Yhtye, jolla on reilut kaksi ja puolituhatta Facebook-fania, joiden keski-ikä tuskin ylittää nautintoaineiden ostoon oikeuttavaa rajaa. Porilainen Countless Goodbyes on noussut jo jonkin sortin ilmiöksi ainakin popimpaa ja yksinkertaisempaa metalcorea kuuntelevan yleisön keskuudessa, ja voittipa viisikko Nummirockin demoskabankin vuonna 2011. Omaperäisyys korvataan taatulla Ansa-studion soundimaailmalla, harvojen uusien ideoiden tehotoistolla ja paikoitellen ihan oikeastikin tarttuvilla osuuksilla.

Puolentoista vuoden takaiselta ”Innocent”-demolta ei olla loppujen lopuksi tultu eteenpäin millään muulla aspektilla, kuin viidellä uudella raidalla. Kaava on tuttua ja turvallista Asking Alexandria vs. A Day To Remember-kohkaamista ilman sen kummempia koukkuja, vaikka yrityksen puutteesta ei korkeimmillaan parinkymmenen ikävuoden hujakoilla pyöriviä herroja voi syyttää. Kunkin kappaleen sisälle on pyritty saamaan runsaasti vaihtelua, niin pituuden, tempolukeman, kliinien laulujen ja ärjynnän balanssin, kuin jyrisevien breakdownienkin voimin. Ratkaisu on todellinen kaksiteräinen miekka, sillä avausbiisi ”Never Forget” kuulostaa ihan maukkaalta aina siihen asti, kunnes puhtaat kertsilaulut iskevät mukaan tuhoten muutoin ihan pätevänoloisen perusaggressiivisen tsipaleen. Seuraavassa ”Falling Downissa” vihaisuutta viedään onnistuneesti vieläkin pidemmälle, mutta sama ongelma seuraa kappaleesta toiseen. Toki tätä seuraava tarttuva breakdown ja akustinen, aavistuksen Heaven Shall Burn:lta kuulostava näppäily palauttavat kappaleen plusmiinusnollaan, kunnes kuuntelijan tärykalvoja siunataan uudelleen samalla, korvakammioita teloittavalla kertosäkeellä. Kehnoin tapaus lienee yhtyeen nimikkoralli ”CG”, jonka Parkway Drive -vaikutteiset säkeistöt ovat taas ihan kohdillaan, mutta… no, arvaatte varmaan.

Kuten niin monen muunkin orkestraation kohdalla, luhistuu Countless Goodbyesin rakentama status musiikilliseen kasvottomuuteen. Samasta muotista valetut vedot eivät pysy elossa kestoaan pitempään, vaikka soundimaailman puolesta ollaankin oikealla suunnalla. Jos demon päätöskaksikko, edelliseltä julkaisulta tutut ”Innocent” ja ”Take My Hand” osoittautuvat koko paletin parhaiksi hetkiksi, täytyy jonkin olla pielessä. Riemukkaimmat ilonkiljahdukset syntyvät ”Broken & Shatteredin” kohdalla, joka ”raskastelee” alussa kuin Circle of Contempt, käyttäen yllättävän toimivasti hyväkseen syntikkasinfoniaa.

Yrityksestä yläfemmat ja käytöskympit, innovatiivisuudesta ja trendikkyyden aallonharjalla ratsastamisesta saman verran miinusta. Jos vedetään turpaan, niin vedetään sitten kunnolla.

5/10

Kappalelista:
01. Never Forget
02. Falling Down
03. Mental Chaos
04. CG
05. Broken & Shattered
06. Innocent
07. Take My Hand

https://www.facebook.com/CountlessGoodbyesOfficial

Kirjoittanut: Tomi Salmi