Corrosion Of Conformity @ Nosturi 24.3.2015
Yhdysvaltalainen Corrosion Of Conformity juhlistaa yhdeksänkymmenluvun kultakautensa materiaalia ”Deliverance Revival” -kiertueen muodossa. Vuonna 1994 julkaistu levy aloitti uuden ajan bändin historiassa, sen siirtyessä hardcorepunk/trash -juuriltaan kohti Black Sabbathin tallaamia raskaampia jalanjälkiä. Nyt ympyrä sulkeutuu, kun viimeiset vuodet Downin riveissä taituroinut Pepper Keenan tekee paluun yhtyeen päävokalistiksi.
Nosturin yläkerran ollessa suljettuna väki pakkaantuu tiiviisti lavan ja baarin välille. Selkeästi miesvoittoinen yleisö Corrosion of Conformity, Down, TruckFighters, Fu Manchu -paitoineen fiilistelevät DJ:n kappalevalintoja. Thin Lizzyn legendaarisen ”The Boys Are Back In Townin” aikana Pohjois-Carolinan sankarikvartetti valtaa korokkeen ja aloittaa iltapuhteensa instumentaalisella sabbath-pastissilla ”These Shrouded Temples…” Sen jälkeen pärähtää ilmoille agressiivisin riffein koristeltu ”Señor Limpio”, jossa kitaristi Woody Weathermanin soolot vinkuvat monirytmiseen kappaleeseen terävästi. ”Heaven’s Not Overflowingissa” tutut murinat ja hurjat kuljetukset virtaavat salissa jengin saadessa ymmärryksen siitä, millaisella intensiteetillä orkesteri on paluunsa päättänyt tehdä.
Corrosion Of Conformityn settilista syöpyy yhdenmukaisesti ”Deliverancen” ja toisen ysärijärkäleen ”Wisebloodin” (1996) johdolla. Seitsemästätoista kappaleesta kaksitoista ovat edellä mainituista, eikä tämä ratkaisu tunnu yleisöä häiritsevän. Yhtyeen tuon ajan sävellykset ovatkin vauhdikkaan kiireettömiä ja raskaasti kulkevia hiottuja kokonaisuuksia. Yhden genren alle bändiä onkin mahdoton sovittaa, sillä alkuaikojen punktrashin kautta nykyiseen metallisempaan soundiin ovat löytäneet tiensä stonerin raflaavuus ja etelävaltioiden tarinankerronta. Dixie Sabbathia, kuten joku Allmusic.comin toimittaja aikoinaan kirjoitti. Eikä ”Long Whip/Big American” soidessa voi kieltää vahvoja Lynyrd Skynyrd -vaikutteita.
Erilaisia soundimaailmojen nyansseja tarjotaan tiuhaan, ja ”Albatrossin” aavikkorenkutus nouseekin keikan kohokohtien joukkoon. Kitaravaihdoista vastanneen roudarin läsnäolo valokeilassa lisääntyy setin keskivaiheilla, kun bändi ei tunnu tyytyvän omaan äänimaailmaansa. Lopulta Keenanin hermot menevät epävireisen kitaransa kanssa, mutta mikäs sen tyylikkäämpi ratkaisu kuin keskeytys, uusi kitara ja biisi loppuun. Meno maistuu rehellisestä ja hyväntuuliselta äijäilyltä. Jäsenet selvästi nauttivat ”paluukiertueestaan” ja Keenankin on Down-supergroupin jäljiltä vielä motivoituneen ja innostuneen oloinen vihaisen artikulaation omaava musiikin sanansaattaja.
Monien jättiläisten olkapäillä seissyt nelikko on kokeilujensa kautta löytänyt uomansa raskaan rockin historiassa. Se soittaa kovaa, huutaa, kuiskaa, tulee vimmalla kasvoille ja katoaa pois. Rigoristisesti omaan asiaansa uskova Corrosion Of Conformity tekee selväksi, ettei pelkästä nostalgiasta ole kyse. Vaikka vanhat tekeleet ovatkin pääosassa, niin 2000-luvun materiaalissa on omat huippuhetkensä, minkä todistaa jylhästi soiva ”Stonebreaker.”
Lopuksi Keenan kiittelee vuolaasti yleisöä ja kertoo matkan olleen pitkä ja välillä raskaskin, mutta fanien avulla tämä unelma on tullut todeksi. Ole hyvä vaan, ja jatkakaa. Ja jatkoa ilmeisesti seuraakin tulevana vuonna, sillä basisti Mike Dean kertoi haastattelussa mahdollisesta uudesta levystä, jonka odottaminen ei ainakaan vähene bändin nykykunnon nähtyäni. Odotetusti encoren viimeiseksi soi yhtyeen suurin hitti ”Clean My Wounds.”
Raportti: Miika Karvanen
Kuvat: Annina Sinisalo
