The Chant – New Haven
The Chantin luomalla musiikilla on kummallinen efekti. Aurinkoisessa kesäillassa ”New Haven” stimuloi vihreyttä ja muita värejä kokonaisvaltaisemmiksi, ei niinkään kirkkaammiksi. Harmaassa sadesäässä äänimaailma toimii eri tavalla ja musiikki saa toisenlaisen luonteen. Se ei ahdista eikä masenna, vaan tuntuu abstraktilla tavalla olevan asian ytimessä.
Levynkannessa oleva tarra kertoo bändin suosivan haastavampaa luomisprosessia keskitiellä kulkevan formulan sijasta. Vantaalta lähtöisin olevan yhtyeen neljäs pitkäsoitto haastaa aluksi kuulijansa, sillä levy leijailee ohi jättämättä juurikaan tarttumakohtia, jos asiaan ei keskity kunnolla.
Useampi kuuntelukerta ja hommaan paneutuminen avaavat useassa kerroksessa kulkevan musiikin ja tunnelmat. Katatonian ja Porcupine Treen ystävät voivat ottaa tämän riemulla haltuun. Mielikuvamarkkinoimisen yhteydessä mainittu Tool toimii pohjaväreilynä mutkikkaampien rakenteiden luodessa kestävän pohjan vahvana henkivälle haikeahkolle tunnelmalle. Esille pyrkivät ajoittain Paradise Lostin surun murtamat kaiut ja Anatheman auringonlaskujen tummempi väripaletti. Mikään mainituista nimistä ei toimi määräävänä elementtinä. ”New Haven” kulkee omaa polkuaan nauttimalla matkalla useasta eri lähteestä.
Mainos päättyy
Lienee selvää, että tarjolla ei ole nousuhumalaista kullirockia blondatulle hyppyritukalle. Kokonaiskuvaan kuuluvat punaviini, kynttilät ja lämmin pimenevä alkusyksyinen ilta. Haikeus ei ole yksiselitteistä. ”Playwright” maalaa hitaassa imussa vision, jossa unimaailmassa seikkailija on paikassa joka on täysin uusi ja outo, mutta samalla tuttu. Olo on hämmentynyt. Ikään kuin olisi juuri tajunnut jotain oleellista.
Melodiat tulvivat yli äyräiden. Tämä tarkoittaa sitä, että kokonaisuudesta ei nouse esille selviä huippuja vaan levyn jättämä muistijälki on epätodellinen emotionaalinen hetki, johon haluaa palata uudelleen ja tutkia, että mistä siinä onkaan kyse. Tällaisen musiikin kuuluisi soida maailman suurimmilla areenoilla niin, että pahaa aavistamattomat ihmiset kaukaisilla luodoilla pakahtuisivat ihmetellen samalla, että mikä heihin iski. Paikan päällä olevalle yleisölle jaettaisiin rationaalisuuden poistavia nautintoaineita. Keikan jälkeen paikalta poistuisi syvästi rakastuneita ja rauhallisia ihmisiä, joilla olisi viemisinään havainto siitä, että kaikki ei olekaan mustaa ja valkoista. Poistumisen yhteydessä ei tarvittaisi järjestysmiehiä, koska kaikki nahistelut ja erimielisyydet loistaisivat poissaolollaan.
10/10
Kappalelista:
1. Earthen
2. Minotaur
3. Playwright
4. Falling Kind
5. Drifter
6. Cloud Symmetry
7. Until We Witness It
8. Come To Pass
Mainos päättyy
https://www.facebook.com/thechant?fref=ts
Kirjoittanut: Miikka Tuovinen
Mainos päättyy