Copenhellin viimeinen päivä tarjosi Toolia, Body Countia sekä Volbeatin Michael Poulsenin death metalin kimpussa

Tanskan suurin metallifestivaali Copenhell oli tullut tämän vuoden viimeiseen päiväänsä ja tarjolla sen ohjelmistossa olivat mm. Accept, AsInHell, Crypta, Body Count, Tool sekä death metalista järjestetty paneelikeskustelu.

Viimeinen päivä oli hyvä aloittaa Cryptan death metalilla. Cryptahan on entisen Nervosan laulajan Fernanda Liran nykyinen yhtye ja ehtinyt julkaista pari todella napakkaa levyä. Bändihän on ollut kovassa nosteessa aina perustamisestaan saakka. Tämän myös huomasi, kun kolmannen lavan alue oli aivan täyteen ammuttu. Yleisöä tuntui olevan enemmän kuin Cradle Of Filthillä, joka oli pienimuotoinen yllätys. Nelikon setti keskittyi pääosin viimeisimmän levynsä ”Shades Of Sorrown” biiseihin. Keikka aloitettiin kappaleella ”The Other Side of Anger” ja heti perään vuorossa oli ”Poisonous Apathy”. Crypta-nelikko tykitti tiukan setin ja kitaristikaksikko Bergamaschi / Di Falchi loihti tapporiffejä toinen toisensa perään. Keikan perusteella ei ole mikään ihme, että bändi on ollut nousukiidossa, sillä niin rautaisessa iskussa se koko keikan ajan oli. Brasilialainen death metal elää ja voi hyvin vuonna 2024.

Saksan heavy metal -legenda Acceptin keikka myöhästyi noin puoli tuntia aloituksesta. Jostain syystä lavan äänentoistolaitteiston kiinnitykset piti tarkistaa ja vahvistaa. Kun Acceptin aikataulu venyi, jouduin jättämään keikan lopulta välistä, sillä samaan aikaan oli alkamassa keskustelutilaisuus death metalista Comic Conin puolella. Keskustelutilaisuudessa oli vieraina paikallisia death metal -muusikoita kuten Jacob Hansen (Invocator, AsInHell), Michael Poulsen (AsInHell, Volbeat, Dominus), Anders Lundmark (Konkhra) sekä entinen Morgothin nokkamies Marc Grewe. Nelikko muisteli, miten löysivät death metalin, miten kasetteja vaihdeltiin, miten päätyivät bändeihin jne. Eli perimmäiset jutut, miten skene lähti Tanskassa aikanaan liikkeelle. Jos vanhemman liiton lukijat aikoinaan ihmettelivät, miksi Esbjergissä soittivat kaikki kovat thrash/death/black metal -yhtyeet, niin nykyinen tuottajaguru Jacob Hansen järjesteli keikkoja, jotta sai niitä omalle yhtyeelleen Invocatorille.

Seuraavaksi oli luvassa paluu takaisin keikkojen pariin, kun päälavalle asteli Ice-T:n johtama Body Count. Keikka täräytettiin käyntiin Slayerin ”Raining Blood” -klassikolla, josta jatkettiin suoraan debyyttialbumin materiaaliin ja kappaleisiin kuten ”Bowels of the Devil” sekä ”There Goes the Neighborhood”. Kieltämättä 66-vuotiaalla Ice-T:llä alkaa tossu jo hieman painamaan, joten suuremman roolin keikalla viihdyttämisestä hoiti tämän poika, joka päätyi lopulta myös crowdsurffaamaan yleisön seassa. Bändi esitteli tulevan ”Merciless”-albuminsa materiaalia soittamalla kyseisen levyn nimikkobiisin. Ice-T bongasi nuoria yleisön seasta ja piti puheen kiusaamisesta. Hänen jälkikasvuistaan nuorin, kahdeksanvuotias tytär sai esitellä ”Talk Shit, Get Shot” -kappaleen. Body Countin setti oli kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä, ja sisälsi varsin hyvän läpileikkauksen niin vanhoja klassikoita kuin myös tulevan albumin materiaalia.

Seuraavaksi vuorossa oli jälleen valintojen maailma, koska tarjolla oli kolme mielenkiintoista yhtyettä samaan aikaan: AsInHell, High On Fire ja Enforced. Löysin itseni lopulta AsinHellin keikalta, koska bändiä ei kotimaassa ainakaan tänä kesänä nähty. Yhtyeen debyyttialbumi ”Impii Hora” on erittäin pätevää vanhan liiton death metalia, mikä ei tokikaan ole ihme, sillä onhan mukana entinen Invocatorin kitaristi ja tuottajavelho Jacob Hansen ja mikin varressa entinen Morgoth-kurnuttaja Marc Grewe. 

Keikan puolivälissä koettiin upea medley, jossa soitettiin pätkissä Deathin klassikkoalbumi ”Leprosy” kappale kappaleelta ja myöhäisemmässä vaiheessa fiilisteltiin vielä hieman Morgothia, Autopsya sekä Obituarya. Siinä missä bändi päätti kunnioittaa juuriaan soittamalla pätkiä vanhoista klassikkokappaleista, toimi myöskin sen oma materiaali erittäin hyvin livenä. Jos ”Impii Hora” olisi julkaistu death metalin kulta-aikoina, olisi kyseessä tänä päivänä todennäköisesti genren klassikko. Marc Grewen ääni on yhä todella vahva, ja keikka oli heittämällä yksi festivaalin parhaista.

Viimeisen päivän pääesiintyjä oli Tool. Bändin suosion huomioon ottaen olisi odottanut, että päälavan alueella olisi ollut huomattavasti suurempi yleisömäärä. Liekö ollut monella tässä kohdin jo kotimatka mielessä, sillä yllättävän tyhjä oli kenttä bändin aloittaessa. Valitettavasti Tool ei antanut kenenkään kuvata keikkaansa, ja kuvaajia uhattiin festivaalista ulos heittämisellä mikäli he päätyisivät yleisöstä keikkaa kuvaamaan, joten päätimme totella määräyksiä eikä kuvia siten ole tarjolla. Edes videoscreenit eivät bändiä kuvanneet, vaan nekin oli pyhitetty erilaisille animaatioille, joita näytettiin niin sieltä kuin lavan takaseinustaltakin. Nokkamies Keenan ei turhia kuluttanut aikaa yleisön kosiskeluun, vaan bändi keskittyi vain soittamaan keikkansa läpi. Keenan pysytteli tavoilleen uskollisena lähestulkoon kokonaan lavan takaständillä rumpujen vieressä, kun Jones ja Chancellor pysyttelivät pitkälti omilla paikoillaan hoitaen soittamisen. Visuaalisuuden puolesta Tool näytti komealta, mutta kaiken kaikkiaan keikasta jäi vähän sellainen suorittamisen maku suuhun. Biisien osalta settilista oli varsin tasainen läpileikkaus yhtyeen tuotannosta. Sopiko Tool neljä päivää kestävän festivaalin viimeiseksi pääesiintyjäksi? Oma mielipiteeni on että ei, sillä yhtyeen olisi pitänyt saada esiintyä vieläkin pimeämpään aikaan, jolloin lavashow olisi päässyt enemmän oikeuksiinsa, ja vaikkapa festivaalin ensimmäisen tai toisen päivän aikana, kun festariyleisöllä olisi vielä riittänyt bensaa jäädä yhtyettä katsomaan. Bändi kyllä kuulosti livenä tiukalta, mutta jotenkin vain ajankohta keikalle tuntui huonolta.

Copenhellissa tulee joka vuosi vastaan varsin paljon suomalaisia, eikä se ole ihme, sillä festivaaliin matkustus on erittäin helppoa ja kaikki palvelut toimivat erittäin hyvin. Festivaali-alueelle pääsee kätevästi bussilla suoraan keskustasta, ja sen lokaatio on kaiken kaikkiaan toimiva lavojen suhteellisen pitkistä etäisyyksistä huolimatta. Kööpenhaminan kaupungilla on ilmeisesti jotain suunnitelmia festivaalin alueena toimivalle telakka-alueelle, joten nähtäväksi jää, kuinka kauan festivaali saa vielä tuossa paikassa pysyä ennen kuin tulee muutto johonkin toiseen paikkaan. Kaiken kaikkiaan Copenhell on kuitenkin erittäin hyvin järjestetty ja toimiva tapahtuma, jota voi lämpimin mielin suositella suomalaisille raskaan musiikin ystäville.