Countless Goodbyes – Broken & Shattered EP
Yhtye, jolla on reilut kaksi ja puolituhatta Facebook-fania, joiden keski-ikä tuskin ylittää nautintoaineiden ostoon oikeuttavaa rajaa. Porilainen Countless Goodbyes on noussut jo jonkin sortin ilmiöksi ainakin popimpaa ja yksinkertaisempaa metalcorea kuuntelevan yleisön keskuudessa, ja voittipa viisikko Nummirockin demoskabankin vuonna 2011. Omaperäisyys korvataan taatulla Ansa-studion soundimaailmalla, harvojen uusien ideoiden tehotoistolla ja paikoitellen ihan oikeastikin tarttuvilla osuuksilla.
Puolentoista vuoden takaiselta ”Innocent”-demolta ei olla loppujen lopuksi tultu eteenpäin millään muulla aspektilla, kuin viidellä uudella raidalla. Kaava on tuttua ja turvallista Asking Alexandria vs. A Day To Remember-kohkaamista ilman sen kummempia koukkuja, vaikka yrityksen puutteesta ei korkeimmillaan parinkymmenen ikävuoden hujakoilla pyöriviä herroja voi syyttää. Kunkin kappaleen sisälle on pyritty saamaan runsaasti vaihtelua, niin pituuden, tempolukeman, kliinien laulujen ja ärjynnän balanssin, kuin jyrisevien breakdownienkin voimin. Ratkaisu on todellinen kaksiteräinen miekka, sillä avausbiisi ”Never Forget” kuulostaa ihan maukkaalta aina siihen asti, kunnes puhtaat kertsilaulut iskevät mukaan tuhoten muutoin ihan pätevänoloisen perusaggressiivisen tsipaleen. Seuraavassa ”Falling Downissa” vihaisuutta viedään onnistuneesti vieläkin pidemmälle, mutta sama ongelma seuraa kappaleesta toiseen. Toki tätä seuraava tarttuva breakdown ja akustinen, aavistuksen Heaven Shall Burn:lta kuulostava näppäily palauttavat kappaleen plusmiinusnollaan, kunnes kuuntelijan tärykalvoja siunataan uudelleen samalla, korvakammioita teloittavalla kertosäkeellä. Kehnoin tapaus lienee yhtyeen nimikkoralli ”CG”, jonka Parkway Drive -vaikutteiset säkeistöt ovat taas ihan kohdillaan, mutta… no, arvaatte varmaan.
Kuten niin monen muunkin orkestraation kohdalla, luhistuu Countless Goodbyesin rakentama status musiikilliseen kasvottomuuteen. Samasta muotista valetut vedot eivät pysy elossa kestoaan pitempään, vaikka soundimaailman puolesta ollaankin oikealla suunnalla. Jos demon päätöskaksikko, edelliseltä julkaisulta tutut ”Innocent” ja ”Take My Hand” osoittautuvat koko paletin parhaiksi hetkiksi, täytyy jonkin olla pielessä. Riemukkaimmat ilonkiljahdukset syntyvät ”Broken & Shatteredin” kohdalla, joka ”raskastelee” alussa kuin Circle of Contempt, käyttäen yllättävän toimivasti hyväkseen syntikkasinfoniaa.
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Yrityksestä yläfemmat ja käytöskympit, innovatiivisuudesta ja trendikkyyden aallonharjalla ratsastamisesta saman verran miinusta. Jos vedetään turpaan, niin vedetään sitten kunnolla.
5/10
Kappalelista:
01. Never Forget
02. Falling Down
03. Mental Chaos
04. CG
05. Broken & Shattered
06. Innocent
07. Take My Hand
https://www.facebook.com/CountlessGoodbyesOfficial
Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy
Kirjoittanut: Tomi Salmi
12 comments on “Countless Goodbyes – Broken & Shattered EP”
Comments are closed.
taistelujaska
minusta olisi kiva tietää että kuulostaako bändin mielestä muka oikeasti nuo puhtaat laulut hyvälle? muuten olisi jopa ihan kuunneltava kokonaisuus mutta.. ei herranjumala sentään
JKSA
Tämättelen , tiedä nyt ratsastetaanko ”trendinharjalla” että pakko niitä breakdowneja ja puhtaita jollotuksia joka biisiin lisätä.
Joo elikkäs
Joo puhtaat vokaalit kyllä estää tämän yhtyeen kuuntelun. Huono laulamaan ja vielä huonompi ääntämään. Muuten bändissä olisi jopa potentiaalia suomalaiseksi bändiksi.
Voiko tämän paremmin ilmaista?
luhistuu Countless Goodbyesin rakentama status musiikilliseen kasvottomuuteen. Teinityttöihin vetoavaa soopaa on kyllä!
"Jos vedetään turpaan, niin vedetään sitten kunnolla"
noh joo, bändillä kuitenkin tarttuva live-esiintyminen, sydän mukana hommassa & uskolliset fanit. Tosin, cleanit pahasti vialla.
Vastalause
Broken & Shattered on kyllä monipuolisinta Countless Goodbyesia, mitä ollaan jätkien tähänastisella uralla saatu kuulla. Cleanlauluista – kun kuuntelee vanhempaa tuotantoa ja vertaa uuteen huomaa kyllä suuren kehityksen niin ääntämisen kuin ääniskaalankin puitteissa. Vähän tyhmää ehkä laittaa kilpailevan bändin jäsen arvostelemaan, mutta ehkä iskee toisiin sitten vain paremmin kuin toisiin.
jkl
faking since day one ei ole kyllä keikkaillut enää tänä vuonna mikäli sitä tarkoitat.
voi teitä!
Voi teitä ”arvostelijoitaä”, näytä siltä et aivo turpaan sittenkin tuli kunnolla, sekavat kirjoitukset ja vakisin vertailut,ym ym, mut mut, jokaisellä oma maku.Tässä bändissa on munat, taitoa, karisma, ja Broken and Shattered EP.ssa on ”omat soundia ja tyylia” !!!! toiset tykkaa toiset ei.Me, fanit, rakastamme CG <3
El Honde
Mikä on kilpaileva bändi? Meinaatko että jos joku tykkää tuosta Faking Since Day One:sta, hän ei voi kuunnella Countless Goodbyesia? Onpahan asenteet persiillään tollasessa ajatusmaailmassa?
Meikäläinen kyllä myös kyseenalaistaa nuo puhtaat laulut jotka voi pahimmillaan olla melkonen kompastuskivi. Etenkin jos ne on väkinäisesti ja kaavojen takia sinne työnnetty. Raskas metalli voi olla passelia vaikka niitä puhtaita lauluja olis. Ongelmahan siinä on se 90%:ltä puuttuva laulutaito?
juuh
No laulutaitoa ei kyllä ikävä kyllä ole. Ei kukaan nyt jumalauta oikeasti voi noita puhtaita vokaaleja sanoa hyvän kuuloisiksi…
Pena
Haukkuu arvostelua ”sekavaksi kirjoitukseksi”.
> Lataa oman tekstinsä täyteen typoja, kielioppivirheitä ja epäidiomaattista kieltä.
Jos tarjoat omaksi argumentiksi subjektiivista näkökantaa, kritisoi täten siis myös arvostelussa vain sen omakohtaista näkemystä – älä rakenteita, joiden suhteen olet omasta ilmaisustasi päätellen pahasti kuutamolla.
England
Pena, not only finish people like Countless Goodbyes?? anyway, Glogle translator´s fail!! and who cares?