Crashdïetin pitkään odotettu keikka Helsingissä pursusi energiaa ja hikeä

Ruotsalaisen Crashdïetin piti alun perin tulla Suomeen klubikeikoille tammikuussa 2021, mutta pirullinen koronavirus panikin kapuloita rattaisiin. Keikat siirrettiin toiveikkaana tammikuulle 2022, vaan eivätpä ne vielä silloinkaan päässeet toteutumaan. Kesäkuussa 2023 yhtye piipahti Hyvinkään Rockfestissä, minkä jälkeen sen piti esiintyä vielä saman vuoden syyskuussa Tampereella, Turussa ja Helsingissä. Silloisen laulajan Gabriel Keyesin “terveysongelmiin” vedoten keikkoja kuitenkin lykättiin jälleen vuodella. Vihdoin ja viimein 5.-7. syyskuuta tuo kauan odotettu kolmen keikan klubikiertue rantautui maahamme, päättyen komeasti Helsingin loppuunmyytyyn On the Rocksiin.  

Kaikilla kolmella Suomen-keikalla lämmittelijän pestin hoiti mallikkaasti helsinkiläinen, vuonna 2020 perustettu The Vantages. Tyylikkään tummasävyinen yhtye edustaa eri genreä kuin perinteisen sleaze rockin lähettiläs Crashdïet, mutta varsin mainiosti paikalla olleille tuntui nuoren helsinkiläisviisikon melankolinen tunnelmointi maistuvan. Vakuuttavasti esiintynyt laulaja Tim Mikkola toi väistämättä mieleen Ville Valon niin äänellisesti, kuin ulkoisestikin. 2000-luvun alkupuolen goottirockin ja 60-70-luvun indie rockin vaikutteita oivallisesti yhdistelevä The Vantages soitti viime vuonna ilmestyneen esikois-EP:nsä kokonaan, minkä lisäksi myös muutaman muun kappaleen. Etenkin sinkkulohkaisu “Danger” herätti yleisössä innostusta. Joukkoon mahtui yksi lainabiisikin, Edwyn Collinsin 90-luvun hitti “A Girl Like You”. 

Kappalelista:

1. Leather Jacket
2. Darker
3. Love
4. A Girl Like You
5. You
6. Alone
7. Danger
8. Dramatique

Vuonna 2000 perustetun Crashdïetin elinkaari on ollut monivaiheisen värikäs. Yhtyeen ura ponnahti kunnolla vauhtiin vuonna 2005 julkaistun erinomaisen esikoislevyn “Rest in Sleazen” myötä, jolta Helsingissä kuultiin peräti viisi kappaletta. Bändin tyylissä on selvästi havaittavissa vivahteita mm. Skid Row’n ja Mötley Crüen tuotannosta, ja yhtye nostikin tämän itseironisesti esille. Ennen “Native Naturea” bändissä alkutaipaleelta asti mukana ollut kitaristi, Martin Sweet alkoi soittaa Skid Row’n “Monkey Businessin” introa, jota “Native Naturen” alku erehdyttävästi muistuttaa.

Vuosien varrella Crashdïetin kokoonpano on vaihdellut melkoisesti, ja mikin varressa riehuu tällä hetkellä jo viides laulaja, Confessista lainattu John Elliot. Mies nähtiin nyt Suomessa ensimmäistä kertaa Crashdïetin kappaleita tulkitsemassa, ja erittäin pätevästihän häneltä hommat hoituivat. Elliotin ääni soi miellyttävän persoonallisesti, eikä hänellä ollut vaikeuksia selviytyä minkään aikakauden materiaalista. Erityisesti ilahdutti energinen esiintymistapa, jolla mies otti yleisön ja koko lavan haltuun heti ensimetreistä alkaen.  

Moni saattoi hieraista silmiään, kun burnoutin takia keikkatauolla ollutta, mutta alkuvuodesta bändin riveihin palannutta basisti Peter Londonia ei On the Rocksin lavalla näkynytkään. Hän oli joutunut jäämään kotiin jälkikasvun sairastuttua, mutta onneksi lyhyellä varoitusajalla tuuraajaksi saatiin Elliotin bändikaveri Confessista, Ludwig Nordlander. Hänellä oli ollut vain neljä päivää aikaa opetella 14 kappaletta, mutta mies selviytyi moitteettomasti. Keskittyminen näkyi bändikavereita maltillisemmassa lavaesiintymisessä ja kasvoilla roikkuvan tukan taakse turvaan piiloutumisessa. 

Rumpupallilla urakoi kitaristin veli Michael Sweet, joka kiinnitettiin Elliotin ohella viralliseksi jäseneksi tänä vuonna, pitkäaikaisen rumpalin Eric Youngin jäätyä pois kuvioista. Sweet on aiemmin nähty Crashdïetin kiertuerumpalina pariinkin eri otteeseen, muun muassa Rockfestissä toissa kesänä.   

On the Rocksissa oli niin tuskallisen kuuma, että paidat liimautuivat kiinni ihoon niin lavalla, kuin yleisössäkin. Bändin johtohahmo Martin Sweet hikoili niin paljon, että hänen kitarastaan alkoi kuulua uhkaavaa rätinää ja vinkunaa. Jostain syystä mies ei huolinut hänelle tarjottua varakitaraa, vaan sinnitteli loppukeikan kastumisesta oireilevalla kitaralla. Onneksi ylimääräisiä ääniä kuului vain silloin tällöin, mutta huoliryppyjä ne aiheuttivat bändin jäsenten otsille. 

Nykyisin on valitettavan yleistä käyttää keikoilla taustanauhoja tuomassa tuhtiutta äänimaailmaan. Samaan tehokeinoon sortui myös Crashdïet: taustalaulut olivat aivan liian siloteltuja ja monikerroksisia. Itse kuulun siihen vanhan liiton joukkoon, joka toivoisi, että kaikki keikoilla kuultu olisi aidosti siinä hetkessä soitettua ja laulettua. Tuo keinotekoinen “täydellisyys” hieman häiritsi muuten niin räväkästi rokannutta kokonaisuutta.

70 minuuttinen keikka oli harmillisen lyhyt, mutta siihen mahtui biisejä bändin jokaiselta kuudelta levyltä. Pituuden puolustukseksi sanottakoon, että välispiikkejä ei ollut turhaan venytetty, eikä aikaa tuhlattu myöskään yleisön huudatukseen, ylimääräiseen sooloiluun tai jamitteluun. Setti oli tanakkaa ja mukaansatempaavaa rockia alusta loppuun, mutta mieluustihan tätä herkkua olisi kuullut vielä muutaman kappaleen verran lisääkin. Hieman yllättäen uusimmalta, loistavalta “Automaton”-levyltä kuultiin vain kaksi kappaletta, “Together Whatever” ja “We Die Hard”. Viimeisenä soitetun “Generation Wildin” aikana The Vantagesin jäsenet tulivat mukaan lavalle juhlimaan onnistuneen minikiertueen päättymistä. 

Crashdïetin soittamalle sopivan räkäiselle, 80-luvun henkiselle, tarttuvan melodiselle rockille on selvästi Suomessa edelleen tilausta. Yleisö ja yhtye näyttivät, sekä kuulostivat tyytyväisiltä illan antiin, ja vuorovaikutusta pääsi syntymään mukavasti. Siitä suurin kiitos kuuluu John Elliotille, joka jaksoi ottaa fanit innostavasti huomioon koko keikan ajan. Toivottavasti yhtyeen seuraavaa Suomen vierailua ei tarvitse odottaa kovin montaa vuotta.

Kappalelista:

1. Knokk ’Em Down
2. Riot in Everyone
3. So Alive
4. Cocaine Cowboys
5. Together Whatever
6. Rust
7. Native Nature
8. It’s a Miracle
9. Chemical
10. Breakin’ the Chainz
11. Falling Rain
12. Queen Obscene / 69 Shots
13. We Die Hard
14. Generation Wild

Teksti: Eija Virtanen

Kuvat: Niko Sihvonen / Rocktografia