Children of Bodom, For the Imperium, Lost Society @ The Circus 21.9.2013
Latvalan Roope siteerasi haastattelussa Bodomien seitsemännen levyn erästä kappaletta osuvasti ”One way ticket to hell and back”. Jokaisen CoB Hate Crewiin kuuluvan sydämessä Helsingin Kampin kupeessa sijaitseva The Circus sai kuitenkin tällä kertaa ulottuvuudet johonkin aivan muuhun kuin helvettiin. Klo 19.00 avautuville oville oli jo tuohon mennessä kasvanut pitkä letka jokaista sukupuolta. Jonon innokkaimmat olivat tulleet jo kello yhden jälkeen paikalle ja johtivat ”Children of Bodom” tekstiä ulkoasuissaan kantavia lipullisia ja liputtomia sisään. Kukaan tuskin joutui odottamaan turhan päiten, vaikka Sold out -paperilappuset koristivatkin ovien seinustaa jälkijunassa.
The Circus oli toiseksi viimeinen etappi seitsemän Suomen maaperällä heitetyn setin yhdistelmässä. Lost Society ja For the Imperium debytoivat Bodomien lämppäreinä Turun Logomosta alkanutta Halo of Blood over Europe 2013 -kiertuetta. Mielenkiintoiset, mutta skulaavat valinnat lämmittelijöiksi, kun kaiken päänä toimii extreme metallin suuruus. Metalliscene täyttyi vinoa väylää pitkin, kun musiikkiinsa myös poprockia ja avant-gardea soveltavaa For the Imperiumia ennen lavalle sinkosi rässiä rakastavien lokeroon kuuluva tulokas Lost Society. Meininki oli odotettavasti energistä ja pääkarvoja lennättelevän pyörittelevää ensimmäisestä minuutista viimeiseen neljänteenkymmenenteen minuuttiin. Adrenaliini alkoi levitä lavalta biisi biisiltä nopeatempoisen thrashin saattelemana myös aidan taakse ja anniskelualueelle. Epävarmuutta, muttei rokkipoliisien tarkastelemaa tarkkuuttakaan huokunut, tosin toimiva kokonaisuus ei koskaan ole moitteetonta. CoBin määrittelemättömästä genrestä löytyy myös Lost Societyn poikien musiikille ominaisia speed metal adaptaatioita. Tämä ja koko yhtenäisyys oli semmoista rusikka leipäläpeen lämmittelyä ja lyhykäisyydessään jätti täytettävän tilan seuraavalle kiintoisalle imperiumille.
Teinirässi ja FTI:n välispiikit taisivat olla illan resepti, nämä saivat pitit pyörimään ja muutamille muutamat mustelmat. Suurella egolla ja vielä lauteille nousevaa suomalaista metallimahtavuutta ylistävä For the Imperium toimi fyysisen lämmön kohotuksen pioneerina, kun viimeiset liput vaihdettiin ovella nappulaan. Ajanpuutteesta huolimatta myös tästä bändistä sai varmasti oikeanlaisen kuvan; allekirjoittaneelle molemmat lauteiden kuumentajat olivat hyvin tuntemattomia. Monenlaista katsantokantaa löytyy jo miehiksi puhutetuilla muusikoilla jaettavaksi asti ja heidän alternativevibainen musiikki puhuu tässä heidän puolestaan. Ei ole helppoa nousta pomppimaan ja hikoilemaan lavalle ennen Bodomeita varsinkin kun nimeä on epäilemättä molemmille sytyttäjille vasta tulossa. Potentiaalia siis helposti havaittavissa, tietynnäköisellä koordinoinnilla nämä joillekin rässittömille ja progettomille nevarit viihdyttivät resurssiensa mukaan koko rahan edestä ja loivat katseita tulevan orkesterin esiintymiseen. Ennen For the Imperiumin viimeisen kappaleen loppua saatiin jo pientä esimakua tulevasta. Meikäläisen kitaristikaiman toivotettua maestro Wirman tervetulleeksi lavalle ja Jannen soitettua pari kosketinsooloa esiintymisajan viime tinkaan, puolituntinen odotus oli kuin anti-vegen ateriointi teurastamolla.
”Bodom” huudot raikuivat ja intron ruvetessa pauhaamaan tunnelma tiivistyi sanan nimellisessä merkityksessään samalla, kun pala toisten kurkuista katosi ja kun toisilla tämä alkoi vasta patoutua. Settilista lähti odotettavasti käyntiin ”Transferencellä”, mutta vasta tämän jälkeinen neliminuuttinen ”Needled 24/7” villitsi viimeisenkin Kekkos-Raatikais-Wildchild-Blacksmith-Warman fanin. Jokaiselta lätyltä tuli jotain, ”Lake Bodomista” odotettua paremmalta livenä kuulostaneeseen ”Halo of Bloodiin”. Biisejä löytyy jo semmoinen määrä, että päätyminen tähän on melkein pikku pakko. Kukaties kohta aletaan väkertää listoja teeman tai vastaavan mukaan. Aukottomuutta tuo tietenkin viimeisimpänä julkaistujen hittien vetäminen, neljä uuden albumin biisiä saattaa olla liikaa 17 kappaleen listassa varsinkin, jos jo kahdeksannen lätyn materiaali ei vedä vertoja aikaisemmille sävellyksille.
Tunnelmaa ja yhteenkuuluvuuttakaan ei puuttunut, vaikka tuota tuskin tämän bändin keikalla tapahtuisi. Diskopallojen valaistessa osaltaan CoB:n kaikkien aikojen hitaimman ”Dead Man’s Hand On You” ”balladin” soittoa ja ”Shovel Knockoutin” kautta yhteislaulua ”Hate Crew Deathrollia” hoilattaessa, nousi hymy viimeistään tässä vaiheessa Alexinkin kasvoille. Aitous ja originaalisuus oli myös mukavasti läsnä, taustalta tuli vain tutut American Psycho -lainaukset ja yleisön Kekkoshuudot täyttivät kirjoittamattomat bändin shown kriteerit. Historiallisesti ”kymmenen vuoden tauon jälkeen” heitetty ”Towards Dead End” oli mahtava odottamaton lisä.
Olihan kosketinsotamiehelläkin asiaa, nyt se koski ihailtavaa supportmeininkiä, josta muut Children of Bodomin korkeudella olevat bändit saavat ottaa mallia. Omalla persoonallisella tyylillään hän pisti yleisöä hakkaamaan käsiään yhteen loistaville lämppäribändeille, tämä tuli sydämestä ja sen voi todistaa vaikkapa maestron nännejä peittävä For the Imperiumin paita. ”In Your Facen” jäädessä ainoaksi encoreralliksi jätti se jotkut kättelemään totuutta. Lopun alusta tosin kieli kuuden miehen yhtaikainen karjuntayritys samaiseen mikkiin, vielä kerran saatiin nähdä hukkuneen yhteiskunnan pyöritystä ja muut tutuksi tulleet naamat.
Kokonaisuudessaan eheä tapahtuma, vaikka pilkunnussimisella valittamisen aiheita ehkä saataisiinkin aikaiseksi. Toivotaan valloittavalle For the Imperiumille onnea ja menestystä ja että Lost Society tulee pitämään Suomen maailmankartalla tulevaisuuden thrash-kulttuurissa!
Settilista:
1. Transference
2. Needled 24/7
3. Living Dead Beat
4. Halo of Blood
5. Scream for Silence
6. Bodom After Midnight
7. Lake Bodom
8. Hate Crew Deathroll
9. Shovel Knockout
10. Dead Man’s Hand on You
11. Are You Dead Yet?
12. Blooddrunk
13. Angels Don’t Kill
14. Towards Dead End
15. Hate Me!
16. Downfall
17. In Your Face (encore)
Raportti: Ville Raitio
Valokuvat: Markus Helander