Corona Skiesin Matias Knuuttila: ”Monia nykyajan rock-yhtyeitä vaivaa ennalta-arvattavuus.”
Corona Skies julkaisee ylihuomenna debyyttialbuminsa ”Fragments Of Reality”. Yhtye yhdistelee soundiinsa metallia, hardrockia sekä disco-elementtejä. Kaaoszine pääsi jututtamaan yhtyeen kitaristi Matias Knuuttilaa, joka kertoi tulevasta debyyttialbumista, sen eroista verrattuna aiemmin julkaistuun ep:n sekä esitti näkemyksensä nykypäivän rockin ja metallin nykytilanteesta.
Mitenkäs Corona Skiesin vuosi on mennyt?
Matias: Kiitos kysymästä, mukavasti on mennyt ja varsin odottavissa tunnelmissa. Debyyttialbumi ”Fragments Of Reality” valmistui alkukevään aikana, ja sen jälkeen olemme keskittyneet levyn julkaisuun liittyviin seikkoihin. On kuvattu musavideota, otettu uusia promokuvia ym. Kesän aikana selvisi viimein albumin julkaisukuviot erinäisten neuvottelujen jälkeen. Paraikaa on menossa meidän mittapuulla varsin intensiivinen treenijakso tulevia keikkoja varten.
Mainos päättyy
Debyyttialbuminne ”Fragments Of Reality” julkaistaan marraskuun puolenvälin tiennoilla. Ovatko odotuksenne albumin suhteen korkealla?
Matias: Levyä alettiin tehdä jo alkuvuodesta 2015, joten onhan tätä albumia saanut odottaa… Mutta jos nyt puhutaan vakavissaan, niin mitään kovin konkreettisia odotuksia en ole ainakaan henkilökohtaisesti asettanut esimerkiksi levymyynnin suhteen. Tähän levyyn on panostettu paljon sekä henkisesti että taloudellisesti, joten jälkikäteen on mukava todeta, että se kannatti. Odotan ja toivon suuresti myös muiden kuulevan sen, että nyt ei ole menty siitä, missä aita on matalin, ja että bändi on pistänyt itsensä kunnolla likoon. Lyhyesti sanottuna kuitenkin tärkeintä olisi, että levy löytäisi kuulijansa, mikä ei tietenkään ole itsestäänselvyys tänä päivänä, koska musiikkia tuotetaan genrestä riippumatta jatkuvasti valtavia määriä. Pienien tuntemattomien bändien on vaikea erottua joukosta ja tulla löydetyksi some-virrasta.
Verrattaessa ”Fragments Of Realityä” vuonna 2011 ilmestyneeseen ”To Pluto and Never Back” -ep:hen eron voi kuulla. Oliko suunnanmuutos tietoinen? Mitä asioita teitte eri lailla ensimmäisen pitkäsoiton kohdalla ja miksi?
Mainos päättyy
Matias: ”Pluto”-EP:llä puhalsivat kasarihenkiset tuulet, mikä johtui pitkälti siitä, että noina vuosina meikäläinen diggali aika kovasti 80-luvulla tehtyä musaa. Joskus lukion jälkeen jostain kumman syystä hurahdin niihin kasarijuttuihin, ja CD-kokoelmiin tuli hommattua niin Europen, Van Halenin kuin Dingonkin (kyllä!) tuotantoa. Siitä osastosta tuli tuolloin paljon ammennettua, mikä kuuluu selkeästi ”Pluto”-EP:n biiseissä, jotka ovat sävellyksellisesti mun käsialaa. Etenkin Osku (Oskari Salovaara, laulaja) alkoi ”Pluto”-EP:n jälkeen ottaa isompaa roolia sanoitusten sekä biisinteon saralla. Myös Panu (kitaristi) on aktivoitunut biisinkirjoituksessa. Myönnän myös, että bändin alkuaikoina halusin pitää ”musiikilliset langat” tiukemmin käsissäni, mikä johti siihen että muiden jätkien biisit tai ideat eivät sellaisenaan istuneet siihen muottiin, miten itse asiat näin, ja jäivät näin käyttämättä. Nyt on koko bändin sävellys/sanoitus-potentitiaali otettu käyttöön, mikä kyllä kuuluu musiikissamme positiivisesti omaleimaisempana.
Mitä tulee bändin musiikillisen linjan muutokseen, niin mitään tietoisia valintoja emme ole tehneet. Paitsi ehkä sen, ettemme lähde viemään sitä mihinkään tiettyyn suuntaan vaan annamme musiikin ”rönsyillä”, se on meidän ydinosaamistamme. Kun sävellyksistä vastaa useampi henkilö ja vaikutteita suodatetaan useamman kuin yhden henkilön kautta, lopputulos on tietysti monipuolisempi.
EP:n levytysprosessi oli myös hyvin erilainen kuin debyytin. EP äänitettiin parissa viikossa, biisejä ei juuri sovitettu studiossa vaan ne äänitettiin, niin kuin me siihen aikaan niitä keikoilla soitimme. Debyyttialbumin biisit ovat taas niin erilaisia tunnelmiltaan, ettei tällainen lähestymistapa olisi tuottanut toivottua lopputulosta. Biisien sovittaminen vietiin ihan eri tasolle, ja etenkin kitara- ja kosketinsoundeihin kiinnitettiin nyt huomattavasti enemmän huomiota. Myös Oskun laulutaidot ja äänen monipuolisuus pääsee paremmin oikeuksiinsa tällä äänitteellä. Iso kiitos kuuluu myös äänittäjä/tuottaja Joona Lukalalle, jolla riitti intoa ja taitoa toteuttaa kaikkein erikoisimmatkin ideat. Työ- ja perhekuviot jarruttivat prosessia sen verran, että levyä tehtiin erinäisissä pätkissä lopulta koko vuoden 2015 ajan.
Yhdistelette musiikissanne hardrockiin niin disco-elementtejä kuin punkkimaista vihaisuuttakin. Albumiltanne löytyy myös musiikkia laidasta laitaan: ”Falling Sky” on rauhallinen fiilistelykappale, kun ”Delirium Disco” taas räjähtävä disco-rocksekoilu. Mistä soundinne on peräisin? Onko teillä ollut jokin tai useampi merkittävä yhtye, joka olisi inspiroinut musiikkianne?
Matias: Nykyinen soundi on tavallaan bändin noin kymmenvuotisen kehityksen tulosta. Kitaristikaksikko, eli minä ja Panu, diggaili teinivuosina sellaisia bändejä kuin Bodom ja Iron Maiden, ja uskon, että se myös kuuluu biiseissä. Panun soittotyyli on enemmän thrash, omat varhaiset vaikutteeni tulevat enemmän tuolta power metal -osastolta. Minulle tärkein yhtye vaikutteiden osalta on jo vuosia sitten kuopattu imatralainen Twilightning, jonka musiikki kolahti kovaa reilu kymmenen vuotta sitten. Kun Osku liittyi bändiin, biisit olivat vielä suhteellisen suoraviivaista power-henkistä tilutusta, ja siitä ne alkoivat kehittyä nykyiseen suuntaan. Oskun vaikutteet eivät tule metalliskenestä, vaan hänelle yksi tärkeimmistä yhtyeistä lienee Queen, joka on varmasti vaikuttanut paljon siihen, miten hän rakentaa isoja ja monimutkaisia laulu- ja kuorosovituksia. Oskun laulu on yksi tärkeä elementti bändin yleissoundissa, eikä se ole perinteisintä ”hevi-osastoa”. Meillä kaikilla on myös vähän erilainen musiikkimaku, ja vaikutteita tulee siten monelta suunnalta, joten on tuntunut luonnolliselta laajentaa väripalettia myös heavyhommien ulkopuolelle. Näin meidän biiseihin on päätynyt niin discosettiä kuin akustista maalailuakin. Meistä osa elättää itsensä musiikilla, tekemällä mm. bile/hääkeikkaa, ja soittoon ja soundiin varmasti vaikuttaa tavalla tai toisella se, että löytyy kokemusta muustakin kuin hevin veivaamisesta.
Kuka tai ketkä toimivat yhtyeessänne sanoittajina, ja mistä inspiraatio sanoituksiin löytyy? Tulevatko sanoitukset ”Social Networkin” lailla henkilökohtaisesta elämästä?
Matias: Meikäläinen ja laulajamme Osku vastaamme bändin sanoituksista. Oskun tyyli kirjoittaa on ehkä hieman tarinallisempi, minä taas tykkään leikitellä kielikuvilla ja kirjoittaa vähän korkealentoisempaa pohdiskelevaa tekstiä. Minulla biisien aiheet kumpuavat eletystä elämästä, mutta harvemmin liitän mukaan mitään varsinaisia tositapahtumia. Yleensä kirjoitan niistä asioista, jotka sillä hetkellä puhuttelevat ja pyörivät mielessä, joten sillä tasolla ne ovat henkilökohtaisia.
Yhtyeenne synty sijoittuu vuoteen 2009, eikö? Yhtyeellänne on myös yhteys bändiin nimeltä Los Bibbalos – vokalisti-kitaristi Oskari Salovaara on Los Bibbalosin entinen jäsen ja kosketinsoittaja Ville Vihko sekä basisti Janne Mäkiö ovat Corona Skiesin ohessa myös Los Bibbalosin nykyisiä jäseniä. Mistä Corona Skies sai alkunsa, ja kuinka Los Bibbalos liittyy Corona Skiesiin?
Matias: Corona Skiesin ensiaskeleet otettiin jo vuonna 2005, mutta vuodesta 2009 olemme soittaneet nykyisellä kokoonpanolla. Tuohon asti bänditoiminta oli lähinnä treenikämpällä kaljottelua, ensimmäisten omien biisien kyhäilyä ja coverien soittamista, sellaista nuorten jätkien hengailua. Vuosina 2008-2009 bänditoimintaan tuli enemmän ryhtiä, kokoonpano vakiintui täysvahvuiseksi ja ensimmäiset keikat soitettiin ja demoja ääniteltiin. Nykyiseen kokoonpanoon päädyttiin muutamien vuosien aikana pikkuhiljaa, esimerkiksi Jannen ja Villen kanssa olin soittanut aiemmin toisessa bändissä, Osku löydettiin mukaan yhteisistä opiskelijapiireistä.
Los Bibbalos syntytarinaa en tiedä kovin tarkkaan, mutta ymmärtääkseni Jannen välityksellä kaikki kolme päätyivät soittamaan bilemusaa Los Bibbalokseen. Tämä tapahtui muistaakseni joskus vuosien 2010-2011 tienoilla. Eli tällainen yhteys näiden bändien välillä on, muttei mitään sen erikoisempaa.
Yhtyeenne nimi on erikoinen. Mistä nimi Corona Skies tulee? Onko sillä yhteys Corona-olueen?
Mainos päättyy
Matias: On aina ikävä tuottaa pettymys kertomalla, että nimi ei varsinaisesti tarkoita mitään eikä sillä ole sen erikoisempaa tarinaa takanaan. Muistaakseni meidän entinen kitaristimme ehdotti, että bändin nimessä olisi sana ”Corona”, ja siihen piti keksiä vielä jotain lisää. Tähän sitten lopulta päädyttiin. Ehkä se olut-yhteys jossain alitajunnassa vaikutti, vaikka tuohon aikaan juotiinkin vain halvinta suomalaista keskiolutta.
Omien sanojenne mukaan olette soittaneet monia keikkoja. Mikä on ollut tähän mennessä paras keikkakokemus?
Matias: Monenlaisissa paikoissa ja tapahtumissa on tullut soitettua. Ensimmäisessä keikassa vuonna 2008 oli omanlaistaan hohtoa: kauhea näyttämisen halu, kun paikalle oli saapunut suuri joukko kavereita katsastamaan, mistä tässä bändissä on oikein kyse. Vuonna 2010 soitimme kaksi keikkaa opiskelijaristeilyllä Silja Europalla. Ensin illalla yksi keikka, seuraavana päivänä toinen ”tukka kipeänä”. Hauskaa oli. Ei se ehkä soitannollisesti ollut paras keikkareissu, mutta mieleenpainuva sellainen! Varsinkin bändin alkuaikoina soitimme myös jonkin verran opiskelijabileissä, joissa setti koostui pääasiassa rock-covereista. Siinä tuli todettua, että bändimme kykenee hyvin monipuoliseen ilmaisuun, mitä osaamme nykyään paremmin hyödyntää myös uusissa biiseissä debyytillämme.
Viimeisen vuoden aikana keskuudestamme on poistunut useampi merkittävä musiikintekijä, kuten Lemmy Kilmister ja David Bowie. Myös moni vanhempi yhtye on joko päättänyt uransa. kuten Mötley Crüe ja Motörhead, tai on päättämässä sitä, kuten Black Sabbath. Uskotteko, että jonain päivä tullaan näkemään rock- tai metalliyhtye, joka voisi paikata aukon, jonka Metallican tai AC/DC jättää aikanaan? Olisiko kenelläkään potentiaalia tähän?
Matias: Vaikea sanoa. Rock ja heavy eivät ole selvästikään nykynuorison suosiossa, mutta toisaalta ymmärrän sen. Meno on hyvin kaavoihin kangistunutta eikä näin yleisesti ottaen tarjoa mitään kovin uutta ja jännittävää. Tietysti pinnan alla kuplii ja mielenkiintoisia bändejä on paljon. On mielenkiintoista ajatella, että jos olisin nuori nyt, innostuisinko itse samalla tavalla metallista kuin silloin noin 15 vuotta sitten vai olisiko jokin juttu vielä kovempi. Ja vaikka metalli- ja rockmusiikki olisikin jonkin ajan päästä taas suositumpaan, en kyllä usko, että samanlaisia megayhtyeitä kuin Metallica tai AC/DC enää syntyy. Nuo bändit ovat aikansa luomuksia ja saavuttaneet suosionsa jo, ennen kuin internet muutti koko musiikkibisneksen.
Mötley Crüen, Gunnareiden tai vastaavien elämänkertoja luettuaan tuntuu siltä, että noissa bändeissä olevat rockin ja metallin pahat pojat kadonneen. Onko nykyaikaisesta metallista ja rockista tullut ”sisäsiistimpää”?
Matias: Tiedän kyllä mitä tarkoitat, vaikken ole kyseisiä elämänkertoja lukenut. Mielestäni suurin ongelma ei ole bändien imago tai käyttäytyminen. Ongelmana on se, että suurin osa rock- ja metallimusiikista on tylsää ja mautonta, ”sisäsiistiä” ja ennalta-arvattavaa. On aivan liian vähän niitä bändejä, jotka tekevät musiikkia omalla tavallaan, toimivat röyhkeästi ja muiden puheista välittämättä tehden omaa juttuaan. Sellaiset asiat kiehtovat oikeasti yleisöä, siinä on rock-musan ydin! Örveltämisen osaa kuka tahansa, ei siihen musiikkia tarvitse sotkea.
Kunhan debyyttialbuminne ”Fragments Of Reality” tulee ulos ja olette heittäneet julkaisukeikan, mitä aiotte seuraavaksi? Onko ensi vuoden keikkakalenteria alettu jo täyttää?
Matias: Ensi vuonna on tarkoitus soittaa kotimaassa keikkaa levyn julkaisun tiimoilta. Kuuden miehen aikataulujen sovittaminen päivätöiden ja perhe-elämän mukaan on kuitenkin hyvin haastavaa, niiden ehdoilla tässä mennään. Toisin sanoin kaikkien kalenterit ovat jo aika täynnä, ja nyt yritetään löytää sieltä ajankohtia, jolloin päästäisiin Corona-keikoille. Mitään aikatauluja ei myöskään ole uusien biisien äänittämisen ja julkaisun suhteen.
Kiitoksia ajastanne Corona Skies! Olisiko teillä terveisiä, joita haluaisitte lähettää lukijoillemme?
Matias: Kiitos kaikille teille, jotka jaksoitte mun höpinöitä lukea. Toivon, että annatte meidän ”Fragments of Reality” -debyytille mahdollisuuden. Tsekatkaa se, saatatte jopa yllättyä ;)
Haastattelija: Aleksi Parkkonen
