CMX @ Bar Kino, Pori, 17.4.2015

Tänä vuonna uuden ”Mesmeria”– lätyn julkaissut CMX on ankkuroinut avaruuslaivansa perjantai- iltana Poriin. Kansaa on saapunut paikalle aivan kiitettävästi ja tunnelma on leppoisa, ihan niin kuin uusin levykin. Verrattuna todistamaani Disco Ensemblen adrenaliinirutistukseen, kyseessä on aivan erilainen konsertti. Tosin pitkälti tunnelmoiva CMX ei vaadi mitään hurjaa lavashow’ta – ei sillä, etteikö yhtyeen jäsenet osaisi lavalla tarpeen tullen myös irrotella. Kvartetin kitaristit Halmkrona ja Raisio ovat tottuneita esiintyjiä, Yrjänästä puhumattakaan. Riittää, että hän on paikallaan. Setti on ehyt läpi illan, ja kappalelistaan on valikoitunut paljon omia suosikkejani.

A.W. Yrjänä ei ollut täysin väärässä todetessaan CMX:n olevan parhaillaan keskitempoisissa itsemurhaballadeissa. Vaikka keikalla ei ”Ruostetta” kuultukaan, ”Seitsentahokas”– levyltä löytyvä ”Rikkisuudeltu” on loistava esimerkki tästä. Yhtä kaunis kappale niin livenä kuin levyllä. Kyseiseltä cd:ltä oli valikoitunut myös kaksi reippaampaa rallia, avauskappale ”Valoruumis” ja ”Me tulemme kaikkialta”. Nämä biisit toimivat aivan loistavasti, ”Valoruumiin” pääriffi runttaa otsalohkon läpi tehden pipotelineestä selvää jälkeä.

Uudelta levyltä oma huomioni kiinnittyi radiosoittoakin saaneisiin kappaleisiin ”Rakkaudessa ja sodassa” sekä ”Laavaa”. Itselleni nämä biisit edustavat melkeinpä täytebiisejä verrattuna muihin uuden levyn kappaleisiin. Yleisö otti nämäkin rallatukset hyvin vastaan, eikä niissä mitään valitettavaa olekaan, mutta, niin, no, ääh. Ei vain kolahda. Tänä iltana ”Rakkaudessa ja sodassa” sai kuitenkin hyvin erityisen merkityksen, sillä biisi omistettiin häämatkansa tältä keikalta aloittavalle avioparille.

Itselleni keikan parasta antia olivat ehdottomasti progehirviö ”Talvikuninkaan” kappaleet, sekä aina yhtä piristävä ”Ainomieli.” Polveilevat ja CMX:n monipuolisuutta esille tuovat proggressiivisemmat kappaleet ovat parasta, mitä tämä yhtye on tehnyt. Kuulin eräältä tuttavaltani, että vuosia takaperin tällä Suomi-rockin sekasikiöllä olisi ollut soitannollisia ongelmia näiden eeppisten teosten hallinnassa. Jotain kasvua on tapahtunut, nimittäin ainut mainittava ongelma keikalla oli Yrjänän laulun kuuluvuus. Matalimpien kohtien sanat eivät oikein kuuluneet, mutta sille ei voi mitään.

Encorena, niin kuin aina, saimme kuulla riipaisevan, noin kaksikymmentä sekuntia kestävän tarinan Matista. Enpä ole koskaan kokenut niin lyhyttä pittiä.

Kirjoittanut: Riku Luoma