CMX – Mesmeria

Kirjoittanut Ville Syrjala - 11.2.2015

”Ja kevät tulee taas” on fraasi, joka kiskaisee CMX:n uusimman albumin ”Mesmeria” liikkeelle. Tuon kyseisen ensisinkun kuullessani tuli tunne, että voisin päästä yli liikavakavasta CMX-fanittamisesta. Se on tauti, jonka oireena on ymmärtää arvokkaiksi vain ne levyt, joihin ensimmäisenä aikoinaan ihastui, sekä kokea olevansa ainoa ihminen, joka jotain kyseisestä yhtyeestä ymmärtää. Pystyin omaksumaan kappaleen oikein miellyttävänä, vaikka sisimmässäni tunsin, ettei tämä ole parasta kuulemaani CMX:ää. ”Rakkaudessa ja sodassa” riitti kuitenkin siihen, ettei pelkää lopun albumin olevan pelkkää pettymystä. Se on jo nykyään helvetin paljon.

Edellinen rockriffipainoitteinen ”Seitsentahokas” toimi, koska se keskittyi yhteen asiaan ja onnistui siinä varsin hyvin putkauttaen samalla ulos pari mieleenpainuvinta CMX-rallia. ”Mesmeria” ottaa hieman kevyemmin rantein, jolloin veri pumppaa kropassa tasaisemmin ja happea riittää keuhkoihinkin asti. Omaan korvaani albumin ulosanti sijoittuu johonkin ”Iäti”-albumin ja ”Rautakanteleen” välimaastoon, vaikkei se myöskään edelliseltä oksalta tavoittamattomiin pomppaa. Tämänkaltainen levy on hyvä jatkumo parin vuoden takaiselle julkaisulle.

Sanoitukset tuntuvat pyörivän rakkausmaisemissa, tällä kertaa jopa niinkin selvästi, ettei tilaa juurikaan jää arvuutteluille. Itse kuulun niihin, jotka nautiskelevat kappaleiden mukana lauleskelusta ymmärtämättä juurikaan sanoituksia, jos niitä ei rautalangasta väännetä. Yrjänän sanoitukset vaativat omille aivoilleni liian paljon keskittymistä ja perehtymistä, että jaksaisin ottaa aina tarkoin selvää, mitä niillä oikein haetaan. Tiedän niiden olevan vain ilmansuuntia eikä tarkkoja GPS-karttareittejä, jolloin kuuntelijalle jää enemmän tilaa kehitellä omat näkemyksensä sanoituksista. Yleensä kuitenkin tyydyn vain nappaamaan sieltä täältä lauseita, jotka kuulostavat originaaleilta ja mielenkiintoisilta, kuten vaikkapa ”pahan ilman paskalintu / väärämieli, vainolainen / juoppa tuoppi poronkusta / poronkustapa hyvinkin”. ”Mesmerialla” korvanlehtiin tarraavia jänniä ja outoja lyriikoita ei juurikaan ole. Ne kuitenkin pysyvät edelleen tarpeeksi kaukana yleismaailmallisista kuluneista latteuksista, mutta tällä kertaa sanoitukset eivät herätä minussa ahaa-elämyksiä vaan jäävät kulkemaan kahlittuina muuhun kappaleeseen.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

Vaikka CMX:llä onkin järkälemäisiä albumikokonaisuuksia diskografiassaan, johon mahtuu yksi selkeä talvinen teemalevykin, on bändin vahvuus enemmän kappaleissa kuin albumeissa. ”Mesmeria” ei tee tähän poikkeusta, sillä se rakentuu pääosin yksittäisistä kappaleista, vaikka pari tarraakin kovemmin seuraavan nilkoista. Aiemmin mainitun sinkkuviipaleen lisäksi levyltä löytyy muitakin namupaloja, kuten jäykästi tahdistettu ”Hyperborea”, yhden CMX:n pop-kermaisimman korvamatokertsin omaava ”Laavaa”, ”Auran” ajat mieleen tuova slovari ”Ojai” ja mukavasti kerroksittain kasattu ”Mystiikan Ontologinen Sydän”. Lopuissakin kappaleissa on hetkensä, kuten ”Mestarirakentajan” raivokohtaus ja ”Kauneuden Pitkä Varjo” -kappaleen koskettimien ja kitaran kepeä leikittely, mutta varsinkin albumin loppupuolella alkaa terävin kärki tylsyä ja kappaleet alkavat toistaa liikaa yhtyeelle tuttuja maneereja, jolloin ne helposti katoavat sinne loppujen sekaan. Niillä lopuilla tarkoitan kaikkia CMX:n 30-vuotisen taipaleen aikana levyttämiä kappaleita, joita on jo kolmisen sataa. Pakko myöntää sen olevan melkoinen syrjähyppy, jos tahtoo siitä paljoudesta erikseen erottua.

”Mesmeria” on helppo hyväksyä CMX:n 15. albumiksi, muttei siitä minusta ole palkintopallille kolmen parhaan joukkoon – eikä oikein pistesijoillekaan. Odotin ehkäpä liikaa tämän albumin ottavan enemmän pesäeroa muuhun tuotantoon, eikä biisimateriaali nyt oikein jaksanut kuin puoleen väliin reissua täydellä tankilla. Saattaa toki olla, että tämä menee siihen samaan mutu-tuntuman luomaan siksakkia iskevään ”joka toinen albumi on hyvä, joka toinen ei” -systeemiin, joka minulla on ollut päällä loistavan ”Dinosaurus Stereophonicusin” jälkeen. Irtosipa silti muutama hyvä ki(m)pale, joiden vuoksi tämän albumin pariin tahtoo palata uudestaankin.

6/10

Kappalelista:
01. Rakkaudessa ja sodassa
02. Hyperborea
03. Laavaa
04. Ojai
05. Kauneuden pitkä varjo
06. Mestarirakentaja
07. Valles Marineris
08. Teräs
09. Mystiikan ontologinen sydän
10. Tuleen kirjoitettu
11. Tulisaarna
12. Eksopaleoklimatologi