Chronoformin kakkosalbumi ”Myoni” on yhtenäinen ja kypsä kokonaisuus
Kauhajokelainen Chronoform julkaisi vuosi sitten debyyttialbuminsa ”From The Voidin”, joka viehätti aggressiivisuudellaan ja modernilla kulmallaan. Levyn musiikki oli pitkälti kallellaan kotimaiseen melodiseen death metaliin, mutta mukana oli ripaus hieman modernimpaa metalcorea ja deathcorea.
Mainos päättyy
Uudella ”Myoni”-albumillaan Chronoformin musiikki on huomattavasti hiotumpaa niin, että debyytin rönsyt ja tyyliseikat on hiottu koherenttiin pakettiin. Edelleen liikutaan raskailla vesillä, mutta yhtye on selvästi kypsyttänyt ilmaisuaan ja kotiutunut modernin metallin maailmaan djentin ja deathcoren toimiessa selkeimpinä vaikutteina. Selkeitä vertailukohtia ovat esimerkiksi Veil Of Maya ja hieman myös After The Burial, mutta toisaalta edelleen on mahdollista kuulla vaikutteita Suomen puolelta esimerkiksi Medeian ja Assemble The Chariotsin muodossa.
”Myoni” on kompakti ja yhtenäinen kokonaisuus, jossa liikutaan tiiviisti ja täsmällistä tuhoa luoden. Avauskapale ”Delusive Solace” polkaisee paketin käyntiin blast beateilla, joista siirrytään Mors Subitaa muistuttaviin murinavalleihin ja melodiseen kitarointiin. Kakkoskappale ”Obsession” käynnistyy kiehtovalla introlla, jossa kuullaan elektronisia elementtejä trap-vivahteisen rumpuraidan muodossa, mutta pian alkaakin koukeroinen riffittely ja djent-rytmittely. Kolmas kappale ”The Paradox” jatkaa yhä samaan tyyliin, mutta kyseisessä kappaleessa Veil Of Maya puskee selvästi kaikista näkyvimmin esille.
Toinen puolisko albumista sukeltaa hieman paremmin bändin dynaamisempaan puoleen. Tästä hyvänä esimerkkinä on levyn lähes seitsemänminuuttinen nimikkokappale, jossa liikutaan soljuvasti tunnelmasta toiseen. Mukana on tuttua raskasta mäiskintää, mutta aikaa käytetään kuitenkin hieman enemmän tunnelman rakentamiseen ja melodisempaan tutkiskeluun pitkien kitarasointujen, melodiakerrosten ja toiston hyödyntämiseen.
Mainos päättyy
”Shades Of Blue” puolestaan on levyn suoraviivaisin metalcore-kappale ja selvä ”radiosingle” suoraviivaisuutensa ja melodisuutensa puolesta. Kyseinen kappale lienee levyn parhain crossover-palanen, joka uppoaa helposti myös niihin kuulijoihin, jotka eivät välttämättä muutoin Chronoformin modernista metallista perustakaan. Lauluilta olisi tässä kappaleessa toivonut ehkä kenties hieman melodisempaa puolta tai vaikkapa sitten vierailevaa solistia, joka olisi voinut vastata kappaleen tuomaan melodiseen haasteeseen. Jos miettii kotimaisista metalcore-bändeistä esimerkiksi Atlasta, heillä on toimivaa vuorottelua rujojen vokaalien ja kauniiden clean-laulujen välillä. Tämä ei tietenkään ole pakko, mutta toimisi varmasti lisänä bändin työkalupakissa.
”Myoni” on edeltäjäänsä huomattavasti yhtenäisempi ja kypsempi kokonaisuus, jolla Chronoform tuntuu selvästi löytäneen koherentin soundin ja tyylin. Suomalaiseksi metalliksi levy on paljon enemmän kallellaan jenkkimetalliin, mutta mukana on kuitenkin paljon sellaista, mihin myös tässä arviossa mainittujen melodeath-bändien fanien on helppo tarttua. Suunta vaikuttaa jälleen lupaavalta, ja kun laulunkirjoitusta hiotaan entisestään, on Chronoform varmasti yksi tulevia kotimaisia metallivoimalaitoksia.
7/10
Kappalelista:
1. Delusive Solace
2. Obsession
3. The Paradox
4. Mirrors
5. Melancholic Minds
6. Myoni
7. Shades of Blue
8. Bloom