Demot

Chains Of Misery – Chains Of Misery

Kirjoittanut Arto Mäenpää - 21.5.2012

Pirkanmaalta ponnistava Chains Of Misery julkaisi alkuvuodesta uuden EP:n, joka kantaa bändin nimeä. Bändin nimi on otettu Iron Maidenin biisistä, mutta musiikillisesti mennään aivan eri linjoilla.

Chains Of Misery soittaa doomahtavaa progressiivista metallia, joka on yllättävän vaikea laittaa mihinkään tarkkaan lokeroon. Kappaleet ovat kitaravoittoisia, reilusti yli viisiminuuttisia teoksia, joissa on useita osia ja ”kerroksia”. Biisit kulkevat rauhallisella tempolla puhtaan laulun saattelemana, ja kappaleissa on haettu enemmän tunnelmaa kuin tarttuvuutta. Soundipuolelta EP on ”ihan ok” -luokkaa, joskin pellit särähtävät korviin oudosti. Vokalistista tulee ajoittain mieleen Saran vokalisti, mutta paljon selkeämmällä artikulaatiolla.

Chains Of Miseryn musiikkiin on todella vaikea päästä sisälle. Elementtejä on paljon, mutta tietyt tarttumapinnat puuttuvat. Riffit myös tuntuvat hyvin samankaltaisilta läpi EP:n, mitään nopeampia kohtia ei tule, ja se tekee pitkistä kappaleista hyvinkin laahaavia. Kappaleet on soitettu ihan hyvin, mutta jotain typistämistä olisin niihin toivonut. Miinuksena on myös vokalisti, joka on harmittavan tasapaksu. Muutamissa kohdissa kaveri koettaa mennä korkeammalle, mutta kuulostaa pahasti epävireiseltä. Peruslaulanta toimii kumminkin ihan hyvin. ”Elegy” on kuin väkisin matalalla murinalla tehty kohta, joka ei sovi ollenkaan bändin muuhun ulosantiin. Se kumminkin tuo toivottua vaihtelua vokaaleihin, ja useamman kuuntelun jälkeen biisi muuttuukin omaksi suosikikseni lätyllä.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Chains Of Miseryn EP ei jätä kovin hyvää makua tämän arvostelija suuhun. Hyviä ideoita on paljon, ehkä jopa liiankin paljon. Paremmalla vokalistilla biisit saisivat enemmän voimaa ja voisivat toimia huomattavasti paremmin.