Progressiivista post-rockia, ambientia ja psykedeliaa musiikissaan sekoitteleva Crippled Black Phoenix täyttää tänä vuonna kymmenen vuotta. Kymppisynttäreitä juhlistetaan sekä täyspitkällä että uudella vokalistilla, Daniel Änghedella. Multi-instrumentalisti Justin Greavesin ympärille rakentuvan yhtyeen uusi levy soi mollissa, kaikuu mahtipontisesti ja maalailee musiikillista taivaanrantaa siniharmailla melodioilla, kuten genrelle on ominaista. On siis syytä asettaa laadukkaat kuulokkeet päähän, säätää äänenvoimakkuus lujalle ja sulkea silmät.

Albumi on jaettu kahteen osaan, joista ensimmäinen on raskas ”Black Side”. Ensimmäisen näytöksen kuitenkin aloittaa kepeä kitaraballadi ”Sweeter Than You”, joka on suurin irtiotto 70-minuuttisella eepoksella. Eräänlaisena introna toimivan biisin jälkeen selviää mistä oikeasti on kysymys. Loputtoman pituiset kitaramelodiat ja laahaavat temmot, yhtenä instrumenttina muiden seassa soljuva laulu sekä eeppinen kaiku kaikessa vievät kuulijan syvälle heti alkumetreistä lähtien. Valitettavasti alkumetrien jälkeen ei tapahdu enää juuri mitään merkittävää. Olisi mukavaa kirjoittaa enemmän kiehtovista äänimaailmoista ja hypnoottisesta tunnelmasta, mutta kahdeksi kappaleeksi jaettu 12-minuuttinen kokonaisuus ”NO!” tiivistää koko albumin musiikillisen annin yhteen eepokseen.

Jatkossa kaikki biisit tuntuvat soivan samalla kaavalla: tempo laahaa hitaana kuin kivireki maailmanlopun maisemissa eikä lohtua näy. Bändi soittaa reilut puoli tuntia samaa biisiä, eikä yksikään kappale jää erityisesti mieleen. Silloin tällöin esiin putkahtelee hienoja melodioita, mutta pienet ilot eivät sytytä kun yleisilme lähinnä masentaa. Massiivista, melankolista, maalailevaa ja mitäänsanomatonta.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy

”White Side” kuulostaa aluksi siltä kuin HIM olisi alkanut soittaa post-rockia. Jälkipuoliskon melodisemmat ja kevyemmät biisit antavat tilaa laululle, mutta tämäkin puoli on loppujen lopuksi kuultu parin ensimmäisen kappaleen jälkeen. Jälleen esille nousevat yksittäiset melodiat, jotka ovat albumin sielunmaisemassa arvokkaita kuin keitaat loputtomassa autiomaassa. Ensimmäisillä kuuntelukerroilla moisia saattaa löytyä enemmänkin, kunnes suurin osa paljastuu kangastukseksi. Yksi tällainen melodiakeidas on kappaleessa ”Wake Me Up When It’s Time To Sleep”, jonka kohdalle pysähtyisi mielellään pidemmäksikin aikaa. Biisin uninen tunnelma on levyn harvoja kohokohtia.

Kokonaisuudessaan ”White Light Generator” on tyylissään muodollisesti pätevä, muttei kovin mielenkiintoinen levytys. Tällaisen musiikin kuuluisi olla parhaimmillaan pimeässä huoneessa kuulokkeiden kautta nautittuna. ”White Light Generator” kuulostaa kuitenkin paremmalta taustamusiikkina, jolloin ilmaisun onttoutta ei pane merkille.

6/10

Kappalelista:

Black Side:

1. Sweeter Than You
2. NO! Part 1
3. NO! Part 2
4. Let’s Have an Apocalypse Now!
5. Black Light Generator
6. Parasites
7. ________

White Side:

1. Northern Comfort
2. Wake Me Up When
3. Caring Breeds the Horror
4. You’ll Be Murdered
5. We Remember You
6. A Brighter Tomorrow

Kirjoittanut: Antti Kailio

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeenMainos päättyy