Chester Benningtonin muistoa kunnioittaen: Raportti Linkin Park and Friends-muistokonsertista Hollywood Bowlista
Oma historiani Linkin Parkin kanssa alkoi, kuten hyvin monella, ”Hybrid Theory” -albumin julkaisusta. Kuusi parikymppistä nuorta miestä laittoi musiikkigenret kerralla sekaisin ja loppu on historiaa. Noihin aikoihin olin itsekin parikymppinen miehenalku, ja rock- ja heavy-musiikki oli silloin eri muodoissa lähellä sydäntä. Linkin Parkissa oli kuitenkin jotain erikoista, nuoruuden vimmaa, tarttuvia melodioita ja tietenkin dynaaminen laulajaduo. Yhtye erottui muusta massasta.
Meni vuosia ja pääsin vihdoinkin katsomaan livenä yhtyettä Himokselle 2015 elokuussa ”The Hunting Party Tour”-kiertueelle. Musiikkityylit olivat tässä välissä vaihtuneet, ja osaltaan se on syy, miksi mielestäni yhtye on pysynyt niin pitkään pinnalla, vaikka toisaalta yhtye on myös saanut kritiikkiä osakseen hypättyään kovin kauas alkuperäisestä soundistaan. Varsinkin viimeisin albumi, popahtava ”One More Light”, on ollut varsin monelle hardrock-fanille kova paikka.
Mainos päättyy
”One More Light”-kiertueen Euroopan keikkojen päivämäärien tultua julki, oikeastaan Amsterdamin keikka 20.6.2017 tuntui sellaiselle, johon voisi mennä. Sain liput keikalle ja lähdimme vaimon kanssa matkalle. Satuin pääsemään Linkin Parkin Meet&Greetiin noin 15 muun yhtyeen fanijäsenen kanssa, jonka yhtye yleensä järjestää aina keikkojen yhteydessä. Tapasin siellä kaikki bändin jäsenet, mutta selkeästi huomasi kuka on odotetuin vieras. Aivan kuin huoneessa olisi alkanut sähkö väreilemään kun viimeisenä ovesta tuli Chester sisälle. Näin suomalaisena miehenä, minä tietenkin myhäilin vain, ja mietin että mitähän sanoisi. Kaikista yhtyeen jäsenistä huokui rauhallisuus ja ystävällisyys, oikeanlainen kiinnostus faneja kohtaan. Chester vaikutti erittäin ystävälliseltä ja lämpimältä ihmiseltä sen muutaman minuutin aikana, kun hänen kanssaan muutaman sanan vaihdoin. Ehkä kiertueväsymys painoi hieman, mutta mitään ongelmia ei päällepäin näkynyt. Keikka oli huikea ja yleisö oli ottanut myös uuden levyn kappaleet omikseen.
20.7.2017 alkuillasta sain tekstiviestin kaveriltani jossa luki, että onneksi kävitte just Linkin Parkin keikalla, ei onnistu enää. Arvasin heti että joku on kuollut, kunnes iltapäivälehdistä näkyi otsikot. Olo oli jonkun aikaa tyhjä, jopa hieman vihainen.
Mainos päättyy
Seurailin Linkin Parkin uutisointia Chesterin kuoleman jälkeen, lähinnä yhtyeen keulamiehen Mike Shinodan kautta ja kun ilmoitus muistokonsertista tuli niin, ei aluksi ollut minkäänlaista ajatusta lähteä keikalle. Vaimo tokaisi että mikset lähde sinne? Noin viisi sekuntia olin suu auki ja sen aikana mietin, onko sinne keikalle lähtö millään muotoa edes mahdollista. Saman viiden sekunnin aikana tulin tulokseen, että on se varmaan mahdollista. Sain houkuteltua työkaverin mukaan ja matka kohti Los Angelesia oli valmis alkamaan.
27.10.2017 Hollywood Bowl
Keikka järjestettiin maineikkaalla noin 17500 katsojaa vetävällä Hollywood Bowlilla. Hollywood on täynnä erikorkuisia kukkuloita ja mikäli mitään kylttejä tuonne keikkapaikalle ei olisi, niin siitä saattaisi kävellä ohi huomaamatta koko paikkaa. Hollywood Bowl on aikoinaan tehty vuonna 1919 ja siellä on esiintynyt suuri joukko musiikkimaailman tähtiä. Paikasta huokuu historia puupenkkeineen ja museoineen. Katsomo sijaitsee rinteessä, joten joka paikasta näkee esiintymislavalle hyvin. Hollywood Bowlin alueella oli eri myyntipisteitä yhtyeen vaatteille, juoma- ja ruokapaikkoja, sekä tilaisuuteen hyvin sopivia pisteitä, joissa pystyi jättämään viimeisiä viestejä ja ottamaan kuvia muistoksi tilaisuudesta.
Mainos päättyy
Keikkaa ennen lavalla kävi Chesterin ystävä, arizonalainen DJ Z-Trip ja hänen settinsä koostui Chesterille läheisten yhtyeiden, kuten Stone Temple Pilots, Audioslave, Soundgarden ja Depeche Mode, remixatuista versioista. Yleisöä alkoi kertyä paikoilleen pikkuhiljaa ja illan pimetessä lavan valaistus alkoi toimimaan sopivasti.
Itse muistokonsertti alkoi videopätkällä, jossa yhtyeen jäsenet muistelivat kuollutta laulajaansa. Mielestäni tämä oli toimiva tapa vetää yhteen yhtyeen kokema suru, ja näin ollen musiikille jäi enemmän tilaa. Yleisö ponnahti saman tien seisomaan, kun jäljelle jäänyt Linkin Park aloitti esiintymisensä. Käytännössä tämän jälkeen yli kolme tuntia yleisö seurasi seisten keikan loppuun asti.
Kuten oli tiedossa, keikalle oli julkaistu suuri joukko vierailevia esiintyjiä eri bändeistä ja musiikin tahoilta. Yhteensä heitä oli yli 30. Keikkasetti löytyy linkistä jutun lopussa, joten mainitsen tässä itselleni mieleenpainuvimmat esiintyjät: Ennakkoon oli ilmoitettu että ainakin Blink 182, System Of A Down, Avenged Sevenfold, Korn, One Ok Rock ja Machien Gun Kelly tulee esiintymään tai osa edellä mainituista yhtyeistä.
Keikka alkoi Mike Shinodan laulamana ”Iridescent/Messenger/Roads Untraveled” sekoituskella. Näistä viimeinen esitettiin livenä ensimmäisen kerran. Kappaleet olivat Chesterille läheisiä ja sopivat keikan tunnelmaan alkajaisiksi. Tässä vaiheessa oli jo selvää, että keikasta muodostuu noin 3 tunnin yhteislaulu. Osa yleisöstä itki vuolaasti ja Mikella oli vaikeuksia saada lauletuksi loppuun asti. Tämän jälkeen lava pimeni ja spottivalo kohdistettiin mikkitelineeseen, joka oli koristeltu kukkaseppeleellä. Seuraava biisi olikin yhtyeen suurimpia hittejä, ”Numb” jota bändi säesti ja yleisö lauloi. Tässä vaiheessa meinasi omakin silmäkulma kostua, mutta se varmaan oli roska joka kaiherti silmässä.
Tämän jälkeen lavalle alkoi tulla vierailevia tähtiä. Heistä mieleen jäi Gavin Rossdale Bush-yhtyeestä, kappaleella ”Leave Out All The Rest”, josta bändi oli viimeisimmälle kiertueelle tehnyt hienon rock-version. One Ok Rockin japanilainen Taka sai yleisön syttymään energisellä vedollaan kappaleesta ”Somewhere I Belong”. Yllätyskin nähtiin, kun Alanis Morrisette esitti ”Castle Of Glass”:n ja uuden kappaleensa ”Rest”, jossa oli tarinaa mielisairaudesta ja masennuksesta.
Yksi parhaista esiintyjistä oli paikallinen nuori muusikko Ilsey Juber, jonka Mike Shinoda esitteli kertoen, että hän on tuntenut vuosia tytön, koska hän on käynyt samaa lastentarhaa omien lastensa kanssa. Ilsey lauloi ”Sharp Edges” ja ”Talking to Myself” -kappaleet, joita hän ollut myös sanoittamassa. ”Talking to Myself” kappaleen lopussa hänelle tuotiin kitara ja kappale vaihtui lennossa Bob Dylanin ”All Along the Watchtower” biisiin, jonka aikana tyttö veti myös lyhyen kitarasoolon.
Mainos päättyy
Tunnelmallisin hetki nähtiin noin tunnin soiton jälkeen kun Mike esitti ”One More Light” kappaleen, joka kertoo lyhyesti sanottuna kuolemasta. Heti perään Mike kertoi, että kahdeksan päivää Chesterin kuoleman jälkeen hän kirjoitti biisin ja esitti sen ensimmäistä kertaa. Biisissä ”Looking For An Answer”:ssa, pohdittiin olisiko voinut tehdä jotain toisin tai olisiko voinut sanoa jotain, selkeästi kohdistettuna Chesterille. Samalla Mike pohti hieman myös yhtyeen tulevaisuutta ja suuntaa mihin olisivat menossa, mikäli päättävät jatkaa musiikin parissa.
Videotauluilla näytettiin biisien välissä pätkiä Chesteristä kiertuileilla ja keikan hauskimpia hetkiä oli, kun Chester lauloi akustisen kitaran säestämänä ennen jotain keikkaa tikkareista ja yksisarvisista (lollipops and unicorns), ja yleisö lauloi mukana. Videotaululla terveisiä lähetti U2, Metallica, Jared ja Shannon Leto Thirty Seconds To Marsista, Duff McKagan, Dave Gahan Depeche Modesta ja itse Paul McCartney. Kun Videotauluihin tuli teksti ”Hybrid Theory”, ja pätkä joka kertoi yhtyeen alkuajoista, yleisö räjähti suoraan huutoon. Keikan tunnelma muuttui kertaheitolla hartaasta nu metal-genren mukaiseksi.
”Hybrid Theoryltä” soitettiin lopulta ”Crawling”, ”Papercut”, ”One Step Closer”, ”A Place For My Head” ja tietenkin ”In The End” jossa yleisö lauloi Chesterin osuudet bändin säestäessä. Näistä biiseistä parhaiten onnistuivat ”Crawling” Oli Sykes (Bring Me The Horizon) ja ”A Place For My Head” Jeremy McKinnonin (A Day To Remember) esittämänä. Raskaampi soudi sai jatkoa System Of A Downin Daron Malakianin ja Shavo Ododjianin esitettyä Rebellionin, Daron myös soittaa biisin albumiversiossa kitaraa. Ennen encorea Blink 182 esitti oman kappaleensa ”Miss You” ja Linkin Parkin hitin ”What I’ve Done”, jossa varsinkin yhtyeen rumpali Travis varasti shown jokseenkin eläimellisellä rummutuksellaan. Ennen encorea lavalle asteli Chesterin vaimo Talinda. Hänen puheensa sisälsi toivoa ja hän kertoi mielenterveystyöstä, jonka parissa hän aikoo jatkossakin vaikuttaa.
Encoressa parasta antia oli Avenged Sevenfoldin M. Shadowin versiot biiseistä ”Burn It Down” ja ”Faint”. Hän myös asteli lavalle samanlaisessa punamusta-ruudullisessa flannellipaidassa kuin mikä Mikella oli päällään, se herätti hieman hilpeyttä yleisössä. Encoressa kävi myös Dj-maailman tähti Steve Aoki hyppimässä Linkin Parkille tekemänsä ”A Light That Never Comes” biisin aikana. Keikka loppui jo totuttuun Linkin Parkin tyyliin ”Bleed It Out” biisiin, jonka aikana kaikki esiintyjät kokoontuivat lavalle laulamaan ja soittamaan omaan tyyliinsä. Bändi jäi lopuksi hyvästelemään yleisönsä ja kaiuttimista lähti vielä soimaan ”One More Light”- kappaleesta Steve Aoikin remixaus.
Keikka oli erittäin hyvin järjestetty ja esiintyjäkattaus oli mielestäni hyvä. Luonnolisesti kaikki halutut esiintyjät eivät kiireiltään ehtineet paikalle. Yksi mielenkiintoisimmista nimistä keikalla oli Jon Green (The Bonfires), joka oli ”One More Light” levyllä useassa biisissä mukana. Keikalla hän soitti ja lauloi usean biisin aikana yhtyeen mukana. Liekö hänellä on tulevaisuutta yhteen kanssa jatkossakin? Yleisö alkoi pikkuhiljaa siirtyä Hollywoodin valoihin varmastikin tyytyväisenä keikan antiin ja ainutlaatuiseen mahdollisuuteen hyvästellä Chester. Moni varmaan myös mietti, mitä yhtyeen tulevaisuus pitää sisällään.
Voit katsoa Chester Benningtonin muistokonsertin kokonaisuudessaan tästä:
Yhtyeen settilistna keikalta voit lukea tästä.
Kirjoittanut: Jussi Aamuvuori