Cerebro

Cerebro on kotimainen melodinen metalli yhtye, joka perustettiin vuonna 2005. Yhtyeen uusin demo ”Between The Lines” ilmestyi helmikuussa ja otimme demoon liittyen yhteyttä yhtyeen kitaristiin Arto Kettuseen sekä rumpali Jukka Hintikkaan, jotka kertoivat meille hieman bändin historiasta sekä kertoivat yhtyeen tämän hetken tuoreimmat uutiset.

cerebro.jpg

Terve. Mitäs Cerebrolle tällä hetkellä kuuluu?

Arto & Jukka: Kahvin kulutusta, huonoja vitsejä, hikistä promoamista ja inspiraation ammennusta kevätmasennuksen avustuksella noin tiivistettynä. Tuore MCD on hehkutuksessa useampaan suuntaan – toivomuksessa saada aikaiseksi positiivista palautetta ja lisää loistavia keikkatilaisuuksia, kuten viimeisin Kuopion Henry’s Pubissa 12.3. Treenikämpän puolella työstetään uusia raakileita soittokuntoon samalla, kun koitetaan vielä opetella vanhojakin.

Koska yhtye on suurimmalle osalle lukijoista vielä tuntematon, voisitteko näin alkuun hieman esitellä yhtyeen jäseniä ja kertoa bändin historiasta. Kuinka kaikki sai alkunsa?

cerebro2.jpgJukka Hintikka: Oma historiantietoni tästä projektista rajoittuu siihen, kun nykyinen vokalisti Jarkko Korhonen joskus vuonna 2004 liittyi soittamaan rumpuja mysteeriseen proge-yhtyeeseen Suonenjoella. Tässä pumpussa, joka kulki silloin ”Wrinedap”-nimellä, Jarkon lisäksi vaikuttivat jo kitaristit Arto Kettunen ja Marko Korhonen. Lyhyen tovin jälkeen Jarkko, jonka jo silloin tunsin, kyllästyi proge-meininkiin ja reteästi ilmoitti minun tulevan uudeksi rumpaliksi. Uusi kokoonpano onneksi pysyi kasassa sekä tahdissa entistä paremmin. Sen jälkeen progemeininki alkoi meillä menemään raskaammaksi, johtuen varmaan rumemmasta rumpalista ja siinä vaiheessa nerot huomasivat, ettei heillä ole laulajaa eikä basistia. Jarkko löytyi uudestaan lyhyen mietinnän jälkeen, tällä kertaa mikin ja basson ääreen, ja lähes samantien (vuonna 2005) löydettiin bändille nimi ja tehtiin sydänverellä diili Lumme-Tuotannon kanssa. Ensimmäisen demon ja parin hupaisan esiintymisen jälkeen vanha huoramme Matti Kolehmainen astui vapauttamaan Jarkon basson varresta. Myöhemmin, kun biisejä oli karttunut ja oli tarve päästä laittamaan paskat narulle, ei ollut kysymystäkään mihin studioon ”Possessed” EP mentäisiin tekemään. Tässä vaiheessa Lumme-Tuotanto oli muuttanut nimensä muotoon Adamantium Studios. Arto on tuollainen ihmisvihaaja rölli, jota kutsutaan ”ladykilleriksi”.

Arto Kettunen: Jukka on metronomi. Sen alkutaipaleen progeiluhomman basisti Marko ”Cole” Kolehmainen vaikuttaa muuten nykyään orkesterissa nimeltä Masterstroke.

Jukka Hintikka: Nyt olisikin oiva tilaisuus puhua paskaa muista jäsenistä. Jarkko on tavallaan epävakaan psyykeen ja tunnottoman vartalon summautuma: huutaa kuin paholainen.

Arto Kettunen: Marko taas on aina niin tulessa, että galaksit räjähtää.

Jukka Hintikka: Basso Matti on sitten se tyyppi, joka korvaa tekniikan tunteella ja aamupuuron punaviinillä. Tälläistä porukkaa meillä on Cerebrossa.

Mistä nimi ”Cerebro”? Onko nimellä jokin idea takana?

cerebro3.jpgJukka Hintikka: On, mutta oikeastaan ei meidän. Nimi otettiin X-Men-sarjakuvasta, jossa tohtori Xavier jäljitti mutantteja ”Cerebro”-nimisellä laitteella. Sanana Cerebro on itaaliseen kieliperinteeseen vakiintunut ja tarkoittaa aivoja (tai isoja aivoja.) Tämä tavallaan sopiikin lyyriseen ilmaisuumme, josta löytyy viittauksia mielen oikkuihin ja hulluuteen.

Luokittelette itsenne modernia metallia soittavaksi yhtyeeksi. Kun aloititte soittamaan, miten päädyitte juuri soittamaan modernia metallia? Mistä yhtye ammentaa musiikilliset vaikutteensa?

Jukka Hintikka: Eikös moderni metalli ole semmoista, missä raivotaan ja herkistellään vuorotellen? Nämä genreilyjutut on totta puhuen minulle aika siansaksaa. Luokittelun perustelisin sillä, että teemme jokseenkin laskelmoitua, mutta silti kompromissivapaata mättöä – käytössämme 2000-luvun pelit&pensselit ja haasteenamme 2000-luvun kuluttajien jo-kaiken-kuulleet korvat. Leirissämme kuunnellaan kaikenlaista musaa, joten eiköhän soundimme ole syntynyt ihan luontaisten vaikutteiden kautta. Ja kyllähän tarkka kuulija noita tartuntoja bongaa jos Cerebroa kuuntelee. Oli ne sitten Meshuggah-tribuuttia tai Diablon plagiointia. Vaikutteemme noin muuten tulevat viinasta, naisista ja autoista.

Arto Kettunen: Minä otan kaiken ihan surutta At The Gatesilta.

Jukka Hintikka: +10 skenepistettä, ole hyvä.

Miten kuvailisitte yhtyeen soundia ihmiselle, joka ei ole teistä aikaisemmin kuullut?

Jukka&Arto: Heitetään soppaan vaikka In Flames, Evergrey, Killswitch Engage, Muse, Kauko Röyhkä ja kymmenittäin muita mausteita. Annetaan sopan härskiintyä ja muotoillaan tahnasta intensiivistä, lennokkailla melodioilla ja rytmikoukuilla varustettua hevimeteliä vaikutteita häpeilemättä. Tai sitten se on sitä samaa poikkimelodista örinäpaskaa mitä muutkin suoltaa.

Arto, olet valinnut instrumentiksesi kitaran. Mitä mieltä olet Suomalaisista kitaristeista yleisesti? Kun aloitit soittamaan, oliko jokin kitarasankari itsellesi lähellä sydäntä? Jos oli niin kuka?

cerebro4.jpgArto Kettunen: Jaa-a, Suomessahan on todella monta loistavaa kitaristia, joten on vaikea nostaa ketään ylitse muiden, mutta kun kerran kysyit niin Suomalaisista mainittakoon Petri Walli ja Jukka Tolonen. Sitten taas jos miettii sellaista henkilökohtaista sankaria niin kai se on tuo hullu riffikone Anders Björkler. Niin, ja kitaraahan soitetaan tietysti siksi, että saadaan paljon naisia. Pistetään vain idiootille kitara käteen niin hyvä tulee. Tai niin ainakin voisi luulla.

Teiltä ilmestyi hetki sitten uusi demo nimeltä ”Between The Lines”. Kertoisitteko meille hieman demon teosta. Mikä on teille se tyypillisin biisin teko prosessi?

Jukka Hintikka: Homman kulku on yleensä niin, että Arto ja Marko tuottavat arsenaalin riffejä ja koukkuja, jotka porukalla mietitään miellyttävään järjestykseen. Sanoitukset tulee lähes 100% minulta ja Artolta. Kun tavaraa on tarpeeksi, soitamme luottomiehellemme Jukka Ruostilalle, joka yleensä tuo kasiraiturin ja laittaa biisien rakenteet samalla kokonaan uusiksi. Jos ja kun sitten studioon mennään, vedetään soittimet narulle ja aletaan miettimään, että mitäs hittoa tähän nyt lauletaan. Ja kuten aiempana mainitsin, jälkeenpäin tuskaillaan, kun ei osata biisejä varsinaisesti soittaa ja keikkasetti kaipaa uutta ilmettä. ”Between the Lines” syntyi aikalailla tällä kaavalla. Tällä kertaa olemme levyn yksilösuorituksiin kaikin puolin helvetin tyytyväisiä.

Arto Kettunen: Kieltämättä pitää olla kyllä todella tyytyväinen tuohon uuteen levyyn. Pirun tiukkoja biisejä hyvillä sovituksilla. Oli myös mukavaa saada vähän melodisempaa matskua mukaan, eli viittaan nyt levyn kolmanteen biisiin nimeltä ”The Dead Recognition”. Tosi vinkeä sovitus ja paljon ”kitaraliidejä”. Tämäkin materiaali väännettiin jälleen Adamantiumilla, siellä kun homma toimii hollantilaisen junan vessan tavoin. Ja niin, aikuisviihteen kulutuksen määrä oli muuten studiossa tällä kertaa ahdistusrajan alapuolella. Onneksi!

Suomessa festivaalit kuuluvat isona osana ainakin itselläni kesään. Mikä on itsellenne se suosikki festari, jossa haluaisitte joskus päästä soittamaan?

Arto Kettunen: Itse on tullut aika tehokkaasti möyrittyä siellä paskan ja kusen hajussa myös. Olisihan se ihan helvetin mahtavaa päästä jopa itse niille soittamaan. Haluamme tottakai kaikille festareille soittamaan, mutta eiköhän se tuo Tuska ole aikalailla muitten yläpuolella.

Jukka Hintikka: Minähän en lähde vasta kun Roskildeen.

Paras keikka, jonka olette tähän mennessä soittaneet?

Jukka Hintikka: Viimeinen Jörisrock vuonna 2006. Meininki oli loistava, ilma lämmin ja olut viileää. Soittokin meni jopa aika hyvin.

Arto Kettunen: Joo, ja oltiin taas munasillaan leikkimässä norppia jälkimainingeissa.

Hieman yhtyeen tulevaisuudesta. Millaisia tulevaisuuden suunnitelmia teillä on vuodelle 2008?

Arto Kettunen: Koitamme saada paljon keikkoja varattua, saa nähdä onnistuuko. Jotain pientä on onneksi suuntaan jos toiseenkin tällä hetkellä viritteillä. Uusia biisejä äänitellään varmaankin taas syksymmällä. Ja tottakai kirjoitellaan ihan hulluna nimiä levysoppareihin, jos joku niitä eteen työntää.

Jukka Hintikka: Noh, fiksummat olisivat tehneet nuo suunnitelmat jo edellisenä vuonna. Meillä tosin alkoikin uusivuosi jo syyskuussa. Luulenpa, että ainakin kesä menee kokonaan fiilistelyllä – katsotaan mitä uusi julkaisu tuo tullessaan ja tartutaan niihin oljenkorsiin mitä ojennetaan.

Loppuun hieman musiikkimaustanne. Millaista musiikkia tällä hetkellä kuuntelette?

Arto Kettunen: Nyt on tosi pitkään ollut taas Rotten Sound kausi päällä, mutta jotain muita mainitakseni – The Haunted, Opeth, Flower Kings sekä Karmakanic.

Jukka Hintikka: Meshuggahin ”Obzen” ja vanhemmatkin levyt on hiljattain pyörähtänyt moneen kertaan kuten myös Scandinavian Music Groupin tuotokset. Mukaan mahtuu myös Stam1na, Kuha, Mnemic, Hatesphere sekä Japanilainen jazz-fiilistely.

Kiitoksia erittäin paljon haastattelusta. Loppuun viimeisiä sanoja lehden lukijoille?

Jukka Hintikka: Vähentäkää valaistusta, kulkekaa bussilla, sammuttakaa TV virtakytkimestä, ei kaukosäätimestä. Ja menkää heti osoitteeseen myspace.com/cerebromusic kuuntelemaan Savolaista heviä. Valoisaa kevättä.

Arto Kettunen: Hell Is Die!

Kommentoi julkaisua