Corona Skies – Fragments Of Reality

Kirjoittanut Aleksi Parkkonen - 10.11.2016

Corona Skies -nimi tuo väistämättä mieleen meksikolaisen olutmerkin ja mikäs siinä, rokki ja olut ovat varsin hyvä yhdistelmä – kunhan jälkimmäistä ei innostu nauttimaan liikaa. Suomalainen Corona Skies ei kuitenkaan haiskahda oluelle vaan rock ’n’ rollille. Kuuden hengen yhtye, joka yhdistelee musiikissaan hard rockia, discomusiikin elementtejä ja raivoisaa ulosantia, on perustettu vuonna 2009 ja on ehtinyt julkaista vuonna 2011 EP:n. Verratessa ”To Pluto And Never Back” -ep:tä yhtyeen ensimmäiseen täysipitkään ”Fragments Of Reality” on vaivatonta huomata, kuinka vuodet ovat koulineet yhtyettä.

Viiden vuoden aikana kehitystä on selkeästi tapahtunut – siinä missä ep:n viisi raitaa muodostavat sekalaisen ja vaikeasti lähestyttävän paketin, debyyttialbumi tekee ison parannuksen. Niin ep:ltä kuin debyyttialbumiltakin löytyy kappaleita laidasta laitaan, mutta ”Fragments Of Realityllä” kokonaisuus kuulostaa selkeämmältä ja paremmalta. Corona Skies on hionut omaa ääntään, muttei niin paljon, että siitä olisi hävinnyt särmikkyys. Debyyttialbumilla syntetisaattorit ja discomaiset efektit ovat enemmän esillä, mutta ne sointuvat tyylikkäästi yhteen raskaiden melodioiden kanssa. ”Rite Of Passage” on juhlava intro, jota seuraa rento rockralli ”Big Boys Blues”, joka hukuttaa lapsuuden päivien aiheuttaman surun olueen. Kolmas raita ”The Social Network” on intensiivinen, huumaavalla nopeudella etenevä kappale, joka yhdistelee ennakkoluulottomasti rouheat kitarariffit syntetisaattorin värikkäisiin melodioihin. ”The Social Network” ottaa nimensä mukaisesti kantaa sosiaalisen median varjopuoliin, joista vokalisti-kitaristi Salovaara vaahtoaa antaumuksella.

”Falling Skyn” iskelmämäinen alkutunnelma on hämäävä, sillä kappale ei tule olemaan mikään Taiskan ”Mombasa” vaan ehta rockballadi, jossa kuullaan hieno kitarasoolo ja fiilistellään melankolista äänimaailmaa. ”Delirium Disco” on raakaa energiaa täyteen purkitettu tehokappale, jonka sekopäinen discorock-paahto saa heikkohermoiset voimaan pahoin ja muut kuuntelijat hyppimään seinillä. ”Business Suits You” jatkaa samalla linjalla mutta on piirun verran kesympi veto. Kappaleen kertosäkeet ovat tarttuvat, ja niiden lomassa soivat sahaavat riffit työntävät ”Business Suits Youn” syvälle tärykalvojen uumeniin. ”Summer Bum” edustaa klassisempaa hard rockia, jossa kuullaan vokalisti-kitaristin korkeampaa laulutyyliä sekä erikoinen ”puhelu”, jossa soittaja kannustaa voimasanojen kera vastaajaa tulemaan reippaasti keikkapaikalle.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Mainos päättyy

”The Sea Of My Mediocrity” on debyyttialbumin kokeilevin kappale. Kappale on lähes yhdeksänminuuttinen, ja siinä leikitellään erilaisilla temmoilla ja melodioilla. Lopputuloksena on järkelemäinen melodioiden kirjo, joka ei puuroudu yhdeksi massaksi vaan pysyy helposti kuunneltavana ja miellyttävänä kuuntelukokemuksena. ”The Sea Of My Mediocrity” on mahtipontinen, mistä on hyvä laskeutua rauhalliseen ”Only The Gods Are Lonely” -kappaleeseen. Aluksi Salovaaran laulua säestää vain akustinen kitara, minkä takia kappale tuntuu hauraalle. Pian kuitenkin mukaan tulevat kuoromainen yhteislauluosuus ja rummut, joiden seurauksena kappale kasvaa täyteen loistoonsa. ”Only The Gods Are Lonelly” on vakuuttava päätös ”Fragents Of Realitylle”, ja sen lopussa kuullaan samanlaista juhlallista melodiaa kuin introssa.

”Fragments Of Reality” on äärimmäisen monipuolinen albumi, jossa ääripäät ovat kaukana toisistaan mutta lopputuloksena on silti selkeä yksi kokonaisuus eikä kasa kappaleita, jotka olisi vain nivottu kokoon. Kappalelista on harkittu – albumilla on selkeä aloitus ja lopetus, ja tuntuu, kuin kappaleita kuunnellessa etenisi kronologisesti albumin elämänkaaren läpi. Viimeisen hymnin soitua olo on tyytyväinen, mutta mikä tärkeintä – löytyy myös polttava halu kuunnella albumi uudestaan. Corona Skies on oppinut vuosien saatossa paljon, ep:n aikaisen epävarmuuden ja sekalaisuuden voi heittää romukoppaan ja olla tyytyväinen lopputulokseen.