Charon, enkelin nousu, tuho ja uusi nousu 2/2: ”Välillä käydään niin, että mulukku raapii pohjaa”
Charon tekee yllätyspaluun lähes 15 vuoden jälkeen. Bändi oli aikanaan päättänyt, että se olisi mahdottomuus. Laulaja JP Leppäluoto ja rumpali Antti Karihtala käyvät Kaaoszinen kaksiosaisessa syvähaastattelussa läpi, miten yhtye hajosi, ja mikä sai sen lopulta tulemaan takaisin. Tämä on toinen osa.
”Puut levisivät tiheinä kuin syksyn lehdet. Tai linnut, jotka joutuvat äyräät hylkäämään talven pakottamana. Ja kiireesti lentämään onnellisemmille maille. Sellaisena ja niin vahvana värisevä armeija seisoi.”
Raahelainen Charon nousi ”Little Angelin” siivittämänä kansainväliseen suosioon 2000-luvun alkupuolella. Keikoilla piisasi porukkaa, fanit olivat villisti vastassa kiertueilla ja bändi pääsi muun muassa Nightwishin lämppärinä isoille lavoille ulkomaita myöten.
2000-luvun puolivälissä seinä alkoi kuitenkin nousta vastaan. Vaikka seuraavat kaksi albumia olivat bändin omasta mielestä Charonin uran parhaat, ne eivät enää herättäneet samanlaista hurmosta yleisössä.
Laulaja JP Leppäluoto ja rumpali Antti Karihtala käyvät Kaaoszinen kaksiosaisessa syvähaastattelussa läpi keikkalavoille palaavan Charonin nousua, tuhoa ja uutta nousua. Bändin alkutaipaleesta, sitä seuranneesta menestyksestä ja lopunaikojen ennusmerkeistä voit lukea ensimmäisestä osasta.
”Mulla ei oo mittään annettavaa”
”Sankari, joka ihmettelevin silmin katsoi kirkumisen, vaikeroinnin ja itkun sekasortoa, kysyi oppaaltaan, mistä karussa väkijoukossa oli kyse. Miksi ihmiset tungeksivat rannoille.”
Vuosien turhautuminen alkoi vaikuttaa. JP Leppäluodon mukaan henkilökemiat rakoilivat ”ihan saatanan pahasti”. Hän ei viittaa välttämättä niinkään ensisijaisesti bändin jäseniin, vaan muihin mahdollisiin Charonin ympärillä pyörineisiin hahmoihin.
JP: ”Muistan yhden hetken treenikämpiltä ja keikaltakin, että ’mulla ei oo mittään annettavaa näihin biiseihin!’ Tämä ei tule enää niin kuin se tuli aikaisemmin.”
Laulaja tunsi olonsa lähinnä teennäiseksi. Hän muistelee olleensa kasinokeikalla jossain päin Pohjanmaata, kun hän huomasi katselevansa itseään lavalta kuin ulkopuolisena tarkkailijana, joka pohtii: ”Mitä vittua mää täällä teen?”
JP: ”Silloin kun tuo ajatus käy päässä, siellä ei oikeasti kuulu olla. Me alettiin Antin kanssa puhua, että tärkeämpää olisi pelastaa ystävyys, mitä me ollaan rakennettu tässä vuosien varrella, kuin antaa senkin mennä tämän kaiken paskaveden mukana.”
Karihtalan mukaan reppu oli tyhjä. He sopivat yksissä tuumin käyvänsä mökkireissulla, jossa he sopivat, että Charonille laitetaan piste. Vielä oli kuitenkin suunniteltava yhdessä, miten he sen tekisivät. Aikaa oli puoli vuotta ja takaraja oli heinäkuun loppu 2011.
Karihtala: ”Homma olisi pihalla. Ja ilmat. Se helpotti ihan perhanasti sitä tekemistä.”
JP: ”Muistan kun mää ajelin aamulla kotiin, että kuinka tyhjä olo oli kaikesta huolimatta. Nyt tuota bändiä ei enää ole. Kyllä me sitä kipuiltiin ja kokeiltiin kaikennäköisiä eri versioita, miten asia pelastettaisiin, mutta ei se loppupeleissä tuntunut, että yhteistä intoa olisi ollut.”
Karihtalan mukaan motivaation lopahtaminen oli jäsenillä yhteistä. Hetki oli ohi. Hänelle itselleen oli selvää, että päätös oli ”täysin saletti”, eikä hän haluaisi tehdä Charonin kanssa enää koskaan mitään.
”Muistan kun mää ajelin aamulla kotiin, että kuinka tyhjä olo oli kaikesta huolimatta. Nyt tuota bändiä ei enää ole.”
Karihtala: ”Jos tehdään, voidaan tehdä yhdessä jotain muuta joskus. Se oli ehkä ajatus, mutta Charonin tarina oli siinä.”
”Haavat oli liian auki”
”Ja ojennetuin käsin he vaativat ylitystä. Nyt niitä, nyt näitä, äreä soutaja kuljetti. Loput hän ajoi kauas pois rannalta.”
Charonin jäsenet lähtivät kaikki eri suuntiin. JP Leppäluodon mukaan heillä oli tauko melkeinpä ystävyydestäkin, kun kaikki touhusivat omia juttujaan ja kasvattivat perheet tahoillaan. Karihtalan mukaan yhteyttä pidettiin harvakseltaan.
Leppäluodosta tuli valtakunnallinen julkkis muun muassa Elämäni biisi -ohjelman, Raskasta Joulua -konserttien sekä korkealta ja kovaa laulavan Northern Kingsin myötä, tai viimeistään Yö-yhtyeen uutena keulahahmona. Lisäksi hänellä oli toinen projekti Harmaja. Antti Karihtala puolestaan liittyi KYPCKiin.
Leppäluoto paljastaa, että alkoi leikitellä paluuajatuksella jo 2010-luvun loppupuolella. The 69 Eyesin goottirokkarit soittivat hänelle ja pyysivät halloween-keikalle. Leppäluoto kysyi Karihtalalta, josko he voisivat käydä vetämässä yhden biisin. Rumpali vastasi yksikantaan: ”Ei vitussa mennä.”
JP: ”Mää kävin sitten jollain sekabändillä vähän kunnioittamassa Charonin biisejä. Se tehtiin kaikille selväksi, että kyseessä ei ollut Charonin keikka. Se oli aivan eri porukka, joka soitti Charonin biisejä covereina. Tuolloin oli vahva yleinen tunnelma ja käsitys, että bändi ei koskaan vanhassa muodossaan palaisi. Haavat oli liian auki.”
Karihtala: ”Ne oli liian lähellä. Omasta puolestani voin sanoa, että sitä on muutaman kerran juteltu vähän niin ja näin. Keskusteluja on ollut, mutta kyllä mää oon ollut se jarru tässä, että se on kaatunut.”
Kun Pattijoessa oli virrannut tarpeeksi vettä, Karihtalakin alkoi heltyä. He tapasivat Leppäluodon kanssa uutenavuotena 2021 Raahessa. Leppäluodolta oli ilmestynyt ensimmäinen soololevy ”Piilevää Pimeää” vuonna 2020.
Karihtala: ”Mää vaan sitten mainitsin Jussille, että ’jos tuut Raaheen keikalle, mää tuun vettää yhen sen levyn kappaleen livenä’. Mutta vaan yhden. Siinä se syttyi vähän, että vitsi, olisi mukava tehdä yhdessä. Se oli jotenkin ensimmäinen sykäys. Hyvin yksinkertainen pikku asia.”
JP: ”Sitten sää tulit kokonaisille rundeille tekemään meikäläisen keikkoja. Hyvää esileikkimistä! Kyllä mää luulen, että siinä oli se keskustelu, joka musiikillisesti käytiin kahdestaan, että vittu tämä on mukavaa. Jos rehellisiä ollaan, kyllähän tähän meitä tarvittiin. Ei tuo ikinä olisi muuten lähtenyt.”
Vaikka ihmiset nykivät jatkuvasti hihasta ja utelivat paluuta, Karihtala uskoi sen olevan vain ohimenevää. Vielä ei ollut Charonin aika. Leppäluoto oli yhä kiinni muissa projekteissaan ja Karihtala KYPCKissa. Jossain kuitenkin liikahti enkelin siipi ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.
”Ehkä tässä jotakin voisi olla”
”Minkälaisia lakeja aaveisiin sovelletaan? Miksi toiset kuljetetaan yli, kun toisilta evätään pääsy?”
JP Leppäluoto palasi Poisonblackin keulille, kun bändi teki debyyttialbumi ”Escapexstacyn” 20-vuotisjuhlakiertueen syksyllä 2023. Hän myöntää, että kaipuu heräsi, kun hän näki vanhoja bändikavereita, esitti vanhoja biisejä ja yleisö muistutti hänelle, mitä musiikin soittaminen toden teolla on. Ja miksi hän sitä tekee.
Karihtala: ”Kyllä se oli yksi käännekohdista, kun kävin Oulun Kantakrouvissa katsomassa keikan. Että ’ei helevetti? Onko tälle meiningille edelleen tämmönen tilaus ja tuvat täynnä?’ Se on vähän hämmentäväkin juttu, mutta tuli semmoinen olo, että ehkä tässä jotakin voisi olla.”
Ihmiset kyselivät jatkuvasti yleisössä, miksi Charon ei soita kyseisellä lavalla lähiaikoina, ja mikä heitä jarruttaa. Karihtala alkoi pohtia jo vakavissaan, että niin, miksi ei?
Ratkaisevat käänteet tapahtuivat vuonna 2024. Niitä oli kaksi. Ensin Karihtalalta vapautui aikaa, kun KYPCK kuopattiin kotikenttähautauksessa Oulun Toppila Klubilla elokuussa. Sitten Leppäluoto täytti marraskuussa 50 vuotta. Miehet olivat puhuneet, että Charon voisi soittaa juhlissa muutamia biisejä.
Siinä oli kuitenkin yksi ongelma. Päivänsankarilla oli niin paljon kiireitä, että hän pohti, ettei ehdi synttäreitä järjestämään ensinkään. Viimeisen niitin löi kuitenkin Leppäluodon oma poika, joka hiillosti isäänsä ottamaan puhelimen kouraan ja soittamaan Karihtalalle. Näin tapahtui.
JP: ”Tämä muhitteli aika kauan. Niin, että katsotaan nyt se synttärikeikka. Jos se on ihan hirveää paskaa soittaa yhdessä, ja siitä ei tule mitään… mutta suut oli sen verran messingillä, että vittu joo!”
Karihtalan mukaan kyseessä oli eräänlainen testi. He alkoivat suunnitella Leppäluodon kanssa Charonin paluuta tosissaan, kun he olivat yhtenä iltana alkuvuodesta katsomassa Karihtalan luona vanhoja valokuvia. Päätös oli selvä. Enää oli kyse vain ajankohdasta.
Tähdet osuivat kohdilleen ja aikaikkuna loppusyksyyn, kun Leppäluodolla oli sopivasti aikaa Yön kesäfestivaalikiertueen ja syyskonserttien välissä. Jos se ei olisi onnistunut, Fall of Angels – Reunion Tourin perässä olisi ollut eri luku kuin 2025.
”Laulaako sun isäs Charonissa?”
”’Ankhiseen poika, jumalten jälkeläinen’, Sibylla sanoi. ’Näet Styxin vuokset, pyhän virran, joka vie keisarikuntaan. Todistaa valoja peläten niiden rikkomista.’”
Charon aloitti aktiivisen treenaamisen. Kitaristit Jasse Hast ja Lauri Tuohimaa tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa ikinä Oulun treenikämpällä. He olivat sopineet kielisoitinosuuksista keskenään suoraan puhelimitse. Hast jäi bändistä pois jo vuonna 2003, joten tauko oli ollut pitkä.
Jäsenet ovat kuitenkin hämmästelleet, miten luontevasti biisit rakenteineen muistuivat lähes 15 vuotta myöhemmin, ja miten omilta ne tuntuivat. Leppäluoto ihmettelee, että hän muisti lähes kaikki sanat. Hän on tosin kuunnellut Yön keikkamatkat kappaleita kuulokkeet päässä, ettei mitään jää arvailujen varaan.
Leppäluoto kuvailee, ettei hänestä oikeastaan tunnu, että hän on palaamassa mihinkään. Ennemmin on tuntunut, että hän avaisi kotioven ja muistaisi: ”Tältähän täällä tuoksui.” Juttu on jatkunut siitä, mihin se kaikkien kanssa jäi.
Karihtala: ”Kaiken tämän jarruttelun jälkeen tämä on tuntunut hyvältä. Mulla se on tietenkin täyttänyt KYPCKin jälkeen musiikillista tyhjiötä. Kun se loppui, tuli olo, että jos jotain vielä tekee, sen pitää olla jotain, mistä oikeasti nauttii. Ja tämä on se kanava, joka on viritetty syksyksi kuuluviin.”
Leppäluoto sanoo, että bändi haluaa osoittaa kiitollisuutta ihmisille, jotka eivät ole heitä unohtaneet. Charon julkaisee uuden biisin ”Fall of Angels” 27. elokuuta ennen ensimmäistä keikkaa. Teaser julkaistiin 20. elokuuta. Vaikka kappaleessa on hyödynnetty pöytälaatikon antimia, se on kuitenkin tätä päivää ja kuulostaa Charonilta.
JP: ”Se tehtiin tasan samalla tavalla, miten me tehtiin aikoinaan Jassen kanssa ’Little Angel’. Ei sitä muutettu laulujen takia muuten kuin sävellajin puolesta, että se soi äänelleni paremmin. Aiemmin tein laulut suoraan riffipohjien päälle.”
Leppäluoto ja Karihtala puhuvat Charonin faneista kauniisti. Leppäluoto sanoo, että olipa hän liikkeellä minkä projektin kanssa tahansa, ihmiset tulevat kertomaan, mitä Charon on merkinnyt heille ja merkitsee edelleen. Hän uskoo, ettei ehkä itsekään tajua, miten tärkeä bändi on ihmisille ollut.
”Meidän ikäinen porukka, joka oli silloin aktiiviaikana parikymppisiä, on sanonut myös, että on mahtavaa päästä uudestaan niihin hetkiin.”
JP: ”Todella hämmentävää! Sinne on tullut uutta sukupolvea. Mulla on poitsu puhunut siitä, että lukiossa luokkakaverit ovat olleet, että ’mitä vittua? Laulaako sun isäs Charonissa?’ Sen ikäiset tyypit tietävät meidän bändin.”
Karihtala: ”Ja meidän ikäinen porukka, joka oli silloin aktiiviaikana parikymppisiä, on sanonut myös, että on mahtavaa päästä uudestaan niihin hetkiin. Vedetään samat biisit pois. Jonkunlaisen jäljen se on jättänyt. Ei sitä ole ajatellut silloin!”
”Älä unoha tätä”
”Torjutut aaveet ovat vastentahtoinen miehistö. Leposijansa ja hautapaikkansa riistetty.”
Kun Charonin paluukonsertit olivat lopulta julkisia ja liput tulivat myyntiin 25. maaliskuuta kello 09.00, näytti Tavastian keikka loppuunmyytyä kello 09.03. Halukkaat saivat rämpyttää verkkokauppojen päivitysnappulaa saadakseen omansa. Monet jäivät nuolemaan näppejään sinnikkäistä yrityksistä huolimatta. Sama kuvio toistui Tampereen Olympian kohdalla.
JP: ”Avasin puhelimen. Katsoin, että kolme minuuttia, eikä lippuja ilmeisesti saanut ostettua. Kaverit oli, että ’haistapa vittu’. Soitin sitten keikkamyyjälle, että siellä on Tavastian lipunmyynnissä joku vika.”
Ei ollut. Piletit menivät välittömästi, ja Charonille oli kiinnitettävä suuren kysynnän vuoksi toinen keikkapäivä sunnuntaille. Tilanne oli jäsenille kollektiivinen ”mitä helevettiä -hetki”. Karihtalan mukaan he eivät osanneet ollenkaan odottaa, miten suuren suosion paluu saisi. He olivat miettineet, että keikkapaikat olisivat pieniä tai niitä olisi vain yksi – ja sekin Oulussa.
Leppäluodon mukaan samankaltainen keskustelu käytiin, kun Poisonblack pohti juhlakiertuettaan. He ajattelivat ensin, että se kohdistuisi korkeintaan kolmeen pieneen paikkaan, ”ettei tuu noloa”. Homma paisui aika paljon isommaksi.
Vaikka yhdessä soittaminen pitkän ajan jälkeen on hauskaa, vanhasta liitosta tuskin on Karihtalan mukaan jäljellä muuta kuin huonot jutut. Alkoholin käytön lopettanut Leppäluoto ei kaipaa aamuun asti juhlimista ensinkään. Miehet ovat nyt yli 20 vuotta vanhempia ja lähtevät tekemään reunion-kiertueen ammattimaisesti.
Karihtala: ”Nyt me jopa mietitään jotain juttuja! Ehkä ne määrätynlaiset reissut on meidän osalta tehty.”
Leppäluoto kuvailee vuosien jälkeen ymmärtäneensä kiitollisuuden tunteensa sekä Charonia että Poisonblackia kohtaan entistäkin selkeämmin. Ilman niitä hän ei saisi tehdä nykyisiä töitään eikä olisi se muusikko, joka hän nyt on. Hän voi jopa priorisoida projektejaan, eikä kaikkeen tarvitse sanoa kyllä.
JP: ”Ilman Charonia ei olisi yhtään mitään. Kyllä se siellä se juurikasvusto on. ’Että älä unoha tätä!’ Suhtaudun Anttiin edelleen parhaana kaverina, vaikka tässä käväisi elämä välissä. Jasse, Late ja Teemu. Kun olemme olleet treeneissä, se on pelkkää rakkautta.”
Karihtala: ”Ja luontevaa! Ei se ole semmosta, että mitenhän tämä nyt hoituisi. Kyllä se kai jotain syvää ystävyyttä on.”
”Bändi saa, mitä se on ansainnut”
”Lautturi Charon; haudattuja isännöi. Heidät hän soutaa kauimmaiselle rannalle. Ei hänen lauttansa ole aaltojen yli kuljettava ketään, kenen luut eivät haudassa maadu.”
Charon soutaa lautallaan enkelin takaisin. Tulevaisuus on kuitenkin edelleen auki. Antti Karihtala sanoo, että nyt bändi keskittyy soittamaan Fall of Angels – Reunion Tourin keikat. Alas istumisen ja silmiin katsomisen aika on vasta niiden jälkeen.
Leppäluoto on miettinyt, miten Pohjois-Pohjanmaalta on noussut niin paljon menestyviä metallibändejä etenkin pieneen asukaslukuun suhteutettuna. Se johtuu itse asiassa juurikin siitä.
JP: ”Se ei ole se saatanan pohjoispohjanmaalainen eikä pohjoinen melankolia, vaan yksinkertaisesti soittokavereitten vähyys. Silloin porukka, jonka on saanut kasaan, hitsautuu entistä tiiviimmäksi ja sitä hiotaan. Mitään vaihtoehtoja ei ole.”
Leppäluoto pohtii vielä, miksi Charonin paluu tuntuu niin hienolta. Bändi painoi aikanaan menemään laput silmillä miettimättä suosiota millään lailla, mutta ”Little Angelin” myötä se lähti todella nousuun. Hän uskoo, että naiiveina nuorina goottirokkareina he ajattelivat, että kaikki olisi ikuista.
JP: ”Kaikki mitä saavuttaa on uusi nollataso. Kunnes se ei sitten enää olekaan. Se tuli jonkinlaisena järkytyksenä aikanaan ja söi vähän identiteettiäkin. Mutta tämä on tällaista aaltoliikettä.”
”Jotakin periksiantamatonta asennetta siinä on, ettei heti aleta nyyhkimään, jos jotakin vähän sattuu huonosti.”
Leppäluodon mukaan Charon on kestänyt kaikki aaltojen pohjat, jaksaa edelleen, eivätkä ne ole järkyttäneet bändiä liikaa.
JP: ”Sen takia tämä paluu on mahdollinen, että meille ei ole jäänyt kovin syviä traumoja siitä. Välillä käydään niin, että mulukku raapii pohjaa.”
Karihtala: ”Jotakin periksiantamatonta asennetta siinä on, ettei heti aleta nyyhkimään, jos jotakin vähän sattuu huonosti. Huonoja hetkiä on ollut tosi paljon.”
Charon kuitenkin oli kansainvälisen läpimurron kynnyksellä. Karihtala kuvailee, että bändi kävi ”tuulikaapissa”. Leppäluoto taas käyttää englanninkielistä ilmaisua ”nearly there”, jonka voisi kääntää vaikka ”ei ihan, mutta melkein”.
JP: ”Aina voi harmitella jälkikäteen. Mutta mää sain paljon enemmän kuin ikinä lähdin koko jutulla tavoittelemaan. Mulle oli jo suuri juttu, että olin vittu Charonin kanssa bändin promokuvissa 1990-luvulla. Nyt tämä bändi saa, mitä se on ansainnut. Annetaan se sille ja nautitaan.”
Haastattelun ensimmäinen osa käy läpi Charonin alkuaikoja, nousua kotimaisen metallimusiikin kärkinimien joukkoon ja lopunajan ennusmerkkejä. Kursivoidut tekstit väliotsikoiden alla ovat vapaasti käännettyjä katkelmia roomalaisen Vergiliuksen Aeneis-eepoksesta. Löydät haastattelun tästä: