Covidin jälkeistä yliprosessointia – arviossa Anti-Flagin ”Lies They Tell Our Children”
Pittsburghin pitkän linjan punk rock-nelikko Anti-Flag on täällä taas. Juuri covidin kynnyksellä, melko tasan kolme vuotta sitten julkaistu, erinomainen ”20/20 Vision” palautti uskon yhtyeeseen viitisentoista vuoden vaisumman ajanjakson jälkeen. Pandemian aikaan yhtyeen kiertuesuunnitelmat menivät uusiksi, ja yhtyeellä olikin näin ollen mahdollisuus keskittyä kolmannentoista pitkäsoiton valmisteluun entistä paremmin. ”Lies They Tell Our Childrenilla” yhtye ei tyytynytkään mihin tahansa tavanomaiseen ratkaisuun, vaan kutsui albumilleen vierailemaan useita aiempien vuosien varrella kiertueillaan tutuiksi tulleiden orkestereiden jäseniä.
Kaunis, intron omainen ”Sold Everything” käynnistää antikapitalistisen ilonpidot yleväsointisella keskarinnnäytöllä valtaa pitäville. Modernin melodisen rockin maaperällä tamppaavalla, melodisesti vaivihkaa kasvavalla ”Modern Meta Medicinella” kuullaan Killswitch Engagen Jesse Leachin kipakkaa keuhkoamista. Asteen siirappiseksi tuotettu ”Laugh. Cry. Smile. Die.”:lla ääneen pääsee Silversteinin Shane Told.
Albumin nimekkäimmät vieraat on sitten haalittu albumin potentiaalisimmalle ja laskelmoiduimman kuuloiselle biisille ”The Fight of Our Lives”. Mukana kähisemässä on Rise Againstin Tim McIlrath ja Bad Religionin, Dag Nastyn ja Minor Threatin Brian Baker.
Garage rockin kadun makua kuorohuudoissaan sisältävä ”Imperialism” pitää sisällään Pinkshiftin Ashrita Kumarin upeat väliosalaulut. Albumin komeimmista suorituksesta vasta Die Toten Hosenin Campainolla vahvistettu yhtye kajauttaa irlantilaisen työväen taistelulaulun kaltaiseksi sovitetun, upean hymnin ”Victory Or Death (We Gave ‘Em Hell)”.
”The Hazardous” palaa tunnelmiensa puolesta sitten ”For Blood And Empiren” lennokkaiden ja sopivan rosoisten biisien aikaiseen tunnelmaan. Albumin eteerisimpiin ja lohdullisimpiin biiseihin kuuluu sacramentolaisen laulaja-lauluntekijän, Tré Burtin feattaama ”Shallow Graves”. Albumin selkein täytebiisi on paikoilleen jämähtävä, keskinkertaisemmista aineksista kasattu ”Work & Struggle”. Komeilla wooh-wooh! -huudatuksilla varustettu, pari vuosikymmentä sitten emo-rockin lastuteoksesta käynyt, Bad Cop / Good Cop -vokalisti Stacey Deen osin tulkitsema ”Nvrevr”. Lysti loppuu tällä kertaa hieman keskinkertaisista aineksista kasattuun, yksiulotteiseen punkahtavaan power-pop-paukutukseen ”Only in My Head”.
”Lies They Tell Our Children” on sinällään toimiva konseptialbumi Covid-19:in entistä enemmän hajalleen vanhojen jakolinjojen myötäisesti revitystä maailmasta ja sen raiteilleen palauttamisesta, yhdysvaltalaisen idealistisesta näkökulmasta katsottuna. Ironista kyllä, samaan aikaan kun yhtye hioo kantaaottavuuttaan suureleisempään suuntaan, on sen albumituotanto lipsahtanut ylituottamisen rajan väärälle puolelle. Eipä silti, tältäkin teokselta löytyy pari huipputasoista biisiä Anti-Flagin koko uran mittakaavallakin katsottuna. Sille ei kuitenkaan voi mitään, että ”20/20 Visionin” tasokkuuteen sillä ei ole mitään jakoja, ja että kaiken tämän jälkeenkin ilmaan jää lievä keskinkertaisuuden ja sisäsiisteyden tuntu.