Demot

Cauldron Of Hate – Emperor

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 11.5.2014

Paskahalvaus on liian hento sana kuvaamaan fiilistä, jonka tämä julkaisu aiheuttaa kuunnellessaan. Cauldron Of Hate mörssäröi jälleen vapaana, aggressiivisesti ja murhaavasti. Omakustanteen nimeksi on väkisinkastettu sopivasti norjalaisittain ”Emperor”, kansikuvakin on brutaalin tyylikäs. Kyseessä siis death metallia kovalla kolmannella kädellä, olkaa hyvät. Ai niin, bändisuosikiksi yhtye edelleen mainitsee suuren ja mahtavan Tik Takin.

2008 perustettu kuolemaa levittävä kokonaisuus on saanut nykymuotonsa 2012. Jäsenten artistinimet ovat bändin tyyliin hyvin sopivat: ”Murder”, ”Exhaust”, Kemisti”, ”Luomuteurastaja”. Järjestyksessään kolmas julkaisu ”Emperor” on luonnotonta jatkumoa S/T-demolle ja ”Inquisition EP:lle”. COH on keikkaillut sopivasti lähivuosina, allekirjoittanut on kerran jopa soittanut oman yhtyeensä kanssa samalla lavalla näiden ukkeleiden kanssa. Helvetin hyvin toimi musikaalisten murhaajien anti – niin myös uusi lätty.

Aloitusraita (josta voi tulla ihan mikä tahansa extreme metal-festivaali mieleen) ”Slaughterfest” alkaa kolkolla ja lyhyellä aloitusnauhalla, jota jatkaa blast beatit SÄRÖISEN tunnelman kanssa. Jos Spinal Tapilla vahvistimen volyymitaso yltää yhteentoista (11), COH:in särö- ja murskaustasot ovat vähintään kaksitoista (12). Tämä padallinen vihaa sylkee viimeisetkin vapun jälkeiset krapulat pois aivoja myöten. Tyylipuhdasta dödöä, kuulostaen tuoreelta, muttei kuitenkaan unohda kultaisia DM-juuria 80- ja 90-luvulta. Paahtavan ”Heritance Of Hatred”– kappaleen jälkeen tulee aavistuksen seesteisempi yhdeksän minuutin murharalli ”Abyssal Ascension”, joka näihin korviin on silkkaa hunajaa puolieeppisine piirteineen. Rienaava ”Wind Of Death” ja jopa synaraitoja sisältävä ”Emperor of Annihilation” kruunaavat loppuosan levyä maanisella vesurinhuitomisella. Edes verta ei jää näiden jälkeen ruumiista jäljelle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Bändin soundia voisi kuvailla silkaksi kuristusotteeksi. Vaikka kappaleet ovat diversejä, ei meininki helpota yhtään. Raskaat, napakat ja rosoiset soittimet ovat saaneet hyvänkuuloisen paikkansa tallenteelta. Mikään ei anna periksi ja soittovimmaa löytyy jokaiselta soittajalta. Soolokitaroille mielipuolisesta tilutuksesta silkkaa plussaa. Basistilaulaja hoitaa slottinsa omaleimaisella tavallaan, välillä muistuttaen hieman Obituary-ähkintää kun ei kaikista murevinta murinaa tule. Rumpalin blastailusta aplodit.

Oletko kyllästynyt kaikkeen paskaan? Kuuntele Cauldron Of Haten uusin lohkaisu, voit sen jälkeen muuttaa kaiken paskan kuolleeksi. Heittäydy ”Emperorin” (ei se bändi) armoille ja surmaa tämän kunniaksi. Nyt maistuisi malja tuoretta ihmisverta.