Jo ensi tahdeillaan tämä levy vie sinut lyhyelle kahden kappaleen matkalle erittäin synkkiin ja syviin maisemiin. Coffins aloittaa EP:n erittäin paksulla ja synkkäsävyisellä doomahtavalla menolla, mikä äkkiä muuttuu nopeammaksi kuitenkaan menettämättä painostavaa tunnelmaansa. Tuntuu siltä, että Coffins vain paranee levy levyltä tai kappale kappaleelta. Laulajan tumma mörinä on jotenkin saanut enemmän ymmärrettävää artikulointia ja luonnollista kurkkukorinaa. Kun doomahtavan laahaavat alkutahdit on podettu, loppu kappaleesta polkee tahtia mukavalla rallilla. Jos legendaarinen Motörhead olisi ollut deathahtavaa doomia ja Japanista, se olisi voinut olla tällaista!

Ilsa vie Coffinsin möristelyä hieman rokkaavampaan ja melodisempaan osastoon, tai siltä ainakin aluksi tuntuu, ennen kuin huomaa, että mahtavan synkeää poljentaa tämäkin on eikä mitenkään riko EP:n kokonaisuutta. Ilsan poljento on todella eteenpäin vievää, ja kertosäe rytmittää tätä pyörivää ratasta hyvin. Laulaja on miellyttävän erilainen Coffinsin mörinän jälkeen huutokarjunnallaan kuitenkaan kuulostamatta metalcoren yliampuvalta metelöinniltä. Kappaleen puolivälissä kertosäkeessä säröllään kirkastuva kitara on täydentävä sävy, joka saa väkisin ilomielisenkin kuuntelijan kannat lyömään tahtia pää notkahdellen leuasta kattoon.

Kokonaisuutena kahden samantyylisen, mutta erilaisen yhtyeen split-EP on todella vahva ja miellyttävä kokonaisuus. Erilaisuudestaan huolimatta äänimaailmassa on samankaltaisuuksia, joten kuuntelukokonaisuus pysyy yhtenäisenä kokonaisuutena.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

9/10

Kappalelista:

1. Coffins – Tyrant

2. ILSA – Cult Of The Throne

Kirjoittaja: Daniel ”Thaumiel Nerub” Neffling