –kiekolla pesäeron samassa lammikossa räpiköijiin tekee sielu; tuo mystinen x-momentti, jonka muodostumisen anatomiaan parhaatkaan brändityöryhmät eivät koskaan tule pääsemään käsiksi.

Huolimatta verraten lyhyestä alle kahden vuoden elinkaarestaan, Cassien musiikki elää ja hengittää. Keuhkot ovat kotimaisen kentän tulokkaaksi hämmästyttävän tilavat ja vertailukohtia joutuukin näin ollen hakemaan lähinnä Mogwain ja Portisheadin kaltaisten ulkomaanjumittajien suunnalta. “Whalers” avaa pelin kenkiintuijottelumusiikkina, mutta puhkeaa hiljalleen nupusta täyteen kuulauteensa, vienosti pirskahdellen. Viimeinen minuutti onkin jylhintä alakuloa sitten HIMin “When Love And Death Embracen”.  Myös “Gothenburg” rakentaa vartensa hiljalleen, kaarrellen kohti sydänveristä kliimaksiaan. Matka sinne on 7 minuuttia pitkä, juuri sopiva viimeisenkin skeptikkonyrppijän epäluulojen karistamiseen. Ne kenelle teksasilainen Explosions In The Sky on tuttu, eivät voi välttyä instrumentaalikulkujen ja äänimaailmojen samankaltaisuuden kokemukselta. Tämä maailma on kuitenkin ennen kaikkea inspiroiva ja Cassielta löytyy siellä luovimiseen vaadittava intensiteetti. “Deep Sea Documentaries” on albumin taitoskohta, joka himmaa tyylikkäästi kohti eteeristä 6 minuutin ja 16 sekunnin mittaista levyn tynkäraitaa ”Alexia”. “Golden” on haikea ja ihokarvat nostattava päätös, joka mouruaa vaateliaasti kohti vääjäämätöntä loppuaan – loppua jonka ei toivoisi tulevan.

Cassien “Sing About Me” –debyytti lävähti käsiini reilu kuukausi sitten ja on siitä asti viihtynyt soittimessani lähes päivittäin. Yhden EP:n (“Something You Always Wanted To Hear”, 2011) ennen ensimmäistä kokopitkäänsä julkaisseen viisikon kappaleiden unenomainen leijuvuus ja sofistikoitunut kerroksellisuus tekee lopulta jokaisesta “Sing About Me:n” kappaleesta osiensa summaa suuremman tavalla, joka edellä mainittujen lisäksi tuo mieleen brittiläisen Snapper Musicin alamerkki Kscopelle levyttäviä post-proge-esteetikkoja, kuten Anatheman ja The Pineapple Thiefin. Joka tapauksessa, Cassie pärjää täysin omillaan. Bändi puskee lähtökohtaisesti taidokkaisiin sävellyksiinsä voimaa ja herkkyyttä juuri oikeassa suhteessa, eikä tällä kertaa edes tuotanto pakota tiivistä kokonaisuutta määrättyyn muotoon, vaan antaa sen rönsyillä ja ajelehtia syksyn lehtien lailla. Täysiä pisteitä ei tule, sillä on perusteltua odottaa Cassien pystyvän vieläkin parempaan.

9/10

Kappalelista:
01. Whalers
02. Gothenburg
03. Deep Sea Documentaries
04. Alex
05. Golden

Kirjoittanut: Eero Tarmo

Kommentoi julkaisua

Avainsanat: