CHILDRENN – Animale

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 5.5.2016

Tanskalaiselle progressiiviselle rockille kuuluu hyvää, siitä pitää huolen uusi tulokas CHILDRENN. Yhtyeen musiikki ei ole perinteistä rockia tai progea, vaan siihen on sekoitettu hiukan psykedeelisiä sävyjä. CHILDRENNin kaltaista yhtyettä ei ole vähään aikaan tullut ainakaan itselleni vastaan, joten se on mukava uusi tuuli rockrintamalla.

”Animale” on yhtyeen debyyttialbumi, joka on kerännyt monilta kriitikoilta kiitosta. Tämä ei ihmetytä, kun kuuntelee yhtyeen musiikkia: hienot kitarariffit, utuiset ja psykedeeliset tunnelmat sekä rohkeus soittaa erilaista musiikkia loistavat albumista. ”Handcuffed” alkaa tarttuvalla rytmillä ja makealla kitarariffillä, jotka nappaavat heti kuulijansa mielenkiinnon. Lauluosuus alkaa ”I walk on/Gun in my hand”, ja sitä rytmittävät kitara ja rummut, minkä takia mielessä pystyy kuvittelemaan täysin näyn miehestä kävelemässä ase kädessä. Vokalistin ääni on hiukan nariseva muttei niin paljon, että se häiritsisi. Vokalisti laulaa kappaleessa pääasiassa rauhallisesti mutta innostuu välillä huutamaankin.

”Black Unicorn” lähtee liikkeelle äärimäisen tarttuvalla kitarariffillä, mikä saa jalan mukavasti liikkeelle. 1:30 kohdalla kappale muuttuu seesteisemmäksi, mutta 2:30 sukelletaan ensimmäistä kertaa psykedeeliseen maailmaan. ”Submission” kuulostaa siltä, kuin siihen olisi taltioitu avaruusaluksen ääniä. Kuitenkin raskaat kitarariffit ja rumpukompit tulevat pian seuraksi ja kuljettavat tätä hämyisää tunnelmaa vieläkin pidemmälle. Lyriikat ovat synkät mutta paljon puhuttelevat. Vokalistin laulu on kappaleessa ainut asia, joka estää kuulijaa uppoamasta täysin synkkään melodiaan. ”Submission” on raskas, mutta omalla kieroutuneella tavallaan kaunis.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”Animale/Neural Oscillations” on reippaampi ja kevyempi kappale kuin edeltäjänsä, kahdeksan minuutin kestollaan se on myös albumin pisin. Tarttuva rytmi ja vokalistin lähes kuiskaava laulu tekevät siitä jopa hiukan fiilistelevän. Neljän minuutin kohdilla kappale muuttuukin täysin instrumentaaliseksi, ja yhtyeen progressiivinen puoli pääsee valloilleen. Äänimaailma on mitä monipuolisin, ja herkkämielisempiä voi alkaa heikottaa. ”It’s Time To Leave” edustaa aluksi perinteisempää rockia suoraviivaisuuden ja menevyyden takia. Tunnelmaltaan se on hiukan haikea, koska lyriikoissa kerrotaan rakkaalle hyvästien jättämisestä. Kolmen ja puolen minuutin jälkeen kappale muuttuu, kun melodiaa hallitsee yksi selkeä kitarariffi, jota taotaan loppuminuutit. Päätöskappale ”Dancing On The Ashes” alkaa rauhallisesti hentoisella kitaransoitolla ja laululla. Juuri kun ehtii luulla, että koko kappale on hentoinen laulu, bändi ottaa luulot pois. 2:40 kohdalla meno muuttuu täysin, kun alun utuinen tunnelma karistetaan pois ja siirrytään jälleen psykedeelisemmälle puolelle. Kappaleen intensiivinen tunnelma pitää kuulijan otteessaan sen loppuun saakka.

Vaikka ”Animale” sisältää vain kuusi kappaletta, ei se tunnu mitenkään keskeneräiseltä tekeleeltä. Osittain tämä johtuu siitä, että albumin kesto on 33 minuuttia. Monilla yhtyeillä kymmeneen kappaleen albumit eivät ole kestoltaan monta minuuttia pidempiä. CHILDRENN on onnistunut luomaan monipuolisen teoksen, joka kuulostaa siltä, kuin siinä olisi enemmän kuin kuusi kappaletta. Kappaleissa on syvyyttä, ei pelkästään synkkyyttä, vaan monipuolisia melodioita ja lyriikoita, joiden kuunteluun on helppo uppoutua. Myös hienot kitarariffit ansaitsevat erityismaininnan, samoin kansikuva. Albumin kansikuva on melko yksinkertainen, mustavalkoinen kuva, mutta silti siinä on jotain mielenkiintoa herättävää. Niin kuin on CHILDRENNin musiikissakin. Yhtye sai oman mielenkiintoni heräämään, ja jäänkin odottamaan yhtyeen tulevia tuotoksia.